Steven Wilson, The Circus, Helsinki 2015. Kuva: Erkki Mervaala

Olen digannut Porcupine Treestä noin kymmenen vuotta. Ilosaarirock vuonna 2007 oli yksi kaikkien aikojen festarikokemuksiani, sillä silloin pääsin näkemään yhtyeen livenä ensimmäistä kertaa. Sen ja kaikki muut PT:n Suomenvierailut olen ängennyt itseni eturiviin todistamaan yhtyeen nokkamiehen Steven Wilsonin paljaita varpaita ja äärimmäistä ammattitaitoa. Silti en ole koskaan ennen viime sunnuntain konserttia päässyt kokemaan Wilsonia sooloartistina.

Kello 20:50 keikan alkuvideo lähtee pyörimään valtavalla taustaruudulla. Näemme tunnelmikkaita kuvia albumin Hand. Cannot. Erase. maisemista. Yleisön taputukset hiljenevät muutaman sekunnin päästä. Minuutit kuluvat ja epäuskoiset katseet kohtaavat. Lopulta yleisö saa alkaa taputtamaan, kun yhä jatkuvan introsäksätyksen säestämänä lavalle astelee kosketinvirtuoosi Adam Holzman. Levyn tunnusmelodia, ensimmäiset pianon sävelet kappaleesta First Regret soivat kauniina. Pikku hiljaa kaikki Wilsonin uuden albumin loputkin muusikot astelevat soittimiensa taakse.

Kun Wilson itse tepastelee lavalle muina miehinä, yleisö villiintyy. Hän näyttää samalta kuin aina ennenkin: t-paita, farkut, silmälasit ja pitkä tukka. Paljaat jalat.

Viimein kitarat kajauttavat käyntiin yli kymmenminuuttisen kappaleen 3 Years Older. Jokainen yhtyeen jäsen pääsee esittelemään taitojaan jo ensimmäisen kappaleen aikana, erityisesti kitaristi Guthrie Govan ja rumpali Marco Minnemann kiinnittävät yleisön huomion.

Kappaleen päätyttyä Wilson tervehtii yleisöä ja kertoo illan rakentuvan suuremmilta osin uuden albumin materiaaliin, ja miksipä ei, Hand. Cannot. Erase. on pirun vahva levy.

Alkukeikan sykähdyttävin hetki on kaunis Routine. Ninet Tayebin ja Leo Blairin lauluosuudet tulevat taustanauhalta, ja loistavasti soittava yhtye jää muutenkin taustalla esitettävän Jess Copen mykistävän nukkeanimaation varjoon.

Routinen jälkeen vaihdetaan hetkeksi vanhempaan materiaaliin, ja Wilson pääsee kunnolla jeesustelemaan muutaman vuoden takaisella kappaleellaan Index. Tässä kohtaa settiä se on joko nerokkaan tai todella tökerön suuri tunnelman vaihdos.

Seuraavaksi vuorossa on setin jamittelupari Home Invasion/Regret #9. Wilson on kappaleen alussa basson varressa, kun varsinainen basisti Nick Beggs (mm. Kajagoogoo) on vaihtanut soittimekseen The Chapman Stickin. Regret #9 on psykedeliassaan ja groovaavuudessaan mainio leikkikenttä Holzmanin koskettimille. Moogin muikeat melodiat ja taustavideon trippaileva tyyli sopivat loistavasti yhteen.

Vaikka Wilson kertoo, ettei hän tunne nostalgiaa omaa musiikkiaan kohtaan, kuuluu settiin myös pari vanhempaa sävellystä. Porcupine Tree -fanien ikisuosikki Lazarus on yhteislaulu. Perään tulee Wilsonin ensimmäisen sooloalbumin shoegazer-avausraita Harmony Korine.

Varsinainen setti päättyy kuten Hand. Cannot. Erase., ja hienosti livenä toimivan Happy Returnsin jälkeen lavalle jää jälleen yksinäinen Holzman viimeistelemään setin.

Konsertin ensimmäisen osuuden jälkeen yleisön ja lavan välille vedetään esirippu tai ennemminkin läpikuultava verho. Fanit tunnistavat heti verhoon heijastetun videon ja tikittävän intron perusteella ensimmäisen encoren olevan edellisen levyn The Watchmaker. Illan toinen Porcupine Treen kappale Sleep Together on ainakin minulle nostalgiaa huokuva päätös keikalle.

Progekansa taputtaa Wilsonin lavalle vielä kerran. Viimeisenä kuullaan edellisen albumin The Raven That Refused To Sing nimikkokappale. Sekä visuaalinen että musiikillinen anti on keikan parhaimmistoa. Taustalla näkyvä, minulle vahvasti lapsuuteni Pikku Kakkosen mieleen tuova animaatio tunnelmallisen musiikin säestämänä saa palan kurkkuun.

Kaksi tuntia on kulunut, konsertti päättyy ja yhtye kumartaa. Täpötäysi The Circus alkaa hiljalleen tyhjentyä ihmisistä aivan liian ahtaita käytäviä pitkin, ja eturivin kaiteeseen kiinni jääneitä faneja hätyytellään kirkkailla roudausvaloilla.

Herra Wilson ei paljoa valehdellut, kun hän keikan aikana hehkutti jakavansa lavan maailman parhaiden muusikoiden kanssa. Progemessias esiintyi vakuuttavampana kuin koskaan. Konsertin jälkeen olen aivan poikki, mutta onnellinen.


Illan settilista:

1. First Regret
2. 3 Years Older
3. Hand Cannot Erase
4. Perfect Life
5. Routine
6. Index
7. Home Invasion
8. Regret #9
9. Lazarus
10. Harmony Korine
11. Ancestral
12. Happy Returns
13. Ascendant Here On...

Encore 1:

14. The Watchmaker
15. Sleep Together

Encore 2:

16. The Raven That Refused to Sing