Yhtyeen keulakuva Angus Young. Kaikki kuvat: Live Nation Finland / Lasse Arkela

AC/DC, tuo yksinkertaisen rockin ruumiillistuma ja ”maailman suurin blues-yhtye” soitti Hämeenlinnassa Suomen historian kaikkien aikojen suurimman konsertin yli 55 000 katsojalle. Loppuunmyydystä konsertista yli 5000 lippua myytiin ulkomaille. Konserttialue oli täynnä, liikkuminen hidasta ja anniskelualue täynnä tölkkejä. Parempaa maaperää maailman suurimman bluesbändin konsertille saa hakea.

Vähän yhdeksän jälkeen koitti se hetki, jota kymmenet tuhannet katsojat ovat odottaneet. Turhan introvideon jälkeen radiossa viime syksystä asti soitettu uusin hitti Rock Or Bust pamahti soimaan. Välitön, kahden tunnin mittainen, pysähtymätön hurraus 70-vuotiaille rokkipapoille sai alkaa.



AC/DC lunasti heti ensi sävelestä valtavan yleisönsä odotukset. Soitto rullasi kuin rokkenrollijuna ja tunnistettavat riffit purivat tiukasti riippumatta siitä, ovatko ne viime vuodelta vai 1970-luvulta. Miehistövaihdokset eivät mitenkään vaikuta bändin ikiaikaiseen poljentoon. Mikään muu rock-yhtye ei pysty samanlaiseen musiikin minimalismiin yhtä taidokkaasti.

Brian Johnsonin ääni kestää yhä ihmeen hyvin.

Eroa edelliseen konserttiin kuitenkin oli. Yhtyeen maskotti Angus Young ei enää juoksennellut yhtä aktiivisesti ympäri lavaa, eikä Brian Johnson enää roikkunut Hells Bellsin kellossa kiinni. Näiden kahden ikonisen hahmon varaan rakentuva rock-sirkus alkaa ikääntyä. Johnsonin ääni kestää toki yhä studiossa, mutta ei enää yhtä vakuuttavasti keikoilla. On pieni ihme, että noin persoonallinen laulutapa ylipäänsä kestää 35 vuotta liki muuttumattomana.

Samaa voi sanoa koko yhtyeestä. Tyylilleen uskollisena se ei ole muuttunut vuosikymmeniin, koska kolmen soinnun, peruskompin ja blues-skaalan yhdistelmä toimii. AC/DC on oma pysyvä, historiallinen rock-instituutionsa, jollaisia ei tulla enää näkemään. Sadoille tuhansille se edustaa rockia puhtaimmillaan ja yksinkertaisuudessaan viattomimmillaan, äijimmillään. AC/DC on musiikkimaailman Arnold Schwarzenegger.



Settilista ei yllättänyt juurikaan. Uudelta albumilta mukaan oli otettu mukavasti kolme kappaletta, joista levyn parhaimpiin kuuluva Baptism By Fire oli hienoa kuulla livenä. Myös edellisen albumin avausraita Rock & Roll Train oli oiva lisä. Sen sijaan petyin, ettei Stiff Upper Lipiltä tai Ballbreakerilta kuultu yhtäkään kappaletta. Samoin Blow Up Your Video ja Fly On The Wall -albumit jätettiin täysin huomiotta.

Angus ja legendaarinen musta Gibson SG.

Samat kappaleet kiertävät vuodesta toiseen lähes muuttumattomassa settilistassa. Jos Kantolassa kuultuja kappaleita vertaa vuoden 2010 Tampereen Ratinan konserttiin, ei eroa juurikaan ole. Suurimman eron tekee se, että edellisen ”uuden levyn” Black Icen kappaleet on korvattu Rock or Bustin kappaleilla. Jokerina Kantolan settiin heitetty Bon Scott -ajan klassikko Sin City sekä Have A Drink On Me albumilta Back In Black piristivät settiä mukavasti. Muuten settilista oli muutamaa soittojärjestyksellistä seikkaa lukuun ottamatta identtinen, 20 kappaleen täydellisesti toimiva hittikimara.

Yllätyksettömyys on odotettua AC/DC:n kaltaiselta yhtyeeltä, jolla on hittejä viideltä vuosikymmeneltä; kaikkia ei voi miellyttää, joten miellytetään suurinta osaa. AC/DC on yhtyeenä niin suuri, että se voi soittaa kaksi tuntia pelkästään hittejä, eikä kukaan valita.

Samasta supersuositun yhtyeen ongelmasta kärsii muun muassa The Rolling Stones ja Eppu Normaali. Silti jokainen keikka on menestys, eikä Kantolan spektaakkeli ollut poikkeus.

Accadacca tuli, rokkasi, voitti.


Illan settilista Spotifyssa: