Skullcandy tuotemerkkinä yhdistyi minun aivoituksissani noin kolmenkympin arvoisiin muovisiin kuulokkeisiin, joita kaupitellaan halpahalleissa neonväreistä tykkääville teineille. Siksipä otin vastaan tarjouksen firman kuulokkeiden testaamisesta varovaisen varautuneesti. Ennakkoluulot alkoivat kuitenkin karista heti, kun sain pakkauksen käsiini: se oli enemmän tyylikäs kuin muka-nuorekas ja sisältö oli pakattu luxus-tyyliin: kuulokkeet taiteltuina omassa vahvassa pussukassaan ja piuhat sekä käyttöohjekin omissa pienissä laatikoissaan.


Itse kuulokkeet ovat (arvosteluun saapuneessa paketissa) vaaleanharmaat ja niiden pehmusteet toffeenruskeat. Sangan päällä on vähän tummempaa huopamaista materiaalia ja säätövarakohdasta vilkkuu kiiltävä metalli. Kevyesti väänneltäessä Crusherit eivät ole maailman tukevimman tuntuiset, mutta silti ihan laadukkaan oloiset. Kuulokepiuha on kapea lattapiuha, jonka liittimistä ja piuhassa olevasta säätimestä löytyvät Skullcandyn logot. Kaiken kaikkiaan tyylikäs kokonaisuus, joka houkutteli pistämään päähänsä.

Crushereiden säätäminen omaan päähän olikin sitten hieman hankalaa, sillä niiden metallinen säätövara vaatii aika paljon voimaa tullakseen ulos sangan sisuksista. Itselläni on aika iso pää, mutta tiedän monia isopäisempiäkin, joille Crusherit voivat varmasti tuntua liian pieniltä. Omaan päähäni ne sopivat suurimmalla asetuksella ja vaikka pehmusteet ovatkin paksut ja pehmeät, ne tuntuivat puristuvan korvilleni melko lujaa. Ulkopuolinen meteli näin saadaan varsin tehokkaasti eliminoitua, mutta jo puolen tunnin kuuntelun jälkeen korvalehdet jäivät jomottamaan.

Isoin asia kuulokkeissa on toki ääni. Crushereita mainostetaan “haptisella bassolla, jonka voi tuntea” ja palataan siihen hetken päästä. Nykypäivänä kun on ollut trendinä se, että kuulokkeiden ääntä säädetään jälkikäteen joko kännykän tai tietokoneen taajuuskorjaimilla, oli pieni yllätyskin, kuinka mukavalta Skullcandyt kuulostivat sellaisenaan. Bassopuoli oli perusasetuksella aistittavan pehmeä, keskiäänet selkeitä, vaikka ehkä vähän voimattomia ja muutkin äänialueet selkeästi olemassa. Sitten sormeni siirsi vasemman kuulokkeen säädintä. BOOM.


Sieltä se haptinen basso löytyi. Kuvittele, että pääsi on mopoauto, joka on täynnä subbareita. Kun kyseisen liukusäätimen vääntää toiseen ääriasentoonsa, se on _tosi_ helppo kuvitella. BOOOOOOMmmmm. Bassopuoli on monissa kuulokkeissa yleensä joko liikakorostunut tai sitten siitä puuttuu potkua. Crusherien hyvä ominaisuus on, että botnea voi kätevästi korvan juuresta säätää kuunneltavan kappaleen mukaan, mutta kun säätimessä päästään puoliväliin tai sen yli, voidaan jo puhua liioittelusta. Varmasti tästäkin joku tykkää, ja itsenikin teki mieli heti esitellä sitä perheenjäsenille ja katsoa heidän ilmeitään, kun bassot pistävät kallon rutisemaan. Netflixistä scifiä katseltaessa lisäjytinät toivat kyllä kohtuullisen elokuvateatterimaisen fiiliksen.

Äänipiuhan (jonka hypistely ei muuten välity kuulokkeisiin asti) lisäksi Crushereita voi kuunnella Bluetoothin välityksellä ja latauksen kestoksi kerrotaan 40 tuntia, mikä tuntui pitävän aika lailla paikkansa. Kuulokkeista jäi kuitenkin vähän ristiriitainen mielikuva. Kyllä niillä kuunteli ihan mielellään, mutta pienet ongelmat siellä täällä verottivat kokemusta. Samoin kohderyhmä on vähän hakusessa suhteessa megabassoon ja hintalappuun - samassa hintaluokassa on paljon kovia kilpailijoita. Oma jälkikasvuni halusi luurit kyllä heti testin jälkeen lainaan.




Hintaluokka: 120-170 eur
Lisätietoa: Skullcandy