Aktiivisen PC-pelaajan tärkein väline on hiiri. Näppäimistöjen osalta paremman puutteessa suorittamaan pystyy ihan perusroskalla, mutta jos hiiri on onneton, sitä on myös pelaajan mieliala. Hiiret myös kuluvat muita koneen osasia nopeammin, ja omaan pelihistoriaani mahtuukin vähintään yksi hiiri vuotta kohden. Kun testattavaksi saapui Razerin aika selkeästi diskovaloillaan joukosta erottuva Mamba 16000 Wireless RGB, päätin tavoistani poiketen tarjoutua kirjoittamaan jostain muustakin kuin peleistä, pelirotista kun on kokemusta enemmän kuin ainakaan lompakkoni pitäisi hyväksyttävänä.




Tyylikkäässä peltilootassa saapuvaa hiirulaista ei ole ainakaan ominaisuuksien puutteella pilattu. Mukana tulee hiirtä lataava ja langattomassa tilassa vastaanottimena toimiva telakka, joka itse hiiren tavoin on koristeltu käyttäjän valitsemaa efektiä tykittävällä, pimeää peliluolaa valaisevalla LED-raidalla. Hiiri on langaton, mutta tarpeen tullen USB-piuhan voi irrottaa telakasta ja kiinnittää suoraan hiireen, jolloin signaali kulkee lankaa pitkin. Tämä on luonnollisesti hyödyllistä jos akku pääsee tyhjenemään kesken pelisession, mutta myös hyvä lisä niille reaktiohirmuille, jotka vieläkin kokevat langattomuuden lisäävän latenssia. Omalla kohdallani piste, jossa en enää huomaa eroa langattoman ja langallisen välillä, ohitettiin hyvälaatuisten pelihiirten osalta jo muutamia vuosia sitten.

Nappuloiden osalta mennään aika maltillisella linjalla. Kahden perusnappulan ja kliksuteltavan rullan lisäksi hiiren päältä löytyy kaksi nappulaa herkkyyssäädöille, ja kaksi yleiskäyttöistä naputinta kyljestä. Kaikki nappulat ovat helposti painettavissa ja tuntuma on hyvä. Jos hiirtä tahtoo käyttää langattomassa tilassa “maksimiasetuksilla”, joista lisää alempana, joutuu luopumaan itse muokatuista valoefekteistä. Muuten toiminnassa ei ole langattoman ja langallisen moodin välillä mitään sellaista eroa jonka olisin itse havainnut. Toisin kuin valitettavan monissa muissa optionaalisesti langallisissa ratkaisuissa, USB-piuha on mukavan pitkä ja kevyt, joten se häiritsee menoa ollessaan kiinni itse hiiressä suhteellisen vähän.




Mainostetuista ominaisuuksista ensimmäisenä silmiin osuva on sen sensori, joka tarjoaa 16 000 DPI:n (Dots Per Inch) tarkkuuden. DPI:tä mainostetaan usein suoraviivaisesti hiiren tarkkuuden kertovana lukuna, mutta käytännössä asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Käytössä oleva DPI on suoraan suhteessa liikkeen herkkyyteen. Hiiren ajaminen 16 000 DPI:llä tarkoittaa sitä, ettei siitä saa käyttökelpoista edes säätämällä käyttöjärjestelmän sekä pelin herkkyysasetuksia minimiin. Liike on yksinkertaisesti liian nopeaa, ainakin minun pääkopalleni ja käsilleni. Vähintäänkin yhtä tärkeä asetus varsinaisen tarkkuuden ja yhtälailla tärkeän latenssin osalta on virkistystaajuus, joka on säädettävissä jo aikaisemmin muissa pelihiirissä nähtyyn 1000 hertsiin.

DPI on säädettävissä lennossa hiirestä itsestään löytyvillä kätevillä nappuloilla, joilla mieleisensä arvon saa valittua ajuriohjelmistosta säädettävissä olevien askellusten välillä. Tämä mahdollistaa hiiren herkkyyden säätämisen lennossa, pelistä tai tilanteesta riippumatta. Uudesta ominaisuudesta pelihiirissä ei toki ole kysymys, mutta kun skaala on 100 - 16 000 DPI, voi pelaaja kuin pelaaja luottaa siihen, että sopivat lukemat on löydettävissä pelistä tai tilanteesta riippumatta. Omalla kohdallani päädyin käyttämään lukemaa 4500 DPI suurimmassa osassa pelejä, virkitystaajuus 1000 hertsissä.


