Kyllä ennen oli helppoa. Kansakoulun jälkeen sai kouluttautua haluamaansa ammattiin, päätyä töihin tehtaaseen tai virastoon ja alkaa odottaa eläkeikää. Vaan ajat ovat muuttuneet - nykyään pitäisi samasta persoonasta löytyä vähintään pappi, lääkäri, talonmies, diplomi-insinööri ja rento koti-isä. Sama raskas taakka tuntuu laskeutuneen myös elektroniikkavalmistajien hartioille: Enää ei haluta kantaa montaa laitetta taskussa, jos kaiken voi tehdä yhdellä laitteella. Kaukaisen maan viisaat miehet ja naiset ovat lyöneet päänsä yhteen, ja nyt saamme luoda silmäyksen tämän viikon vimpaimeen, Speed DX 9 -videokameraan.

Pakkaus ja tuoteseloste lupaavat paljon. Samasta, muutaman vuoden takaisia Sanyon ja Panasonicin kamera- ja mp3-komboja muistuttavasta laitteesta pitäisi löytyä video- ja valokuvakamera, Windows-yhteensopiva nettikamera, mp3-soitin, sanelin ja vieläpä pelikonsolikin. Paketista löytyykin aimo kasa tavaraa: itse kamera, laturi, akku, kameran suojapussi, videokaapeli, tiedonsiirtokaapeli, rannelenkki, kaukosäädin, käyttöohjeet ja ohjelmistolevyt.

Kameraa markkinoidaan videokamerana, joka tallentaa mpeg4-muotoista 640 x 480 30fps videota, sekä viiden megapikselin digikuvia. Pakkaus kertoo digikuvien olevan jopa kymppimegaisia, mutta siinä taitaa olla jo melkoisesti lapinlisää. Käyttöönotto on selkeää. Kun telakkamallinen laturi kertoo vihreällä valolla akun latautuneenn täyteen, työnnetään akku pienen kannen alta löytyvästä aukosta kameran sisään. Saman luukun takaa löytyy myös paikka SD/MMC-kortille (tuki 2GB asti), jos ja kun 32MB saattaa käydä vähän pieneksi - luvataanhan värkin ottavan useamman megapikselin digikuviakin.

Laite tuntuu kädessä hyvältä. Vaikuttavan kokoinen kolmen tuuman näyttö kääntyy saranastaan hämmentävän tukevan oloisesti ja loksahtaa eri asentoihin paremmin kuin huomattavasti kalliimmat sukulaisensa. Nappeja on kameraan ripoteltu sinne tänne, ja vaikka niitä on paljon (osa toistensa kopioita eri käyttötarkoituksia varten), on napeissakin paljon oletettua parempi tuntuma. Oikeastaan vain varsinainen rec-näppäin on asetettu hieman tarpeettoman ylös, mikäli haluaa käyttää kameraa ilman että etusormet menevät kameran kuvausvalon eteen. Etureunasta löytyy AV- ja USB-liitännät sekä verkkolaitteen ja kuulokkeiden plugit. Takareunassa sijaitsee mode-kytkin josta vaihdetaan laitteen toimintatilaa, digitaalisen zoomin säädin, rec-nappula, virtakatkaisija, menukytkin ja viisisuuntainen joystick, joka sekin on yllättävän määrätietoinen. Näytönpuoleisella sivustalla ovat lievää hilpeyttä herättävät, pelikäyttöön suunnitellut namiskat, jotka enemmän tai vähemmän tuovat mieleen PlayStation 1 -aikakauden. Kamera lähtee käyntiin takareunaan sijoitettua power-katkaisijaa alaspäin vetämällä ja on käyttökunnossa noin kolmen sekunnin kuluttua virran kytkemisestä. Virran kytkeytyessä kamera asettuu oletusarvoisesti videokameratilaan.



Aloitetaanpa valokuvauksesta. Vaikka maahantuoja markkinoi sivuillaan laitetta ensisijaisesti videokamerana, ovat speksit ainakin paperilla enemmän valo- kuin videokuvaukseen kallellaan.

Kuvaaminen on helppoa. Kun kameran asettaa mode-näppäintä painamalla kameratilaan, syttyy näytön yläkulmaan pieni kameraikoni, ja kuvia voi alkaa räiskimään rec-näppäintä painamalla. Menun takaa löytyy lisäasetuksia, joskin suurin osa näistä (vitkalaukaisin, valo, pakkaus ja kuvan koko) löytyy kätevästi myös suoraan joystick-nappia eri suuntiin vääntelemällä. Maksimikoko kuvalle on 10 megapikseliä, mutta jonkinlaisen totuuden nimissä käytin testeissä 5 megapikselin asetusta, koska sekin näytti ruudulla jo jonkin verran ylöspäin interpoloidulta. Käytännössä kameran kennon maksimitarkkuus lienee lähempänä kahta megapikseliä, mutta tästä ei oikein virallista tietoa tuntunut löytyvän mistään. Vain se on varmaa, että pakkauksen 10 megapikselin hehkutukset osoittavat lähinnä kohtalaista huumorintajua. Kamerassa ei ole salamaa, vaan valaistuksen suhteen luotetaan integroituun led-kuvausvaloon.

