Sarjishylly
V2.fi ja kuvitetut kertomukset
Sarjishylly on V2.fi Viihteen uusi aluevaltaus, jossa arvioidaan Suomessa ilmestyviä sarjakuva-albumeita. Allekirjoittaneet ovat pitkän linjan sarjakuvakerääjiä ja -lukijoita, joiden kotoa artikkelisarjan otsikon mukaista huonekalua löytyy useita kymmeniä metrejä.
Jae-Hwan Kim
War Angels 1
Egmont Kustannus
julkaistuja töitä ovat King of Hell sekä tietokonepeliin perustuva WarCraft-trilogia.
Ykkösosa marssittaa esiin kolmen apostolienkelin joukon. Luostarissa opiskelleen porukan tarkoituksena on etsiä pyhä äiti, joka synnyttää odotetun vapahtajan, joka puolestaan pelastaa ihmiskunnan. Eletään tuomiopäivän jälkeistä aikaa ja ihmiset ovat joutuneet petolaisiksi kutsuttujen voimakkaiden olentojen vallan alle. Kristilliset viittaukset eivät ole sattumanvaraisia, vaan kertomus nojaa vahvasti uskonnollisiin teemoihin. Aiheen itämainen tulkinta on ulkopuolisuudessaan paikoitellen hämmentävää luettavaa.
Mitään pyhimyksiä nämä apostolienkelit eivät suinkaan ole, pikemminkin päin vastoin: enkelimme ovat ahneita, väkivaltaisia ja juonikkaita diivoja. Juonta kehitellään hiljakseen, mutta pääpaino on lopulta kuitenkin perinteisessä sankarimäiskeessä. Nyrkein, miekoin ja tuliasein pistetään komeasti päihin niin hyviä kuin pahojakin. Kynänjälki nousee näissä toimintakohtauksissa massan yläpuolelle, mutta on muuten tavanomaista.
Sarjan ensimmäisen albumin ongelmana on, että siinä täytyy esitellä lukijalle sekä oleellisin henkilökaarti että mutkikas maailmantilanne ja vielä ohessa tarjota mätkintäviihdettäkin. Enkelien kuvaus jää lopulta pinnalliseksi eikä muihinkaan hahmoihin saada aikaiseksi syvyyttä. Kiintoisimmaksi hahmoksi nousee enkelien arkkivihollinen, voimakas petolainen Tyron. Myöhempien albumien myötä tilanne korjaantunee, mutta tässä muodossaan War Angels 1 on lähinnä eeppisen tarinan traileri eikä kanna pitkälle itsenäisenä teoksena.
Arvostelija: Markku Reunanen
R.Goscinny, A.Uderzo
Asterix Olympialaisissa
Egmont Kustannus
Rooman toivo tulevissa Olympialaisissa on Claudius Autobus, joka metsässä treenatessaan törmää Asterixiin ja Obelixiin vain jäädäkseen näiden jalkoihin. Kuullessaan, mistä on kyse, Gallian kyläläiset päättävät osallistua urheilukisoihin, tietenkin taikajuoman avustuksella. Viittaukset kiellettyjen aineiden käyttöön urheilussa ovat ilmeiset, mutta miten käy, kun juoman käyttö kielletään?
Huoleni siitä, kuinka 20 vuotta sitten viimeksi lukemani sarjakuva iskisi nyky-meikäläiseen, oli liioteltua. Tänä päivänä sarjakuva otetaan välillä liiankin vakavasti, tai sen huumori on kieroutunutta ja pientä kohderyhmää koskettavaa. Asterix on sarjakuvaa perinteisimmillään, niin teksti- ja visuaalisilta vitseiltään kuin piirrosjäljeltäänkin. Hyväntuulinen huumori hymyilytti lähes läpi koko albumin, saattoipa muutama hörähdyskin kuulua.
Asterix pieninä annoksina kerrallaan toimii yhä. Asterix Olympialaisissa on sarjan paremmasta päästä ja aihepiirinsä takia toimii tänä päivänä vieläkin paremmin. Mikään taiteenlajin merkkiteos se ei ole, mutta vakaa tukijalka vanhan koulun katalogista.
Arvostelija: Manu Pärssinen
Mike Carey, Glenn Fabry
Neil Gaimanin Neverwhere
Egmont Kustannus
Tarina kertoo harmaasta toimistotyöläisestä Richard Mayhewista, joka pysähtyy auttamaan kadulla verissään makaavaa tyttöä. Kyseinen Lady Door on kotoisin maanalaisesta unohdetusta Lontoon varjokaupungista ja Richardin avunanto muuttuu pian fantasiaa ja Lontoon paikannimiä viliseväksi seikkailuksi, josta ei ole paluuta normaalielämään, ennenkuin mysteerit on selvitetty.
