Deadpool-elokuva oli Tim Millerin ensimmäinen varsinainen ohjaustyö. V2.fi julkaisee Joe Utichin tekemän haastattelun yksinoikeudella Suomessa.




X-Men: First Classissa mukana ollut Foxin johtaja oli nähnyt tekemäni DC Universe –projektin, jossa oli paljon supersankaritoimintaa. Hän ajatteli, että minusta olisi apua elokuvan toimintakoreografioissa, mutta kokouksen lopulla hän sanoikin, että minun pitäisi ohjata oma elokuvani. ”Olet ensikertalainen, mutta meillä on tällainen toinen projekti… Deadpool, kiinnostaisiko se?” Olin jo lukenut käsikirjoituksen ja pidin siitä, joten nappasin kiinni tilaisuudesta. Sitten heidän piti vielä varmistaa, että Ryan (Reynolds) piti minusta, tuottaja Lauren Shuler Donner piti minusta, enkä ollut mikään hullu hyypiö.



Fox pyysi minua tekemään ensin näytteen siitä, kuinka hahmo toimisi - kuinka tietokonegrafiikkaa yhdistettäisiin oikeaan toimintaan ja miten siitä saataisiin hauskaa ja toiminnantäyteistä. Siinä päädyttiin tilanteeseen, jossa elokuva joko tehtäisiin tai ei – ja Fox päätti että ei. Sellaista tapahtuu Hollywoodissa, joten en hämmästynyt, mutta olin surullinen.

Kirjoittajat, Ryan ja minä emme kuitenkaan antaneet periksi. Agenttini käski luovuttamaan, mutta pidin projektista liikaa. Jatkoimme painostamista – en nyt kerro koko tarinaa – ja saimme Foxin luottoihmisiä kertomaan studiolle, että elokuva pitää tehdä. Sitten kaksi asiaa tapahtui: kuvaamamme pätkä vuoti internetiin ja Simon Kinberg liittyi tuottajaksi. Fox luottaa häneen ja hän pitää huolta Marvel-projekteista Foxilla. Simon sanoi heille: ”Käsikirjoitus on mahtava, eikä Timkään ihan täysi luuseri ole, teidän pitäisi tehdä tämä leffa.”



Olen lukenut ja kerännyt sarjakuvia 35 vuotta, asunnossani on kaksi jättimäistä kirjahyllyä täynnä niitä. Enimmäkseen luen Marvelia, joten totta kai myös paljon Deadpoolia. Kapteeni Amerikka on hyvin vakava ja X-Menit ovat vakavia, mutta Deadpool oli yksi harvoista, joilla oli huumorintajua, eikä ottanut itseään vakavasti.




Toiminnan ja komedian lisäksi mukana on myös raskasta draamaa ja hän käy läpi koko sen prosessin. Hän on loistava näyttelijä ja on mielenkiintoista seurata hänen työskentelyään. Ensimmäisen viikon jälkeen menin hänen luokseen ja kysyin ”hei, voisinko tehdä jotain paremmin?”. Hän sanoi: ”Tim, tämä on ollut mahtavin kuvausviikko koskaan. Sinä et tiedä kaikkea, mutta et myöskään teeskentele, että tietäisit. Silloin kaikki voivat auttaa toisiaan, ilman että egot nousevat taistelemaan ja koko homma pyörii mukavammin.”



Fox ei puuttunut niihin missään vaiheessa. Kukaan ei tullut paikalle muistiinpanojen kanssa, vaikka en usko, että he olivat täysin valmistautuneita siihen, kuinka outo tämä elokuva on. Mukana on paljon kummallisuuksia ja huumorissa mennään laidasta toiseen. Mielestämme saimme elokuvaan hyvän tasapainon, mutta kun hypätään toiminnasta suoraan outoon tilannekomiikkaan, jossa Wade (Reynolds) on asunnossa vanhan sokean mustan naisen kanssa, niin meidän täytyi antaa yleisölle pieniä taukoja sopeutua näihin vaihdoksiin.



Ihmiset ovat jo tottuneita supersankarielokuvien kerrontatapoihin, joten oli mahdollista tuoda markkinoille jotain rajumpaa. Niin paljon kuin Deadpool onkin hahmon kovimmille faneille – emme tinkineet hahmon luonteesta – niin näimme vaivaa, että se toimisi myös niille, jotka eivät ole lukeneet sarjakuvaa. Huumori on tärkeää sen sillan rakentamisessa. Emme laittaneet mukaan liian paljon sisäpiirin viittauksia, jotta yleisö ei tuntisi itseään hölmöksi, jos se ei ymmärrä niitä. Halusin myös vaimoni pitävän elokuvasta, ja siksi varmistin, että Ryan ottaa vähän paitaansa pois. Mukana on myös rakkaustarina ja Vanessasta (Morena Baccarin) pidettiin. Deadpoolin ja hänen suhteensa on todella vahva. Elokuvan hahmoista oppii välittämään, ennen kuin kaikki mätkivät toisiaan ja se on todella tärkeää.




Parempaa näyttelijäporukkaa ei olisi voinut toivoa. Morenasta sanoin ensimmäisellä kerralla, että hän on liian kaunis Vanessaksi. Halusin jonkun maanläheisemmän ja hän oli sellainen enkelimäinen jumalatar. Sitten kun hän esitti rooliaan, katujen kasvatti hänessä alkoikin näkyä läpi. Hän oli tosi rento ja ammattilainen.

TJ Miller on sekopää. Hän ei sanonut samaa repliikkiä varmaan koskaan kahdesti, koska hän keksi aina uuden vitsin. Se oli haastavaa, mutta hän vain jatkoi hatusta vetelyä ja se oli hienoa. Hän teki myös yhteistyötä kirjoittajien kanssa ja hän on aivan mahtava.



Elokuvan laajuus stressasi minua aivan koko ajan. Elokuvan tekeminen on kuin yrityksen pyörittämistä ja sitä olen tehnyt 20 vuotta, joten en ollut missään vaiheessa stressitön. Halusin tehdä hyvää työtä ja tunsin, että homma oli hallussa ja minulla oli hyvä käsikirjoitus sekä näyttelijät. Studio jätti minut täysin rauhaan. Itse asiassa kuvausten puolivälissä tuottajan piti lähteä ja pyöritin koko loppupuolen yksin, mikä oli ihan coolia.

Olet kyllä oikeassa: hajautettu tarina piti saada toimimaan. Se vaikutti kyllä hyvältä luettuna, mutta kuvatessa ja koostaessa pitää tehdä pieniä säätöjä ja se on konstikasta. Jälleen uskon kyllä, että kokemattomuudestani oli hyötyä, sillä en huolehtinut siitä liikaa. Ajattelin vain, että kyllä se sutviutuu, koska en ymmärtänyt, että se olisi vaikeaa (naurua).

Teksti: Joe Utichi
Kuvat: 20th Century Fox
Käännös: Manu Pärssinen