Oscar-gaalaa odotellessa - Peltosen seurassa
Suu puhtaaksi!
MITÄ SERKUMPI, SITÄ HERKUMPI -gaala 2016
Elokuvat ovat kuin ihmisiä; parilla pärjää, eikä vieraisiin kosketa. Jos serkun kanssa oli hauskaa lapsena ja tehosteet tykittävät, on kosinnan paikka. Historia tukahduttaa vastalauseet: monet merkittävimmistä ihmisistä ovat serkkuavioliiton taimia, tai sellaisen solmineet. Mitä isommat rahat suvussa liikkuvat, sitä turvallisempaa on naida serkku.
Vuoden herkuimman serkkuleffan palkinnosta kisaavat:
Terminator Genisys
Kukapa ei tämän jälkeen tahtoisi käydä serkkuun kiinni ja leikkiä vanhoja leikkejä. Koska ette entisiin fiiliksiin pääse, menette hieman pidemmälle. Myöhemmin on aikaa keskustella tulevaisuudesta. Lapsestanne voi tulla kieroutunut tai olla tulematta, tai ehkei se synny, tai ehkä siitä tulee messias - tulevaisuutta ei ole päätetty (mutta te kuulutte yhteen).
007 Spectre
Kaunis teos osoittaa, että voit kuvitella olevasi moderni maailmanmies, joka ei ole velkaa edelläkävijöille, mutta kypsällä iällä matka saattaa johtaa serkkupojan syliin. Blofeldin repliikki "se olin aina minä, James" jättää vain kyynikoiden silmät kuiviksi sankarin oppiessa, että serkulla on yhä sama kattikin kuin 60-luvulla, kun maailma vaikutti yksinkertaisemmalta.
Creed: The Legacy of Rocky
Adonis ei syntynyt asialliseen liittoon, vaan tuuli vie onnetonta äpärää ja orpoa, joka kaataa satunnaista porukkaa. Hän voisi ja haluaisi olla isänsä kopio, vaikkei hän tätä myönnä. Hänestä on turvallisempaa kopioida isän kaverin elämä tunnusmusiikkia ja jumppakalsareita myöten. Rohkea taide-elokuva oli erityisen haastava raatimme kuulapäille.
Jurassic World
Kymmeniä vuosia sitten nuoruuden kiihkeimpien halujen herättäminen henkiin johti katastrofiin. Onko tämä syy olla yrittämättä uudestaan, vaikkei ole sen selvempää, minkälaisia luonnonoikkuja on tiedossa? Serkut saavat vain pari prosenttia todennäköisemmin mutantteja, joten miksettepä tosiaan suutelisi - vaikka uusi hirviö räyhäisi vieressä.
Star Wars: The Force Awakens
Insestiä avoimesti juhlivien klassikoiden suora kopio hämmentää vain hätäisimpiä, jotka tahtovat tietää, mitä Luke tekee kadonneelle tyttärelleen. Useimpien selkäpii väreilee välittömästi, kun käsikirjoittaja paljastaa olevansa äitinsä setä jo aloitusrepliikillä "nyt tilanne alkaa korjaantua"; uusia ideoita kokeillut esiosatrilogia on enää painajainen.
Vuoden 2015 parhaan serkkuleffan palkinnon eli Barry Lyndon Legacy Awardin saa... tättärää...
Star Wars: The Force Awakens!
Olisi hankala löytää vähemmän uudistushaluinen leffa, kun kyse on jo suvuttomasta lisääntymisestä. Keskustelua herättäviä yksityiskohtia olivat vain uuden roiston koko ja se, että nokikeppi saattaa olla valkoisen neidin iskevä päähenkilö. Raati huomioi, että roisto paljastuu hologrammiksi ja nokikeppi lyödään kanveesiin, jotta suuntaa voidaan markkinatutkimuksen jälkeen hioa.
Gaala päättyy klassiseen musikaalinumeroon elokuvasta Great Balls of Fire. Dennis Quaidin näyttelemä Jerry Lee Lewis näyttää, kuinka sukulaistyttö noukitaan kyytiin vaiheessa, jossa kukaan ei vielä epäile mitään.
OSCAR-gaala 2016
Tämä ei ole perinteinen Oscar-kommentääri. Käytin viimevuotiseen niin paljon maniaa, että jouduin pärjäämään monta päivää depressiolla.
Parhaasta pystistä kisaa talouskriisi-, vakooja, mamu-, dystopia-, Mars-, kosto- ja uutisleffa, sekä Room. Moni olisi nostanut joukkoon lesbo-, transu- ja rapleffan, sekä iLeffan ja Tarantinon leffan.
Mitä tökerömmältä kuvaus kuulosti, sitä loogisempi on ehdokkuus. En yritäkään kuvailla Roomia. Kammottava The Big Short ei ole talouskriisileffa, vaan mielenvikainen yritys selittää iso asia pelleillen. Jos se huumorintajuusi kolahti, minä ymmärrän. Kuin psykiatri.
Sanat eivät riitä ylistämään Mad Max: Fury Roadia, joka jumalallisella kuvakerronnalla auttaa ymmärtämään aikaamme peilaavaa dystopiaa syvemmin kuin dialogikaan sallisi. Kaikki löytävät feministisiä väreitä ja ehkä luonnon tila pitää mainita - mutta tahtoisin tietää, mitä mieltä loppuratkaisusta on hipsteriarabi, joka salakuljettaa itsensä Suomeen, pettyy mämmiin ja lentää sinne mistä tulikin oletettavasti fiksumpana.
Onko Oscar pakko antaa Leonardo DiCapriolle? The Revenant on kostoleffa. Silmäni loistivat, kun ohjaaja uhosi painuvansa pimeimpään pöheikköön, menipä kaikki syteen tai saveen! Sittemmin uikutus on käynyt vanhaksi: olisivat jääneet kotiin, jos siellä niin kovasti paleli. Voisin tapetoida seinäni komeimmilla otoksilla, mutta houriva Leo jätti kylmäksi, joten kuvakerronta ei pärjää Maxille tai Tarantinon mökkireissulle. Säälistä antaisin Leolle, jos vaihtoehto olisi Matt Damon as Matt Damon, mutta kisassa on Michael Fassbender, joka näyttelee tarpeellista hirviötä Steve Jobsia, ja Bryan Cranston, jonka Trumbo on höpsö intellektuelli. Ohjaajat ovat kiinnostuneempia heistä kuin männyistä.
Outoa, miten välinpitämätön olen Sylvester Stallonea kohtaan. Rocky 3 oli useimmin katsomani elokuva pitkään senkin jälkeen, kun murrosikäni alkoi ja suosikkifilmikseni nousi Pieni merenneito. Rocky Balboa (eli kuutonen) sai minut jännittämään kädet hiessä, kun epäilin Rockyn kuolevan. Stallone on liikuttava Creed: The Legacy of Rockyssa (seiska), mutta superfanin pumppu sykkii puoliteholla ilmeisesti koska leffa on kopio.
Eddie Redmayne tekee vuoden eeppisimmän suorituksen Tanskalaisessa tytössä – joka on transuleffa. Aasialaiset transuilut ovat erikoisempia. Sivuhuomautuksena kuitenkin: jos olet heitä, jotka pitävät leffaa rasittavana palkintojen kalasteluna, potkitko päähän myös elefanttimiestä? Mene aikakoneella lapsuutesi ja pyydä vanhempiasi ostamaan tavallinen toppatakki, jonka väri on varattu toiselle sukupuolelle. Katsotaan, kauanko kestää, ennen kuin revit natsipuolueen jäsenkortin.
Naiset eivät herätä intohimoja. Älä käsitä väärin! Kahdeksan näkemääni suoritusta ovat päteviä. Ennakkosuosikit Brie Larson ja Alicia Vikander saavat voittaa, mutta Larson katseli outoa poikaa Roomissa ja Vikander katseli Redmaynea, enkä pidä siitä, jos erikoinen suoritus huomioidaan vain tukipilarin kautta. Jennifer Lawrence on moppileffan Joy kiehtova sielu ja The Hateful Eightin Jennifer Jason Leigh on iljettävä mutta sympaattinen, joten tässäkin olisi osoitteita.
Pappien rakkauselämästä kertova Spotlight on vuoden kypsin filmi. Se tekee asiallisuudesta terävää taidetta, joten käsikirjoituksen tasokkuutta on toivotonta verrata tajuntaa laajentavan mielikuvitukselliseen Inside Outiin. Sovitettu käsikirjoitus -kategoriassa on meneillään spesiaaliolympialaiset: hopsansaa, ken otti valmiin tekstin ja hukkasi vähiten potentiaalia? Ei sillä, etteivätkö Room ja Yksin Marsissa olisi laatuleffoja. Steve Jobsille olisin suonut ehdokkuuden.
Pidetään Force Awakens kaukana tehoste- ja sävellys-Oscareista. Star Wars tunnetaan vallankumouksellisista tehosteista ja siitä, että John Williamsin musiikki on parempaa kuin George Lucas uskalsi rukoilla: ei "moitteettomuudesta".
Mad Maxille kaikki. Eddielle yksi.