Sarjakuvaksi matkatessaan Neverwhere on kokenut joitakin muutoksia. Yli 200:aan sivuunkaan ei mahdu kuin murto-osa yhdestä alkuperäisteoksen vahvuudesta, eli dialogista. Lisäksi Richard on nostettu kertojan rooliin, mikä toimii tässä ympäristössä varsin hyvin. Alkupuheessa Carey puhuu adaptaatioista 'alkuperäistä muuntelevina jazzriffeinä', mikä osuu naulan kantaan. Liikaa ei ole alettu (tai uskallettu) improvisoida.
Aina kun kirjaa muutetaan visuaaliseen muotoon, törmätään siihen ongelmaan, että kaikki ovat kuvitelleet hahmot päässään erinäköisiksi. Kuvittaja Glenn Fabry on ottanut hieman vapauksia, jotka aluksi häiritsivät, mutta kirjan puolivälissä ne on jo hyväksynyt. Piirrostyyliltään Neverwhere on laadukasta supersankarilehtitasoa, mutta ei mitenkään omaperäistä. Fabry pääsee revittelemään lähinnä yksityiskohdissa ja muutamissa erikoisemmin varjostetuissa kohtauksissa.
Lopputulos on se, että tällaisenakin Neverwhere toimii. Vaikka tarina ei olekaan Gaimanin vahvin, se on riittävän fantasiamainen vetääkseen mukaansa Lontoon syövereihin näinkin sovitettuna versiona.
Arvostelija: Manu Pärssinen
Keskustelut (14 viestiä)
26.02.2008 klo 14.23
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
26.02.2008 klo 14.28
Onko mahdollista saada mangaakin esille? Harvoja on kyllä suomennettu, mutta englanninkielisenä niitä kyllä laillisena saa.
Toimituksesta ei löydy juuri Akiraa enempää mangaa lukeneita ja niihin vaaditaan kuitenkin jonkin verran tietämystä, joten ei ainakaan toistaiseksi.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 11.10.2007
26.02.2008 klo 14.50
26.02.2008 klo 17.32
Vähän ketuttaa täällä päin tuo eurooppalaisen sarjakuvan pieneen "elitistipiiriin" (jos niin voi sanoa tässä tapauksessa) rajoittuminen. Sarjiksille ei oikein osata antaa arvoa, vaikka niistä löytyy mahtavia klassikoita. Ei toisaalta jenkkien tilanne kaupallisen supersankarivyörytyksen kanssakaan houkuta. Mutta on niitä muitakin sarjiksia kuin aku ankat ja viivi & wagner.
Rekisteröitynyt 10.04.2007
26.02.2008 klo 17.39
Omissa toivomuksissani olisi jotain nettisarjakuvankin arvostelua, esim. Sosiaalisesti rajoittuneet kannattaa tsekata: http://www.sosiaalisestirajoittuneet.biz/
26.02.2008 klo 18.28
Rekisteröitynyt 19.04.2007
26.02.2008 klo 18.41
Moderaattori
Rekisteröitynyt 25.01.2008
26.02.2008 klo 18.58
Rekisteröitynyt 12.04.2007
26.02.2008 klo 20.26
http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/index.html
26.02.2008 klo 20.52
Toimituksesta ei löydy juuri Akiraa enempää mangaa lukeneita ja niihin vaaditaan kuitenkin jonkin verran tietämystä, joten ei ainakaan toistaiseksi.
Mangan lukemiseen mitään tietämystä tarvita. Jos pidät siitä, se on hyvä. Jos tekee mieli tunkea kirja KELA:n luukusta sisään niin kirja on huono. Minkä ihmeen takia kirja-arvostelut ovat aina jotain filosofista roskaa!?
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
26.02.2008 klo 21.04
Mangan lukemiseen mitään tietämystä tarvita. Jos pidät siitä, se on hyvä. Jos tekee mieli tunkea kirja KELA:n luukusta sisään niin kirja on huono. Minkä ihmeen takia kirja-arvostelut ovat aina jotain filosofista roskaa!?
Sarjakuvat ovat taidetta, ja on väärin niiden tekijöitä kohtaan, jos alaa lainkaan tuntematon/liian vähän tunteva arvostelee.
27.02.2008 klo 18.12
http://www.pbfcomics.com/?cid=PBF216-Tournament.jpg#204
Vaikka The Perry Bible Fellowship onkin jo vähän tunnetumpi, se ansaitsee aina mainninan ;)
http://www.whiteninjacomics.com/comics.shtml
White Ninja on ihan pähkähullua! :o
http://drmcninja.com/index.html
Hullunkurinen ja kerronnallisesti hieno Adventures of Dr. Mcninja ansaitsee lisää lukijoita! Kapteeni käskee!
http://theflowfieldunity.com/
Ehkä hienoin on kuitenkin The Flowfield Unity, joka ei ehkä mene aina sarjakuvan määritelmään ihan siinä kuin muut näistä. Mutta aivan mieletön!
Rekisteröitynyt 14.04.2007
28.02.2008 klo 14.22
Hyvä idea arvostella sarjiksiakin. --b
Rekisteröitynyt 20.01.2008
28.02.2008 klo 21.44
Kirjoita kommentti