Perjantaina 20. maaliskuuta Tampereen Doriksessa on tiivis tunnelma. Kylki kylkeä vasten odottavana kuhiseva yleisö odottaa lavalle pian nousevaa suomalaisen synamuysicin legendaa. Yhtye täyttää tänä vuonna 20 vuotta.

Noin kymmenen minuuttia seuraavan päivän puolella kaiuttimista alkaa kuulua konsertin aloittava esittelynauha. Lavalle astelevat Tomi Kosonen, Tomi Leppänen ja Paul Staufenbiel. Yhdessä he ovat Aavikko.

Keikka alkaa kappaleella “My Yamaha”, milläpä muulla. Jo toisena biisinä kuultu vuoden 2009 albumin Novo Atlantis avausraita “Syntaksis” saa yleisön sekaisin. Perään tulee samalta levyltä “Computopia”.

Kappalelista koostuu Aavikon koko tuotannosta yhtyeen alkuajoista tähän päivään, aina “Oriental Babysta” parin vuoden takaiseen “Macchu Picchuun”. Kappale “Friendship” omistetaan Kemialliset ystävät -yhtyeen Jan Anderzénille.

Vaikka yhtyeen arvostetuimmalta albumilta Novo Atlantis kuullaan vain kolme kappaletta, ne ovat juuri ne oikeat. Bändi tuntee yleisönsä, eikä yksikään kappale tunnu täytteeltä.

Yksi keikan kohokohdista on “New York-London-Siilinjärvi-Tokyo”, johon samplataan VR:n junakuulutuksia, ja kyllä, myös Tampere mainittiin. Biisin jälkiaplodien aikana tosin Tomi painaa pari kertaa “Turkua”, vahingossa.

Viimeisenä kappaleena varsinaisessa setissä kuullaan odotetusti “Torpedo Boys” (Torpedo Girls). Vaikka albumin seesteiseen versioon verrattuna liveveto on hurja tälläkin kertaa, on se rehellisyyden nimissä inasen kesympi kuin vuoden alun keikalla Kuopion Henry's Pubissa, jossa ralli äityi suorastaan ikonisen riffin yhteislauluksi.

Yleisö luonnollisesti janoaa lisää. Kolmikko purkautuu lavalta kuin ruuhkabussista yleisön editse takahuoneeseen. Kun he pian palaavat, onkin soittajia neljä. Yleisön tunnistettua ylimääräisen esiintyjän, Doris repeää liitoksistaan.

Tampereen keikan erikoisuutena encoreissa soittaa mukana omilla ansioillaan (Risto, Kukka) varsin tunnetuksi tullut Risto Ylihärsilä. Tomien esitellessä Riston paljastetaan, että hän oli 90-luvun lopulla halunnut liittyä Aavikkoon kosketinsoittajaksi. Nyt Ylihärsilä saa vihdoin tilaisuutensa.

Encoreiden ensimmäisessä kappaleessa “Alas Volgaa” