Harjavallasta pääkaupunkiseudulle pesiytynyt Lapko on ollut hyvin tapetilla hiljakkoin ilmestyneen Young Desire -albuminsa myötä. V2.fi tenttasi yhtyeen laulaja-kitaristia Ville Maljaa.



Tervehdys Lapko! Mitä bändille kuuluu juuri nyt?

- Bändi toipuu parhaillaan ensimmäisestä rundiviikostaan. On mukavaa päästä taas tienpäälle, tavata uusia ihmisiä, kärvistellä bussissa ja syödä liikaa ABC:n kalliita sämpylöitä.

- Uusin levy on osoittautunut onnistuneeksi myös näiden ensimmäisten keikkojen osalta ja lisäraaja keikoilla kitaran ja keyboardien muodossa on rikastuttanut äänimaisemaa rutkasti. Olo on siis kuin karkkipäivänä heti lauantaipussin avaamisen jälkeen.

Onko uuden levy saama vastaanotto tyydyttänyt teitä ja onko siinä ollut mitään yllättävää?

- On. Positiivisesti. Uuden levyn konsepti on otettu erittäin hyvin vastaan. Pelkäsimme tietyltä osin viestin menevän hukkaan studion ja levykaupan välillä, mutta niin ei käynyt. Tuntuu että tällä kertaa ihmiset ovat saaneet meistä tiukemman otteen kuin edellisillä levyillä. Uusi levy tuntuu palautteen perusteella olevan ihmisille todella henkilökohtainen. Osaksi tähän on varmasti vaikuttanut levyn tuottanut Karo Broman,joka upotti mansikan Lapkon mannapuuroon.

Kertokaa jotain levyn tekemisestä. Mikä oli ihaninta ja mikä taas raastavinta?

- Levyn tekemisessä ihaninta on onnistumisen elämykset. Henkilökohtaiset, mutta ennenkaikkea kollektiiviset sellaiset. Itse äänittäminen on perusduunia. Välillä jopa tylsää ja puisevaa. Huippuhetket kuitenkin palkitsevat hetkittäin ja joskus äänittäessä tuntee pääsevänsä lähelle jotakin sellaista mitä sanat eivät riitä kuvaamaan. Levyn tekeminen on melko pitkä prosessi ja yksikin heikko päivä tai tulkinta voi pilata kokonaisuuden ainakin näin omissa silmissä. On raskasta yrittää ylittää itsensä päivästä toiseen parin kuukauden ajan.

Lapkon suosio on noussut tasaisesti. Mikä on seuraava askel, joka teidän mielestäsi pitäsi ottaa mennäksenne eteenpäin?

- Tänään tuli bändille haastattelupyyntö Me Naisiin. Eiköhän se ole taas yksi porras jonnekin suuntaan - mikä se suunta on, sitä en tiedä. Toivottavasti pääsisimme esiintymään uusille ihmisille uusiin mielenkiintoisiin paikkoihin.

Olette piipahtaneet esiintymässä myös ulkomailla. Millaisia kokemuksia on kertynyt puseroon?

- Pelkästään hyviä. Valitettavasti joskus bändillä on reissuillaan jopa niin hauskaa, että ei edes muisteta mitä on tapahtunut.

- Ulkomailla hommassa on vähän erillainen klangi. Yleisöllä ei ole ennakko-odotuksia, niin positiivisessa kuin negatiivisessakaan mielessä. Vertaisin asiaa ensitapaamiseen uuden ihmissuhteen kanssa... ei tiedä mitä odottaa, mutta toivoo kovasti että tulee tapahtumaan jotakin merkittävää.

Mikä on raskainta bändihommassa?

- Työn ja vapaa-ajan yhdistäminen. Rajaa ei näiden kahden välillä käytännössä ole, joka aiheuttaa välillä tietynlaista väsymystä.

Teille on buukattu runsaasti festarikeikkoja. Millä mielin sukellatte suven seikkailuihin?

- Päätimme ajellessamme kotiinpäin keikoilta viime viikonloppuna, että ainakin parilla keikalla pyrimme saapumaan lavalle Manowar-henkisesti. Mitä se tarkottaa, se selviää kesällä Odotamme keikkoja paljon ja toivottavsti odottavat ihmiset saavat odotuksilleen vastinetta.

Lapkoa on useissa yhteyksissä verrattu Placeboon. Nyt kun Placebo saapuu keikalle Suomeen, niin miten tutustuttaisitte heidät suomalaiseen elämänmenoon?

- Lost & Foundiin keikan jälkeen taitaisi olla hyvä alku. Siitä kävellen lauttasaareen aamuyöllä. Saarioisten pizza mikron kautta mahaan ja aamulla fillarilla Salveen syömään silakat ja muusia. Saapasta ei tarvitsisi tällä kertaa toivottavasti heittää.

Haluatteko sanoa jotakin lopuksi?

- Sitä saa mitä tulee.

Lapko netissä!

Kuva: Jussi Puikkonen