MANNERHEIM-RISTIN RITARIEN gaala 2016
Ehdokkaista puuttuvat värit? Rasismikohua on lietsonut mm. Spike Lee, jota olen vuosia pitänyt katkeroituneena rasistina, sekä Jada Pinkett Smith, josta olen pitänyt. Jada, Jada... Hän ilmoitti, ettei hän osallistu gaalaan, joka syrjii vähemmistöjä, kuten (tätä hän ei ottanut puheeksi) hänen puolisoaan Will Smithiä. Will opetteli vaikean aksentin keskinkertaiseksi kuvailtua draamaa Concussionia varten, joten jo nyt on perkele!
Kohu on johtanut akatemian sääntöjen tiukennuksiin. Vanhojen valkoisten lihaa syövien heteromiesten määrää halutaan vähentää, joten äänestysoikeus viedään mm. homoseksuaalilta latinolta (hän puhui tästä kolumnissa).
Damonin, Stallonen, rasittavasti muikistelevan roiston Tom Hardyn ja sietämättömästi tilttailevan talousguru Christian Balen tilalle oltaisiin voitu nostaa pigmenttisankari, jos gaala hakisi konsensusta, eikä kysyisi mielipiteitä yksilöiltä. Creedin Michael B. Jordan ja Straight Outta Comptonin letkeät niggat ovat nyökkäyksen väärtejä. Idris Elba on kelpo diktaattori Netflix-draamassa Beasts of No Nation, mutta vaikka se teattereissa pyörähtikin, on huomattava, että iso osa ammattilaisista vastustaa suoratoistoensi-iltoja.
Vähemmistöt tarvitsevat parempia rooleja – vain se on olennaista. Olisiko se Force Awakens, jolle myönnän Mannerheim-ristin? Juu ei. Alkuperäinen näyttelijälista ei saanut kiitosta: mukana on kiintiönainen, kiintiö-Mannerheim ja ns. normaalia sakkia? Whuupi duu. Protestien jälkeen miehelle kirjoitettuun merkityksettömään rooliin kiinnitettiin Game of Thronesin feministi-ikoni Gwendoline Christie ja yhdentekevän keltaisen animaatiorusinan roolin sai nuori tumma Oscar-voittaja Lupita Nyong'o. Kovin näyttivät näppäriltä heidän naamansa mainoskampanjassa, mutta ei niitä elokuvassa nähty.
Ihastuin Lupitaan Oscar-yönä, kun taitavasti kärsinyt neito näytti somalta ja iloiselta, joten olen kärmeissäni henkilökohtaisesti. Kyse ei ole jalosta värisokeudesta, vaan käänteisestä, himokkaasta rasismista. Pidän enemmän piirroshahmoista kuin ihmisistä - ja pidän eksoottisesta, suurisilmäisestä Lupitasta. Pidän myös merkityksistä ja Lupita on kantanut luonnollista afrokarvaa edustustilaisuuksissakin, mikä ei ole itsestäänselvyys, kuten opin illan juontajan Chris Rockin dokumentista Good Hair.
Rock on kommentoinut kohua ja uhonnut, että show kirjoitetaan uusiksi. Mies osaa olla fiksu, joten odotan innolla gaalaa, jonka siis jälleen katson. Koko gaalan näin viimeksi 2007, kun aika ei mennyt kommenttien takomiseen paniikissa.
Asetelma
The Revenant - 12 ehdokkuutta - arvostelu
Mad Max: Fury Road - 10 ehdokkuutta - arvostelu
Yksin Marsissa - 7 ehdokkuutta - arvostelu
6 ehdokkuutta:
Carol - arvostelu
Spotlight - arvostelu
Vakoojien silta - arvostelu
5 ehdokkuutta:
The Big Short - arvostelu
Star Wars: The Force Awakens - arvostelu
4 ehdokkuutta:
Room - arvostelu
Tanskalainen tyttö - arvostelu
3 ehdokkuutta:
Brooklyn
The Hateful Eight - arvostelu
Sicario - arvostelu
2 ehdokkuutta:
Ex Machina - arvostelu
Inside Out - mielen sopukoissa - arvostelu
Steve Jobs
1 ehdokkuus:
007 Spectre - arvostelu
45 vuotta
A Girl in the River: The Price of Forgiveness
Alles wird gut
Amy
Anomalisa
Ave Maria
Bear Story
Body Team 12
Boy and the World
Cartel Land
Chau, Beyond the Lines
Cinderella: Tuhkimon tarina - arvostelu
Claude Lanzmann: Spectres of the Shoah
Creed: The Legacy of Rocky - arvostelu
Day One
El abrazo de la serpiente
Fifty Shades of Grey - arvostelu
Joy - arvostelu
Krigen
Last Day of Freedom
Late Lammas -elokuva - arvostelu
Marnie - tyttö ikkunassa - arvostelu
Mustang
Prologue
Racing Extinction
Sanjay's Super Team
Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi
Saul fia
Shok
Straight Outta Compton - arvostelu
Stutterer
The Hunting Ground
The Look of Silence
Theeb
Trumbo
We Can't Live without Cosmos
What Happened, Miss Simone?
