Meneillään on V2.fi:n kymmenes vuosi ja tällä kellonlyömällä myös allekirjoittaneen ensimmäinen elokuva-arvostelu täyttää 10 vuotta. Vertailen tuomioitani kertoakseni, kadunko mitään. Tuskin kadun. Tämän "artikkelin" tekohauska ja mukanokkela "otsikko", jonka keksineen "toimittajan" pitäisi ulista vain omassa blogissa, koska hän ei takuulla ole opiskellut journalismia päivääkään, on aromeiltaan iloinen! Luen vanhat juttuni joskus pari kertaa, ennen kuin ymmärrän, mitä tarkoitan, mutta tarkoitan sitä. 10 vuodessa olen oppinut käyttämään pilkkua hieman paremmin ja kehittänyt populistisen aivokasvin, joka käskee viitata tisseihin vähän väliä (noin ikään), mutta makuni ei ole kaksisesti kehittynyt.




Rotten Tomatoes: 36% vastaan 99%
IMDb: 6,0 vastaan 7,2
Peltonen: 4 tähteä vastaan 0,5 tähteä

Aki Kaurismäen suvakkipropaganda on epäinhimillistä kidutuspornoa. Hermovaurioita syntyi, kun riitelin asiasta lukijoiden kanssa. Le Havre ilmoittaa, että laittoman siirtolaisen on saatava siirtyä laittomasti ja piste. Siirtolaisesta itsestään (hänen luonteestaan, historiastaan ja tulevaisuudestaan) autismi-Aki ei ole kiinnostunut, vaikka erilaisten ihmisten inhimillistäminen on arvokkainta, mitä elokuva voi tehdä. Se, että vastustin maneereihin jämähtäneen ohjaajan tunkkaista patsastelua, tuomittiin juonikkaaksi elitismiksi ja Hommaforum-pöhinäksi, vaikka Satu-Eläinten Tasa-Arvon pää-äänenkannattajana yritin ilmaista, että rakastan näkökulmia, kunhan ne esitetään. Saw-psyko on ikävämpi ihminen kuin useimmat mamut, jeh? Pidän hänestäkin, koska hänen nyrjähtänyt logiikkansa pohjautuu ymmärrettäville tunteille ja inspiroi ajatusleikkeihin. Amerikkalaiset riitelevät terveydenhuollosta tänäkin päivänä. Saw VI otti osaa keskusteluun, toisin kuin Freddy, Jason ja Kaurismäki.




Rotten Tomatoes: 31% vastaan 75%
IMDb: 6,6 vastaan 7,7
Peltonen: 4 tähteä vastaan 1 tähti

Matthew Vaughn on lahjakas ohjaaja, jonka heikkouksia ovat merkityksiltään epämääräinen nenäkkyys ja sadismi. Kingsmanin kirkkokohtaus on kuin Kaurismäen märkä uni: juntit ovat ikäviä lain rajoissa, joten sankari teurastaa heidät "huumattuna". Myöskään Kick-Ass ei päätä, onko oman käden oikeus siistiä, vai onko supersankarin polttaminen elävältä hassua. Satunnaiselle ohjaajalle jätetty Kick-Ass 2 on helppotajuista roskaa, jossa ninjatyttö kohtaa barbaariämmän muiden pukupellejen törttöillessä. Ilmaisu "kulttiklassikko" tapaa olla sanahelinää, mutta Kick-Ass 2 on potentiaalinen sellainen: leffa kertoo samantapaisesta hylkiöperheestä, joka voi sitä fanittaa. Hintelä "Hyönteismies" ei enää naamioidu, koska hän on tullut kaapista. Sankaripari "Muistamme Tommyn" puolustaa lakia kadonneen pojan foto t-paidoissa. Hellyyttävä sisältö tekee kaikesta aistikkaampaa. Ilman tunnesidettä jopa kehonrakentaja bikineissä on vain kehonrakentaja bikineissä, enkä jaksa kirjoittaa fanifiktioromaania jokaista sellaista elävöittääkseni.




