Anna Kendrick on tunnettu muun muassa Twilight-sarjasta, Pitch Perfect -elokuvista, sekä monista internetin gif-kuvista. V2.fi julkaisee yksinoikeudella Suomessa Elaine Lipworthin tekemän haastattelun Annasta, joka on yksi trolliääni Justin Timberlaken seurana Trolls-elokuvassa.


Kuinka päädyit mukaan elokuvaan?
- Jos totta puhutaan, olisin varmaan tehnyt mitä tahansa DreamWorksille. He kertoivat minulle elokuvasta ja se kuulosti hyvältä. He kertoivat hahmostani Poppysta, näyttivät paljon kuvia ja hetkeä myöhemmin odotin vain heidän lopettavan puhumisensa, jotta sain sanottua “kyllä!”.

Onko Poppy vahva hahmo?
- Vaikka Poppy on pieni ja pinkki ja järjestää juhlia, hän on johtajatyyppi ja haluaa olla hyvä johtaja. Hän on kovanahkainen, asenteikas ja uskollinen. Hänellä on “pystyn siihen” -asenne ja hän haluaa osoittaa olevansa jotain. Luulen, että koska hän on aina onnellinen, saatetaan kuvitella, ettei hän ole kovin älykäs tai että hän on pehmo, mutta ei hän ole - hän on kova tyyppi.

Onko Poppyn ulkonäössä jotain sinua?
- Hän on pinkki ja hänen päänsä on leveämpi kuin vartalo, mutta silti hänelle on saatu minun ilmeitäni - on hämmästyttävää, mitä animaattorit tekevät näille hahmoille. Rakastin pienenä trolleja, joilla oli jalokivi navassa ja kysyin, olisiko Poppylläkin sellainen. Valitettavasti ei, mutta he pistivät hänelle glitter-pisamia ja sekin oli okei.


Kuinka kiinnostavaa sinulle oli näytellä ja laulaa tässä elokuvassa?
- Animaation, komedian ja musiikin tekeminen yhdessä elokuvassa on unelma. Musiikki on todella hauskaa ja siinä on paljon nostalgista musiikkia. Uskon että Justin (Timberlake) on halunnut sellaisen soundin näihin uusiin kappaleisiin. Vähän discomaustetta, mutta myös kauniita balladeja ja uusia lauluja. Oli hienoa laulaa cover-versioita sellaisista klassikoista kuten The Sound of Silecne, True Colors ja Move Your Feet… tai meidän versiomme oli Move Your Hair. Se on vähän kuin laulaisi suihkussa ja siitä maksettaisiin.

Minkälaista oli työskennellä Justinin kanssa?
- En tuntenut häntä ennen tätä elokuvaa ja se on ollut mahtavaa. Se oli vähän pelottavaa aluksi, mutta samalla oikein ihanaa. Olin hermostunut, koska musiikki on hänen alaansa. Mutta hän on esimerkillinen työtoveri ja hyvä saamaan kaikkien olon mukavaksi. Laulusessioissa hän antoi minulle vinkkejä, joita en olisi tullut ajatelleksi. En ajattele laulamista sellaisella teknisellä tavalla, joten auttoi paljon, että hän oli mukana. Hänellä on intohimoa ja käytännöllisyyttä, mikä teki siitä parhaimman mahdollisen työtoveruuden.

Elokuvan ääninäyttelijäjoukko on mahtava. Olitko innoissasi joistain tietyistä osallistujista?
- Yksi lempi-ihmisistäni maailmassa on Chefiä näyttelevä Christine Baranski. Esiinnyimme molemmat Into the Woods -elokuvassa ja kun kuulin että hän on Chef, ajattelin että hän tulee olemaan todella hauska. Hän on mahtava ja oli vaikea uskoa, ettei hän ennen ollut ollut mukana animaatioissa. Olin onnellinen, että sain tehdä hänen kanssaan taas elokuvaa, vaikkemme olleetkaan äänityksissä yhtä aikaa.


Elokuvan keskeinen ajatus on onnellisuus, olitko sinä onnellinen lapsi?
- Taisin olla enemmänkin murehtija ja olin ehdottomasti ärhäkkä, mutta kai me kaikki olimme vähän onnellisempia lapsina. Olen havainnut enemmän ja enemmän, että olen lopulta se sama persoona kuin olin 3-4:n vanhana. On vähän hälyttävääkin, että jotkut meidän luonteenpiirteemme näkyvät jo siinä iässä.

Tiesitkö jo pienenä, että haluat esiintyä ja laulaa?
- Kyllä, se oli ainoa asia jota koskaan halusin tehdä. Minulta kysytään miksi halusin näyttelijäksi, enkä minä tiedä. En edes muista. On paljon asioita, jotka vaikuttivat siihen lapsena, kuten Bette Midlerin kuuntelu ja Newsies- tai Life with Mikey -elokuviin rakastuminen. Olin Annien paikallisessa esityksessä viiden vanhana ja siitä lähtien halusin vain esiintyä. Näin myös kouluteatterin esityksen Pienestä kauhukaupasta ja sen doo-wop-tytöt olivat minusta hienointa ikinä. Tulin kotiin ja yritin samoja tansseja äitini kanssa. Muistan ajatelleeni “kun minä teen sen, miksei se näytä samalta kuin kun he tekevät sen?”. Hän selitti, että täytyy tehdä kovasti töitä, että jonkun asian saa näyttämään helpolta ja ajattelin “noniin, minullapas on sitten hommaa”.

Elokuvasi ovat olleet monipuolisia. Suunnitteletko suuntaviivat etukäteen vai oletko spontaani?
- Se on hienoa, mutta täysin suunnitellun vastakohta. Matkalla on ollut monia yllätyksiä. Yksi suurimmista oli Pitch Perfect, emme uskoneet siitä tulevan sellaista menestystä. En tiennyt, moniko haluaisi nähdä elokuvan dorkista laulamassa acappellaa. Urat ovat kuin osakemarkkinat. Joskus käy niin, että mitä enemmän haluaa olla kontrollissa, sen huonommin menee. Joskus taas ottaa mahdollisuukista kiinni ja niin minä olen tehnyt.

Mitäs seuraavaksi?
- Teemme Pitch Perfect 3:n ja sain juuri valmiiksi kirjani Scrappy Little Nobody, jossa on hauskoja pieniä tarinoita. Sen on tarkoitus olla syvällinen, mutta yritin tehdä siitä todella hauskan. Se sopii kaikille.

Kuinka onnellista elämäsi on nyt?
- Se on mahtavaa ja juuri nyt olen onnellinen, että voin viettää aikaa kotona. En ole ollut kotona lähes neljään vuoteen töiden vuoksi. Haluan istuttaa kasveja ja yrttejä puutarhaani. Kotona oleminen ja kaverien näkeminen on luksusta. Ja rakastan puhdasta keittiötä! Minulta kysytään, haluanko lomailla, mutta kotosalla olo rakastettujen ihmisten kanssa on minun lomaani. Järjestelin keittiötäni tällä viikolla ja ajattelin, ettei sen pitäisi tuntua näin mahtavalta. En tiedä miksi se saa minut niin iloiseksi. Koska matkustan niin paljon, taloni on ‘onnellinen paikkani’.

Käännös: Manu Pärssinen