V2.fi julkaisee yhteistyössä 20th Century Foxin kanssa Yksin Marsissa –elokuvassa esiintyneen Sean Beanin haastattelun.





Viehättyneisyys avaruudesta, loputtomuudesta ja valovuosista sekä niiden asioiden ymmärtäminen on tietysti yleisöä viihdyttävää. Hahmojen laittaminen elokuvan esittämään tilanteeseen on myös kiinnostavaa. Matt Damon näyttelee Mark Watneytä ja sen näkeminen, kuinka Watney reagoi ympäristöönsä ja kuinka hän selviytyy, on tietysti myös hyvää katsottavaa. Minusta hahmo itsessään oli hyvin kiinnostava. Hän on kuin Robinson Crusoe avaruudessa. Mielessämme ajattelemme hänet saarella, käyttämässä kekseliäisyyttään, taitojaan ja vaistojaan. Yleisön täytyy myös pitää mielessä kolme eri tilannetta - ihmiset avaruudessa, maapallon tapahtumat ja Mark Watney Marsissa. Minusta näiden asioiden yhdistäminen oli uskomatonta. Kyse on ihmisistä. Konfliktit, epävarmuudet ja ongelmat joita koemme ihmisinä, ovat elokuvan sielu.



Kasvoin 60- ja 70-luvulla, jolloin jokainen halusi olla astronautti jossain vaiheessa, koska näimme ensimmäiset kuulennot mustavalkoisena telkkarista ja astronautit loikkimassa avaruudessa. Kaikkia kiinnosti mahdollisuus leijua avaruudessa, mutta itse jätin sen taakseni. Se ei ole asia, jonka henkilökohtaisesti tahtoisin tehdä - en haluaisi laittaa itseäni siihen tilanteeseen.



En tiennyt mitä ajatella siitä, koska en ole aiemmin ollut tilanteessa, jossa olisin ollut tekemisissä Lord of the Ringsin kaltaisen elokuvan kanssa, sekä sitten elokuvan, joka mainitsee toisen elokuvan, jossa olen aiemmin ollut. Kun kuvasimme sitä, mietin mitä minun pitäisi tehdä - pitäisikö minun tiedostaa viittaus vai ei. Mielestäni tein vähän jotain siltä väliltä ja se oli tosi hauska kuvata. Kun katsoimme sen Toronto Film Festivaleilla, saimme hyvät naurut.





Luulen että kohokohta itselleni oli ylipäätään Watneyn kekseliäisyys. Kohtaukset, joissa hän alkaa kasvattaa perunoita isossa teltassa katsoen taimien kasvavan ja katsojana tiedät, että hän on iloinen niiden kasvusta. Kun kaikki taimet kuolevat, se vaikuttaa pieneltä asialta, mutta todellisuudessa kyse on elämästä ja kuolemasta. Rakastin niitä hetkiä. Hänen neuvokkuutensa ja se, kuinka hän sai pienistä asioista aikaiseksi jotain suurta, joka voi auttaa häntä selviytymään. Ne olivat hyviä hetkiä. Ylipäätään Ridleyn tulkinnan näkeminen Marsin maisemista oli hyvin mieleenpainuvaa. Punainen planeetta kallioineen ja sen yksinäisyys… siinä kaikessa on jotain hyvin järisyttävän kaunista.



Työskentely Ridley Scottin kanssa on aina etuoikeus ja uskomaton kokemus, koska hän on luonut mahtavia ja mieleenpainuvia elokuvia, joiden parissa olemme kaikki kasvaneet. Olen aiemminkin melkein päässyt muutamaan otteeseen työskentelemään hänen kanssaan, mutten vielä kuitenkaan onnistunut, joten kun hän pyysi minua mukaan tähän elokuvaan ilahduin suuresti. Työskentely tämän miehen kanssa, joka teki Blade Runnerin ja Gladiaattorin, oli hienoa. Hän loi meille loistavan ympäristön, jossa me kaikki pystyimme työskentelemään. Hän roolitti hyvin ja salli meidän tutkailla itse, mitä haluamme tehdä, ilman liikoja rajoituksia. Se oli suuri ilo.

V2.fi:n Yksin Marsissa –kilpailuun voi osallistua vielä loppuviikon ajan.

Käännös: Toni Kortelahti