Winter on Fire: Ukraine’s Fight for Freedom
World of Tomorrow
Youth
Keskustelut (25 viestiä)
Rekisteröitynyt 03.08.2011
28.02.2016 klo 18.35 3
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
28.02.2016 klo 18.47 3
Rekisteröitynyt 03.08.2011
28.02.2016 klo 19.19 2
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
28.02.2016 klo 19.25 3
Southern Wildin mainitsin tarkoituksella Roomin arvostelussa juuri äsken. Tässä jutussa piti sanoa että No Nation.
28.02.2016 klo 19.51 2
Rekisteröitynyt 03.08.2011
28.02.2016 klo 20.41 3
Mad Maxin ja Spotlightin puolesta liputan, sekä myös Brooklynin ja Steve Jobsin. Roomin ja Tanskalaisen tytön voitot eivät harmittaisikaan. The Hateful Eightille Oscarit musiikista ja mahdollisesti sivuosasta, jos jostain syystä Vikander ei voita.
Rekisteröitynyt 21.12.2010
28.02.2016 klo 20.50 1
Martian ei juuri ehdokkuuksia olisi ansainnut, ja toisaalta Ex Machinassa olisi enemmänkin palkitsemisen varaa.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
28.02.2016 klo 22.03 4
Guetta kommentoi aivan kuin hän ymmärtäisi mitä tässä artikkelintapaisessa novellissa just luettiin.
"Kolumni eroaa uutisesta siten, että kirjoittaja esittää siinä henkilökohtaisen mielipiteensä ja tarkastelee asiaa vain valitsemastaan näkökulmasta. Lisäksi kolumneissa voidaan käyttää uutista laajemmin eri tyylikeinoja kuten ironiaa tai huumoria. Kolumnin tyylilajiin kuuluu, että kirjoittajalla on oikeus piikitellä ja esittää olevansa oikeassa."
28.02.2016 klo 22.18 3
28.02.2016 klo 22.58 1
manu kirjoitti:
Guetta kommentoi aivan kuin hän ymmärtäisi mitä tässä artikkelintapaisessa novellissa just luettiin.
"Kolumni eroaa uutisesta siten, että kirjoittaja esittää siinä henkilökohtaisen mielipiteensä ja tarkastelee asiaa vain valitsemastaan näkökulmasta. Lisäksi kolumneissa voidaan käyttää uutista laajemmin eri tyylikeinoja kuten ironiaa tai huumoria. Kolumnin tyylilajiin kuuluu, että kirjoittajalla on oikeus piikitellä ja esittää olevansa oikeassa."
Kuvauksessa ei mitään vikaa, noinhan suurin osa kolumneista tehdään...
... Mutta se siitä. Force Awakens putsaa pöydän, Revenant vie jämät, ja Mars, ja Transu
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.02.2016 klo 03.57 1
Rekisteröitynyt 03.08.2011
29.02.2016 klo 04.14 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.02.2016 klo 04.24 1
Jo kaksi.
Rekisteröitynyt 03.08.2011
29.02.2016 klo 04.41 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.02.2016 klo 04.44 1
Emmanuel Lubezki tosiaan lienee alan paras kuvaaja ottaen huomioon, että hänen kolmella peräkkäisellä voitollaan (Gravity, Birdman, Revenant) ei ole paljoa yhteistä, onhan yksi animaatio ja yksi äärirealistinen.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.02.2016 klo 04.50 2
Rekisteröitynyt 03.08.2011
29.02.2016 klo 04.52 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.02.2016 klo 04.58 3
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.02.2016 klo 05.35 1
Rekisteröitynyt 03.08.2011
29.02.2016 klo 05.47
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.02.2016 klo 06.39 1
Rekisteröitynyt 03.08.2011
29.02.2016 klo 07.01 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
29.02.2016 klo 07.06 1
Ei sitä kehtaa valittaa, kun palkinnot menivät näin moniin osoitteisiin. Rock oli hyvä. Gaala oli jepujee.
29.02.2016 klo 13.15 3
Vaikea kyllä keksiä ei-kulunutta naamaa joka olis sopivan hauska mutta silti uskottava. Jim Carreyn huumori menee takuuvarmasti yli ja jonkun Tom Hanksin jämäkkyys muuttuisi kuivaksi mukahuumoriksi.
Oliskohan Jerry Seinfeldillä aikaa? Tai JPllä?
Rekisteröitynyt 27.05.2007
29.02.2016 klo 21.20
Kirjoita kommentti