Jokin aika sitten Manu arvosteli Blue Lola -kuulokkeet. Nyt testisession syövereihin pääsivät samojen kuulokkeiden vahvistettu versio, Blue Mo-Fi.


Mo-Fit muistuttavat ulkoisesti, väriä lukuun ottamatta, Lola-kuulokkeita. Rakenne on tavallisista luureista poikkeava, eli säätyvän ja yhtenäisen, pään ympäri kiertyvän rangan sijaan, kuulokkeiden “luuranko” avautuu sivusuunnassa ja asettuu päähän hyvinkin tyköistuvasti. Lepotilassa kuulokkeiden sankaosa painaa kuulokkeet toisiaan vasten kohtisuoraan jousivoimalla. Kummankin kuulokkeen kulmaa voi säätää (samalla säätyy pääpannan etäisyys korvasta) ja sivusuunnassa liikkuvien kuppien jousivoimaa voi säätää pään päälle asettuvasta säätöruuvista. Pakkauksessa tulee pari eri kaapelivaihtoehtoa: iOS-yhteensopiva kaukosäädinkaapeli sekä suora 3,5mm stereokaapeli. Lisäksi pakkauksessa on asiallinen säilytyspussukka, 6,3mm plugiadapteri sekä USB-laturi ja -latauskaapeli. Arvostelupaketissa tosin mukana tuli jostakin syystä vain jenkkimallin laturi.

Mo-fien “party trick” on sisäänrakennettu, akulla toimiva vahvistin. Kyseessä ei ole siis äänikortti, vaan puhtaasti analogisen signaalin vahvistamiseen tarkoitettu vahvistin. Vahvistinta ei ole pakko käyttää, vaan toimintatila valitaan johdon liitoskohdassa olevaa nuppia kääntämällä. Tiloja on kolme: vahvistin pois päältä, vahvistin päällä ja vahvistin bassokorostuksella. Aluksi konsepti oli hämmentävä – miksi tällaista edes tarvitaan? Toisaalta kun ensimmäisen kerran käänsin vahvistimen päälle, oli ero äänessä selkeä. Sen lisäksi, että ääni luonnollisesti voimistui, myös musiikin iskevyys ja yksityiskohdat nousivat esiin uudella tavalla. Ero verrattuna siihen, että olisin vain kuunnellut kuulokkeita ilman lisävahvistinta, mutta suuremmalla äänenvoimakkuudella, oli korvin havaittavissa. Varsinkin puhelimen kaverina on hyvä, että mobiililaitteen äänenvoimakkuutta ei tarvitse pitää täysillä saadakseen musiikista kaiken irti, vaan vahvistin antaa signaaliin tarpeeksi lisäpotkua. Musiikinkuuntelun vakavissaan ottavat henkilöt hankkivatkin usein puhelinten kaveriksi ulkoisia ladattavia äänikortteja tai kuulokevahvistimia, joiden tarpeen Mo-fi poistaa.


Pieni kauneusvirhe on, että eri kuuloketilojen valintanuppi tuntuu hieman epämääräiseltä ja mikä pahinta, vahvistimen päälle kytkeminen aikaansaa pienen rasahduksen – aivan kuin vanhan radion pölyistä äänenvoimakkuuden säädintä kääntäessä. Todellisuudessa tuskin moni tosin vaihtelee juurikaan käytössä olevan tilan välillä, jos vain muistaa ladata kuulokkeet säännöllisin väliajoin. Oman kokemukseni mukaan yhdellä latauksella pystyi kuuntelemaan keskimäärin kolme työpäivää. Kuulokkeiden vahvistin kytkeytyy päälle ja pois automaattisesti kun luurit avaa kuunteluasentoon, joten vaaraa niiden unohtamisesta päälle ei ole.