Etsimeen päivittyvä kuva tuntuu hieman tahmealta ja hitaalta, mutta muuten ruutu on kohtalaisen kirkas ja selkeä. Valovoimaa on heikonlaisesti, sillä hyvässä sisävalaistuksessakin kuvat jäävät synkänlaisiksi, ellei sinänsä hyvää ja kirkasta kuvausvaloa ota käyttöön. Myös EV +-2 -säätö valotuksen korjaamiseen löytyy, mutta jostakin syystä sillä ei tuntunut olevan kuviin mitään vaikutusta. Muuten kameran toiminnot löytyvät selkeästi nappuloiden takaa ja pienestä laukaisinviiveestä huolimatta toiminta on riittävän ripeää. Rec-napissa on jonkinlainen tarkennusasento ennen varsinaista kuvan ottamista, mutta tällä ei liene käytännön merkitystä, sillä focus on kiinteä joko macro- tai yleiskuva-asentoon sidottuna (linssin oikealla puolella on mekaaninen katkaisija, josta voi kytkeä lähikuvauksen toimintaan).

Alla pari kuvaa studiovalojen suosiollisella avustuksella. Kuten kuvasta näkyy, sävyt kääntyvät valkotasapainon säädöstä huolimatta hieman punertavaan suuntaan, eikä erityisen tarkkaa kuvaa ole helppo saada aikaiseksi hyvässäkään valossa. Vaaleammat sävyt palavat puhki ja kuvan yleisilme onkin suhteellisen pehmeä. Laatu vastaa jotakin kohtalaisen kamerakännykän ja edullisen digipokkarin väliltä. Ulkona kirkkaassa päivänvalossa tilanne saattaisi olla hieman parempi, mutta sateinen tammikuu piti huolen kuvausmahdollisuuksien niukkuudesta. Kuvia katsoessa herää väistämättä ajatus, että verkkosivuilla mainostettu viiden megapikselin tarkkuus on yhtälailla interpoloitu ylös parin megapikselin kennosta. Kamera soveltuu siis lähinnä satunnaisiin kuvaustarpeisiin hyvässä valossa, mutta ei missään nimessä ole hintaansa nähden huono - paljon pahempaakin on nähty, ja onhan still-kuvaus tässä tapauksessa vain videokameran lisäominaisuus.




Videokuvaus onkin sitten luku sinänsä. Videokameran käyttö on yhtä helppoa kuin valokuvapuolenkin, kaikki perustoiminnot löytyvät joystick-napin takaa ja tallennus alkaa tutusti rec-nappulaa painamalla. Laatu sen sijaan on jotakin... jotakin. Paketissa mainostettu 30 kuvaa sekunnissa tallentava VGA-MPEG 4 kuulostaa periaatteessa hyvältä, mutta käytännössä totuus on jotain ihan muuta. Sen lisäksi, että kuvaa vaivaa yhtälailla jonkinlainen suttuisuus ja dynamiikan puute, on todellinen framerate lähempänä kymmentä kuvaa sekunnissa, vaikka koneella katsottaessa videotoistin kertookin videon tallennetun 30 fps -muodossa.

Suurin ongelma videokuvauksessa on hurja liike-epäterävyys, jonka johdosta kuvan liikkuessa siitä ei tunnu saavan mitään selvää. Hyvässäkin sisävalaistuksessa kuva on myös synkkää, joten videkuvauskin sujunee parhaiten ulkotiloissa, joissa valoa on riittävästi. Lisäksi kuva nykii ajoittain kameran prosessointitehon loppuessa kesken, ja tulee kuvaan silloin tällöin myös isohkoja pakkausvirheitäkin. Jostakin määrittelemättömästä syystä äänikään ei tallentunut videoraidalle kuin satunnaisesti.

Olisi mukavaa sanoa Speedin videokuvan laadusta jotakin hyvää, mutta en vain yksinkertaisesti voi. Jos ja kun tätä laitetta myydään videokamerana ja hintaan 70 euroa lisäämällä saa koto-Suomestakin jo valtamerkin MiniDV-kameran, on hankintaa perusteltava mieluummin näppärällä koolla ja monipuolisilla toiminnoilla kuin itse videokuvauksella. Voi olla, että tämä arvosteluyksilö oli esituotantomallia tai muuten surullisen hahmon ritari, mutta valitettavasti lähestulkoon jokainen nykyaikainen kamerakännykkäkin pätkii DX9:n videokuvauksen jalolla saralla.

