Viime kuussa kovalla vauhdilla startannut Jarkon Musademoputka palaa jälleen kuvioihin esittelemään kotimaamme piileviä kykyjä. Tällä kertaa tarjolla on folkahtavia piirteitä sisältävää mies, kitara ja piano -tyyppistä tunnelmointia, rokkia, poppia sekä housea - meillä päin ei ole tapana olla genrerasisteja, nääs!

Lisää demoja saa ja oikeastaan pitääkin lähettää Jarkon ihailtavaksi (tai lynkattavaksi)! Tarkemmat ohjeet löydät täältä.



Jäsenet: Antti Aalto

Lataa MP3-tiedostot:

1982
Seconds
Like a Star

Sävellys ja sovitus: Antti Aalto

Porilaisen Antti Aallon sooloprojekti sanan varsinaisessa merkityksessä sai alkunsa, kun miehen aiemmat rock-bändit alkoivat osoittaa vahvoja hiipumisen merkkejä. Antti alkoi äänittelemään omia kappaleitaan hieman rauhallisemman genren puitteissa. Tämä yhden miehen orkesteri tuottaa harvinaisen tunnelmallista singer/songwriter-tavaraa useimmiten vain pianon tai akustisen kitaran säestyksellä. Lähimmät kotimaiset vastineet lienevät John McGregor sekä etenkin Samae Koskinen projekteineen. Keikoille asti ei AAE ole vielä lähtenyt, mutta mieluusti lähtisin miehen taidokasta musisointia seuraamaan livenäkin.

Antin kappaleet ovat todella kunnianhimoisia ja erinomaisen valloittavia - aitaa ei ylitetä lähimainkaan matalimmalta kohdalta. Oikeastaan suurin kitinä aiheutuu lähinnä huolimattomasta äänityksestä. Suhinaa ja napsuja on muutamassa biisissä suorastaan häiritsevässä määrin. Seconds-kappaleeseen sumea pianosoundi sopiikin, joskin minimalistinen ilmapiiri korostaa laulun kohinaa entisestään. Vaan kun kyseessä on kotikutoinen demo, virheiden suurennuslasilla metsästäminen lienee hiukan epäreilua. Kappaleiden vankkumaton taidokkuus ylittää kuitenkin kaikki tekniset ongelmat. Sanottakoon kuitenkin, että AAE:n biiseistä 1982 on ehdottomasti kaikin puolin laadukkain. Kyseisen biisin mehevät laulustemmat tuovat melkeinpä mieleen itsensä Queenin ja mellotronin kuuloinen huilusoundi on niin Beatlesia ettei paremmasta väliä.

AAE on jälleen yksi levy-yhtiöitä piileskelevä artisti, jolta kuulisin mielelläni oikeassa studiossa äänitettyä materiaalia virallisessa cd-muodossa. Vaikka Antin lauluääni ei ole ehkä sieltä persoonallisimmasta päästä, löytyy mieheltä hyvää makua sekä roimasti biisinsävellystaitoa enemmän kuin monelta tämän hetken kaupalliselta artistilta.

AAE Mikserissä



Jäsenet: Sini Peltokorpi (laulu), Rami Hirvelä (kitara, taustalaulu), Ville kääntä (kitara, taustalaulu), Veli-Matti Pokela (basso), Matias Myllymäki (rummut)

Lataa MP3-tiedostot:

Hair Song
Workaholic
Travesty of a Man

Sävellys, sovitus & sanat: annie mall

Vuonna 2004 yhtye nimeltä Gravity näki päivänvalon, julkaisi pari demoa ja keikkaili vuoden 2005 loppuun, kunnes koki perinteisen bändin kohtalon - jäsenet levisivät ympäri maata armeijan ja opiskeluiden myötä. Syksyllä 2007 osa samasta poppoosta löysi itsensä asumasta Jyväskylästä. Kaverukset päättivät laittaa hynttyyt yhteen uudestaan, ja vaihtaa siinä ohessa laulajaa sekä bändin nimen annie malliksi (huom. kirjoitetaan pienellä). Joulukuussa julkaistu demo For the unknown sai yleisöltä hyvää palautetta, mikä pumppasi yhtyeen jäsenet jälleen täyteen intoon.

Eipä voi muuta sanoa, kuin että asialla on selvästi alansa ammattilaisia. Bändin materiaali on tekniseltä toteutukseltaan täysin levytyskelpoista. Myös sävellyksinä kappaleet ovat varsin puhtaita ja virheettömiä pop/rock-kappaleita. Oikeastaan annie mallin niin sanotut "huonot" puolet ovat puhtaasti mielipidekysymyksiä – on vähän siinä ja siinä, onko bändin materiaali hiukan liian hajutonta ja mautonta radiorenkutusta, joka saa kyllä tavallaan hyvälle tuulelle, mutta ei säväytä sen enempää. Mainittakoon kuitenkin, että Hair song -kappaleen Manic Street Preachersmäisyys onnistui osumaan meikäläisenkin suoneen. Rohkenisin melkein väittää, että annie mallin musiikin paras kohdeyleisö sijaitsisi paremminkin Amerikoissa, jossa tällaista hyvän mielen musiikkia kulutetaan huomattavasti enemmän kuin täällä synkässä kotimaassamme, jossa musiikilta kaivataan enemmän murhetta ja surkeita ihmiskohtaloita. Jos annie mall -soppaan lisätään hyppysellinen omaperäisyyttä, en epäile silmänräpäystäkään, etteikö yhtyeestä kuultaisi tulevaisuudessa ehtaa kaupallista äänitettäkin.