Kaikissa testaamissani peleissä hiiri oli erittäin tarkan ja viiveettömän oloinen. Lasersensori ei missään tilanteessa aiheuttanut odottamattomia hyppyjä tai mitään muutakaan ongelmaa. Sellaista tilannetta jossa 16 000 DPI:stä olisin päässyt hyötymään en löytänyt, mutta enpä toisaalta ole kokeillut tästä responsiivisemman tuntuista hiirtäkään, joten valittamiselle on suorituskyvyn suhteen aika vähän sijaa. Hiiren muotoilu on aika perinteinen ja konstailematon, ja sopii omiin käsiini hyvin. Painoa on itselleni juuri sopivasti, mutta mainittakoon, että toisin kuin joissain pelihiirissä, sen määrä ei ole säädettävissä lisäpainoilla.



Loistavaa suorituskykyä ei valitettavasti ole tukemassa aivan yhtä aukoton käytettävyys. Akun kestävyys on aikalailla onneton, joten aktiivipelaajan on käytännössä muistettava telakoitua ainakin joka toinen ilta. Lataaminen täysiin syö aika runsaan määrän tunteja niin telakalla kuin johdolla, joten kaltaiseni hajamielinen, langatonta toimintatilaa preferoiva pelaaja löysi itsensä siirtelemästä USB-piuhaa lataustelineen ja hiiren välillä valitettavan usein. Ohjeissa kehotetaan sammuttamaan hiiri niin yöksi kuin ladatessa pohjasta löytyvällä kytkimellä, mutta tämä on lisävaiva jota en kaipaa tietokoneen oheislaitteilta.


Mistään isosta epäkohdasta akun osalta en voi kuitenkaan rehellisesti puhua, sillä jos hiiren muistaa asettaa lataamaan joka ilta, virta tuskin loppuu edes koko päivän kestävässä pelisessiossa kesken, eikä vain vähän pelaamista häiritsevä johto ei ole iso ongelma pahimman sattuessa. Lisäksi akun kestoa voi ilmiselvästi parantaa kytkemällä valoefektit pois, mutta tämä ei luonnollisesti tyylitietoiselle pelaajalle ole mahdollisuus. Pienenä ikävänä yksityiskohtana hiiren asettaminen telakkaan on yllättävän epämääräinen prosessi, joka harvemmin onnistui itseltäni ensimmäisellä yrityksellä, varsinkaan aluksi. Oikeaa kohtaa asettaa hiiri on vaikea löytää, ja telakka liikkuu pöydällä turhan helposti.

Razerin Synapse -ohjelmisto on selkeä ja ominaisuuksiltaan laaja. Suorituskykyasetusten ja nappuloiden konfiguroimisen lisäksi pelaaja saa myös valita millaisia kuvioita hiiren ja sen alustan led-raidoissa pyörii. Vaikka kyseessä on kaikin puolin höperö ominaisuus, on se mielestäni myös ihan siisti. Pimeässä huoneessa jatkuvasti väriään vaihtava sateenkaari herätti vieraissa hilpeyttä, ja samaa ei voi sanoa kovinkaan monesta tekemästäni lisälaiteostoksesta. Windows 10:n kanssa latauspiuhan siirtäminen telakasta hiireen tai toisin päin aiheuttaa toistaiseksi kehotuksen käynnistää kone uudelleen. Sen noudattamatta jättämisestä ei tuntunut seuraavan mitään ongelmia ja vika varmaankin korjataan pian.




Noin 180 euron hintaan myytävä Razer Mamba 16000 Wireless RGB on ihan kelpo tuote, vaikka hiiren hinnaksi summa tuntuu kovalta. Sen suorituskyvyssä ei ole moitteen sijaa, vaikka mainostettu 16 000 DPI:n herkkyys on käytännön elämässä tarpeettoman suuri luku. Muotoilu toimii omaan käteeni hyvin, ja hiiri painaa juuri sopivan verran. Nappuloita voi olla erityisesti MMO-pelaajille turhan vähän, mutta itse en kaipaa viittä nappulaa enempää, varsinkaan kun hintana on yleensä niiden liian pieni koko ja ruuhkainen asettelu. Sinällään tarpeettomat ledivalaistukset ovat tarpeeksi siististi toteutettuja ja vapaasti muokattavissa, että niillä saa parit naurut kavereista irti, ja hieman tunnelmaa öisimpiin pelisessioihin. Jos unohdetuista telakoinneista ei seuraisi niin herkästi pakotettua piuhallista pelisessiota, olisi kokemukseni hiiren kanssa ollut vielä astetta parempi. Mikäli langattomuus ei kiinnosta, irtoaa ilmeisesti muuten vastaava, mutta piuhallinen Mamba Tournament Edition mukaan noin 100 euron hintaan.



Razer Mamba 16000 Wireless RGB
Hintaluokka: 180 euroa
Lisätietoa: Razer