Bluen verkkosivut ovat täynnä kuulokkeita ylistäviä testimonialeja. Myös Manu piti Bluen Lola-kuulokkeiden äänenlaadusta kovasti. Itselleni ensivaikutelma soundista ei ollut erityisen päräyttävä, mutta pidemmän kuuntelun jälkeen on todettava, että vaikeata Mo-fien äänestä on löytää mitään ärsyttävää ja pidin niistä äänen suhteen enemmän kerta toisensa jälkeen. Alapään toisto on miellyttävä (ilman bassokorostusvalintaa) ja ääni on kaikin puolin tasapainoinen ja selkeä, eikä räikeydestä ole merkkiäkään.


Jotain kertoo sekin, että yritin löytää näille kuulokkeille parhaiten sopivaa musiikkityyliä, mutta loppujen lopuksi lähes kaikki kuulosti yhtä hyvältä. Akustinen ja tunnelmoiva pop/rock välittyivät tunnelmallisina, elektronisessa musiikissa oli tarvittavaa potkua ja raskaampi rock kuulosti jotakuinkin siltä kuin pitääkin Ehkä yläpäähän olisin kaivannut lisää heleyttä, mutta toisaalta nyt ei puhuta aivan päättömän hintaisista kamppeista, joten kaikkea ei voi saada. Vanhana AKG- ja Sennheiser-miehenä koin soundin aluksi hieman tunkkaiseksi, mutta toisaalta osasyy hyvin erilaiseen kokemukseen on myös kuulokekupeissa, jotka sulkevat muun maailman kuuntelijan ulkopuolelle lähes kuin vastamelukuukkeet. Kuulokkeista ei kuitenkaan ulospäin kuulu mitään. Tämä on esimerkiksi toimistoympäristössä loistava ominaisuus.

Aiemmin testattujen Lola-kuulokkeiden suhteen nousi esiin muutamia puutteita, kuten halvan tuntuinen kaapeli, natisevat liitokset sekä kuulokkeiden paino. Kaapeli tuntuu Mo-Fin tapauksessa ihan ok:lta, enkä kiinnittänyt siihen erityistä huomiota hyvässä tai pahassa. Kätevää on, että johdon voi irrottaa helposti ja vaihtaa uuteen, jos vaikka piuha sattuu katkeamaan. 6,3 mm plugiadapterikin on laadukas, joskin mieluiten olisin nähnyt pakkauksessa varta vasten toimitetun 6,3 mm kaapelin. Mo-Fit eivät myöskään kärsi natisevista liitoksista. Sen sijaan painoa on jopa enemmän kuin Lolissa, lähes puoli kiloa. Paino ja kuulokkeiden istuvuus ovatkin luurien ehdottomasti suurimmat ongelmat. Huolimatta siitä, että kuulokekuppien jousivoimaa voi säätää, kipeytyivät työpäivän mittaisissa testisessioissa korvani kerta toisensa jälkeen iltapäivää kohden niin paljon, että jouduin vaihtamaan toiset kuulokkeet käyttöön. Jousivoimaa löysäämällä paine vähenee, mutta sitten painavat kuulokkeet alkavat valumaan pois päältä ja päälaella painava yläpehmuste aiheuttaa pidemmässä käytössä myös loivia kiputiloja. Kupit peittävät korvat tehokkaasti, mutta samalla niin tiiviisti, että ilma ei kierrä ja korvat hikoavat.


Blue Mo-fi on ristiriitainen tuttavuus. Äänenlaatu on loistava, jopa kohtalaisen korkea hinta huomioon ottaen. Se ei ehkä yllä useamman tuhannen euron high end -kuulokkeiden tasolle, mutta ei ole tarviskaan – laadukkaasta hifistä voidaan silti puhua hyvällä omallatunnolla. Mukavuuden ja istuvuuden suhteen sen sijaan kuulokkeet eivät valitettavasti yllä vastaavalle tasolle. Luurit ovat hyvän näköiset, mutta huolimatta verkkosivuilla mainostettavasta kannettavuudesta (ja cooleista promokuvista) ei Mo-fien kanssa todellisuudessa juurikaan haluta lähteä kaupungille seikkailemaan, saati lenkille.



Hinta: Noin 400,00€
Lisätiedot: Blue