Yhtyeen virallinen kotisivu
annie mall Mikserissä
annie mall MySpacessa



Jäsenet: Arto Hannula (laulu), Jani Paakala (kitara), Jani Saarinen (basso), Joni Koskinen (rummut)

Uudelleen
Ei kyyneleitä
Haava
Kummajainen

Sävellys, sanat & sovitus: PahaTuuli, paitsi "Ei kyyneleitä" säv/san Jarkko Kaasalainen

PahaTuuli-yhtyeellä on takanaan kolmisen vuotta yhteiseloa, jonka aikana bändi on ehtinyt saavuttamaan muun muassa finaalipaikan Ylen ja YleX:n järjestämässä Demoklubi-kilpailussa, jonka tuomaristossa nähtiin tuttuja mediakasvoja, kuten Asko Kallonen ja Heta Hyttinen. Kyseisestä tapahtumasta tullaan tiettävästi näkemään tv-taltiointikin TV2:lta kesemmällä. Määrätietoiseksi, positiiviseksi ja reiluksi poppooksi itseään kuvaava PahaTuuli lähestyi Musademoputkaa kolmannella äänitteellään Silmät sidottuina, joka on äänitetty Adamantium studiosilla Tampereella Leo Melinin johdolla.

Viimeisen viiden vuoden aikana on alkanut tuntua vahvasti siltä, että suomirock alkaisi olemaan elonsa ehtoopuolella. En sitten tiedä, saanko kosolti vihaa päälleni, jos liitän PahaTuuli-yhtyeeseen tällaisen, hieman kirosanaa muistuttavan leiman. Ennen kuin murhaatte, antakaahan kun ensin selitän pointtini. Jos 2000-luvun suomirock on tällaista, niin kyllä se minulle vaan sopii – kunhan se Mustajärvimäinen äijäuho jätetään taka-alalle ja meininki pidetään näin tiukkana. PahaTuuli tuntuu ammentavan vaikutteita muiden muassa Apulannalta, mikä ei sinänsä ole mitenkään väärin. Myös Kilpi -yhtyeen hittikappaleisiin on helppo vetää viittauksia. Soundipoliittisesti biisit ovat varsin valmista kamaa – en keksimälläkään keksi moitteen sanaa. Biisit ovat suoraviivaisia ja sinänsä melko yllätyksettömiä, mutta rehellisiä, kuten aidon suomirockin tavallaan kuuluu ollakin. Ei tässä mitään taidetta olla tekemässäkään, perkele.

Yhtyeen virallinen kotisivu
PahaTuuli MySpacessa
PahaTuuli Mikserissä



Jäsenet: Niko Pettersen

Lataa MP3-tiedostot:

21
Summer synth
Leftside

Sävellys ja sovitus: Niko Pettersen

Tämän kuun konemusiikkiannista vastaa kaarinalainen Niko Pettersen aka. KFM, joka on työstänyt musiikkia vuodesta 2006 asti. 18-vuotias Niko mainitsee olevansa funkyn housen suuri ystävä, vaikka miehen omat biisit liippaavatkin yleensä enemmän lounge-housen puolelle. Vinkeä Leftside-biisi edustaa taas tyyliltään astetta synkempää ja elektromaisempaa meininkiä. Niko on aikeissa laajentaa lähitulevaisuudessa konemusiikkiharrastustaan myös levyjen soiton puolelle. Jos muuten joku vielä ihmettelee, niin KFM on lyhenne sanasta KesäFiilisMies. Kesä on siis avainsana, kuinka se sitten ilmenee miehen kappaleista?

21-biisistä kesäisen lämmin henkäys puhaltaa biisikolmikosta ehdottomasti parhaiten, eikä Summer synth sekään kovin viluiseksi kuuntelijan oloa saa. Olkoonkin tyyliltään enemmän kuuntelu- kuin tanssiluontoista, kaipaisi biisien soundeihin ehdottomasti enemmän napakkuutta, selkeästi vähemmän puuroisuutta sekä elävyyttä ylärekisteriin. Summer synthissä taas yläkeskiääniset soundit käyvät rasittamaan pidemmän päälle korvia. Leftside on biisikolmikon hankalin tapaus kuulijan kannalta. Se ei toden totta edusta mitään helppoa kuuntelumusiikkia – ensin alkaa miettimään, onko biisintekijä menettänyt nuottikorvansa ja järkensä täydellisesti, mutta sitten outo bassoriffi alkaa nykimään kroppaa biitin tahtiin melkein väkisin. Harmi sinänsä, että myös tämän biisin vahvin potentiaali hukkuu ilmeisen vähäisestä miksauskokemuksesta johtuvaan sekamelskaan. KFM:n materiaalista on havaittavissa tervetullutta omaperäisyyttä, minkä jalostaminen vaatii kuitenkin vielä hieman harjoittelua. Tekemällä, tekemällä ja tekemällä kuitenkin oppii, sen voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä!

KFM MySpacessa