Sarjassamme tilanteita, joissa stereotypiat ovat kauniita: Marvelin Cloak & Dagger. Kaksi supersankaria on luotu yhteen. Samana iltana aktivoituneet voimat tukevat toisiaan. Savuava Cloak kykenee imemään roistot pimeyteensä ja aistimaan sielujen mustimmat salaisuudet. Säkenöivä Dagger luo valosta tikareita ja kykenee hohtavan valkoisissa unissa näkemään muiden hyvyyden. Ennen tätä... Cloak on tummaihoinen nuorisorikollinen ja Dagger on valkoihoinen balettitanssija.

Viritellään vähän herkkää kuvastoa ja musiikkia, niin kohtalon johdatus näyttäytyy harvinaisen runollisena. Miten niin runollisena? Ettäkö puolitiessä kohdatessaan arkinen musta pahuus ja arkinen valkoinen elitismi yhdistyvät helposti harmoniaksi? Ajatukseni ovat kauniita ja positiivisia! Miksi tunnen itseni likaiseksi?!

Tiesin jotakin etukäteen ja tuo oli kärjistetty hajatelma ensimmäisestä 10 minuutista. Käytännössä nuori Cloak tarkoittaa hyvää, vaikka hän on vaarassa ajautua pahoille teille isojen poikien mukana. Poliisien ylireagointi on olennainen pointti. Cloakilla on rakastavat vanhemmat ja varttuneempana hän on kuoripoika, vaikka ongelmia yhä esiintyy. Daggerin elämältä sen sijaan putoaa pohja: snobikuvioista jää jäljelle taito huijata rikkaita.

Cloakin elämässä on empatiaa, joten hänellä on potentiaalia käyttää oikein mustan näkemistä. Dagger ei luota kehenkään, joten kyky nähdä valoa auttaa ensin häntä itseään - mahdollisesti. Tv-sarjat päättyvät onnellisesti vasta lyötyään tyhjää 3-10 vuotta ja ensimmäiset kaksi jaksoa johtavat antisankarimaisiin suuntiin, jos lupaus kiiltokuvista annetaankin.

Sarjan luoja sanoo sen selkeimmin: alkuperäiset sarjakuvat olivat edistyksellisiä, mutta hieman rasistisia ja seksistisiä. Sarjassa kyse ei ole (ainakaan vielä) siitä, että seksiblondi rauhoittaa valollaan vihaa syövän mustan miehen. On tarkoitus käsitellä paria kypsästi ja modernisti ja antaa ystävyyden kehittyä hitaasti. Arvosana: putki. Huomiosta kisaa hirveä läjä sarjoja, mutta kerralla ulostetun kauden katsoisin heti. Sympaattiset parikymppiset näyttelijät ja tehokkaat takaumat tekevät hahmot nopeasti tutuiksi.