Videonäyte



Kun videokuvauksen aiheuttamasta tunnevyörystä on toivuttu, voimme katsastaa DX9:n muita ominaisuuksia. MP3-soitin toimii drag & drop -periaatteella, eli usb-liitäntään kytkettynä kamera näkyy ulkoisena levyasemana, jonne voi suoraan kopioida mp3-tiedostot Music-kansioon. Tiedostoja voi sitten kuunnella MP3-toiminnon kautta valikosta, joka esittää kappaleet numeroina, ilman tietoakaan ID3-tagista tai muista. Parhaiten mp3-soitin toimiikin vain shuffle-periaatteella, eli halutut kappaleet music-kansioon, musiikki soimaan ja baanalle sen enempää asiaa ajattelematta. Vaan varoituksen sana liittyy tähänkin ominaisuuteen - ennen tiedostojen kopiointia kannattaa testata, mitkä tiedostot soittimella suostuvat soimaan.

Jonkinlaisen logiikan perusteella DX9 nimittäin valikoi sisältöään "hieman" häiritsevällä tavalla. Tiedostot, joita soitin ei hyväksy, näkyvät soittimen numerolistassa kahtena eri tiedostona, joista kummankin kuuntelu kaataa soittimen siten, että akku on irrotettava. Hauskan tästä ominaisuudesta tekee se seikka, että tiedostot näkyvät vain numeroina, eikä tiedostojen siirron jälkeen koskaan voi tietää, mikä numero nyt viittaa mihinkin kappaleeseen. Kokeilin mp3-tiedostoja eri pakkauksilla, ja toisinaan 256kbps kappaleet toimivat hyvin kun taas 160kbps biisit kaatoivat laitteen ja vice versa. En lopultakaan löytänyt muuta logiikkaa, kuin että soitin ei halua toistaa muuta kuin Eläkeläisiä, oli bittivirta sitten mikä tahansa. Mukana toimitettavat nappikuulokkeet ovat kohtalaiset ja musiikkia voi kuunnella myös sisäänrakennetun pienen kaiuttimen kautta. Laitteesta löytyy myös sanelinominaisuus, jolla voi tien päällä tehdä oleellisia havaintoja ympäröivästä maailmasta.

Kamera kytketään tietokoneeseen mukana toimitettavalla USB-piuhalla, jonka toisessa päässä on myös RCA-liitin videon siirtämiseksi näyttölaitteeseen. Ääniliitintä ei ole, kuulokeliitännästä äänet kuitenkin saa ulos. Videoliitäntä toimii sekä videoiden ja kuvien että pelien kanssa. Mukana toimitetaan myös AV-kaapeli video in -liitäntää varten, joka mahdollistaa ulkoisen ohjelmalähteen video- ja äänisignaalin tallentamisen kameran muistiin helppoa analogisen kuvalähteen digitalisointia varten. Kun AV-kaapelin kytkee kameraan, asettaa se itsensä automaattisesti AV-in -tilaan, ohittaen itse kameran omat toiminnot.

Kuten jo aiemmin mainitsin, tiedonsiirto kameran ja tietokoneen välillä toimii drag & drop -periaatteella. Tämä pätee sekä musiikkiin, kuviin, videoon että sanelimen tallenteisiin. Kamera kysyy tietokoneeseen liitettynä, halutaanko laitetta käyttää web-kamerana vai massamuistina tiedonsiirtoa varten, ja massamuistitila valittaessa DX9 ilmestyy koneen tiedostohallintaan nopeasti. Tiedostojen käsittely ei poikkea normaalista, joskin tiedonsiirtonopeus liikkuu jossakin USB 1.1:n maastossa.

Ja ne pelit! Voi juku, olin innoissani jo taannoisen Diel-Jazin tarjoamista peleistä, mutta DX9 se vasta huippuviihdettä onkin. Pelejä on 22 kappaletta, joista kuusi on valmiiksi rajattu otsakkeen "Hot Game" alle, joka helpottaa pelien valintaa. Listalta löytyy klassikot kuten Jewel Fever 2 ja Magic Jelly. Tiger Rescue on nimestään huolimatta kohtalaisen addiktoiva ylhäältä päin kuvattu lentokoneiden maailmaan sijoittuva shoot-em-up, mutta voiton kaikista vie alkuasukaspeli "Get the Meet".

Speed DX 9 maksaa 179 euroa. Se ei eurojen aikakaudella ole hirveä summa videokamerasta, valokuvakamerasta eikä mp3-soittimestakaan, saati sitten kaikista yhdessä. Se saattaa tosin olla hieman paljon laitteesta, joka ei tee mitään edellä mainittua kunnolla, mutta esimerkiksi kokeilunhaluiselle luovuusvimmassa piehtaroivalle perheen nuorikolle DX9 sopii ensimmäisten video- ja valokuvakokeilujen välineeksi. Ja jos kuvaus alkaa turhauttaa, aina voi kääntää mode-nappulan peliasentoon, valita listalta vaikka Final Escapen ja antaa palaa!

Tuote: Speed DX9 -videokamera
Myyjä: E-Ville
Hintaluokka: 179 euroa