Rotten Tomatoes: 12% vastaan 93%
IMDb: 5,6 vastaan 8,1
Peltonen: 3 tähteä vastaan 2,5 tähteä

Katsoiko kansa yhtään länkkäriä Armottoman ja Menetetyn maan välissä, tai edes Armotonta? Anton Chigurh on mystinen kuoleman ja titityyn symboli... tai Kaksinaama sillä erolla, että hänellä on yksi naama. Puhdas pahuus istuu valikoituihin satuihin: tämä pottakampausrölli on huono vitsi, jonka paikka on Sin Cityssä. Leffasta löytyy hyvää, mutta esimerkiksi Tommy Lee Jones näytteli vanhaa ja väsynyttä Tommy Leetä myös hetkeä aiemmin In the Valley of Elahissa ja hetkeä myöhemmin The Homesmanissa ja nekin modernit länkkärit antavat arpoa sisältöä rivien väliin. Vaaleanpunainen pantteri 2 on arvokkaampi saavutus eksoottisessa lajityypissä. Onko Steve Martin yltänyt samaan sittemmin 3-4 kertaa, kuten Jones, Javier Bardem ja Josh Brolin? Missä ovat paremmat kermakakkukomediat? Mm. Angry Birds -elokuva ja The Boss Baby voidaan laskea sellaisiksi ja siksipä niitä kehuin, vaikka kerma on kermaisinta fyysisessä todellisuudessa.





Rotten Tomatoes: 24% vastaan 70%
IMDb: 4,9 vastaan 6,6
Peltonen: 4 tähteä vastaan 1 tähti

Vastakkain on ainoa Twilight, josta pidän, ja ainoa Nälkäpeli, jota inhoan. Twilight menee sinne, minne pelkäsit sen menevän, Nälkäpelin rikkoessa ennätyksensä jonninjoutavuuden saralla. Aamunkoissa hintahtavan satavuotiaan satanistin mälli on vähällä tappaa tytön, josta hän joutuu syömään ulos hirviövauvan, johon pedofiili rakastuu. Uusi taitava ohjaaja ei yritäkään haihduttaa näitä "tulkintoja", joiden varjon monet fanitkin tiedostavat. Lopputulos on yksi vuosikymmenen kieroimmista ja lumoavimmista kauhufilmeistä: Rosemaryn painajainen meemisukupolvelle. Viimeinen Nälkäpeli on ontto sodanvastainen patsastelu 10-vuotiaille.




Rotten Tomatoes: 58% vastaan 88%
IMDb: 7,2 vastaan 7,8
Peltonen: 3,5 tähteä vastaan 1,5 tähteä

Hayao Miyazakin ns. joutsenlaulu Tuuli nousee tutkii hävittäjäkoneiden keksijää. En tilannut pohdiskelevaa taidedraamaa mestarilta, jonka kasvoanimaatio sulauttaa sinänsä loistavien satujen sankarit samaksi pokémon-kouluttajaksi. Taidemuotoaan hyödyntäessään Miayazaki käytännössä väittää, että jäykkä keksijä ikävässä maailmantilanteessa näki samoja hippihoureunia kuin hän. Tällaisissa yhteyksissä tulkitsijan persoonallisuus ei voi olla teoksen huomionarvoisin piirre. Jos lähtisin itse luennoimaan historiallisesta henkilöstä, tuskinpa väittäisin, että jonkun Walt Disneyn imperiumi lähti rakentumaan, kun hän ensin muna pystyssä intoili tiimalasikeijuista ja niiden ällösöpöstä, ihastuttavan utopistisesta kulttuurista, joka rauhoitti hänen mielensä.




Rotten Tomatoes: 39% vastaan 81%
IMDb: 6,0 vastaan 7,5
Peltonen: 5 tähteä vastaan 1,5 tähteä

Saat etsiä valtavirran filmiä, joka on provosoivampi tyyliharjoitelma kuin nämä. Lahjakkaat ohjaajat pistävät uransa peliin multihuipentuessaan synteettisen kirkkailla kipinöillä ja muita taidemuotoja mukailevalla itsetarkoituksellisella kikkailulla. Rakastan yhtä paljon Speed Raceria kuin vihaan Scott Pilgrimiä. Scott Pilgrim on kärkevä esimerkki siitä, miten vastenmielistä sarkasmi voi olla: viittauksia ja muita antivitsejä viljelevien teennäisten hipstereiden elämäntilanteissa ei ole kosketuspintaa. Speed Racer on päinvastoin äärimmäisen vilpitön kertomus nuoresta Nopeus Ajajasta, jonka vakaumus vakuuttaa, että psykoosimainen discohattararalli on totta. Se on ihme, että minä autoilusta vähät välittävänä elämäntapapaskanjauhajana samaistun häneen! Tai ehkä ei.