DisneyToon eli Disneyn kolmas animaatiostudio on lopetettu. John Lasseter johti kaikkia studioita, mutta hänet potkitaan ulos vuodenvaihteessa johtuen sikailusta, naisten marginalisoimisesta ja keijujen lennättämisestä kekkereihin. Frozenin ohjaaja Jennifer Lee on perinyt Walt Disney -puolen ja Inside Outin ohjaaja Pete Docter Pixar-puolen.

DisneyToon aloitti 90-luvun alussa pätkällä Ankronikka: Kadonneen lampun metsästäjät, joka ei ole pöhkömpi. Jafarin paluu käynnisti klassikoiden jatko-osat siedettävästi, mutta mm. Notre Damen kellonsoittaja II nosti motivoituneen keräilijän paskahalvausriskiä.

Lasseterin noustua valtaan DisneyToon keskittyi kiiteltyihin Helinä-keijuihin ja köykäisempiin Lentsikoihin. Vuoden 2014 Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus on studion viimeinen työ: avaruuteen sijoittuva Lentsikat 3 on peruttu.

Monien mielestä Leijonakuningas (1994) on piirretyistä uljain ja uusi kulta-aika päättyi Tarzanin (1999) tienoilla. -94 valmistui myös Jafarin paluu ja -99 on sama etappi, jolla DisneyToon alkoi kiihdyttää ja sontia kankaallekin. Viimeinen Walt Disney -piirretty Nalle Puhin elokuva (2011) on laatuleffa, joka jäi vähälle huomiolle kenties siksi, että DisneyToon oli tuonut teattereihin jopa Möhköfantin oman filmin.

Halvaus oli lähellä, kun tv-sarjan rippeistä parsittiin kokoon Atlantis: Milon paluu. Tahdon kuristaa jo nimen "Milon paluu". Jafarin kaltaisen legendan paluu on julistus, mutta nimeä "Milon paluu" ei käytettäisi, ellei leffa olisi pakkopullaa tekijöillekin. Se on sanottava, että Tuhkimo III on aikamatkustusjuonen myötä arvokkaampi kuin näytelty Tuhkimo.

Olen raivonnut, että Lasseter tuhosi piirretyt luomalla suositumman taidemuodon, mutta DisneyToonin ensimmäinen vaihe on selkeämpi syy rappiolle ja vaikka Lasseter nimenomaan tässä tapauksessa korvasi piirretyt tietokoneanimaatiolla, päivitetty Helinä-keiju on niin ihana, että hänestä tuli pysyvä symboli mielenrauhalleni. Lasseterin käytöstä en puolusta, mutta hänen muistolleen skoolasin ja nyt skoolaan DisneyToonille.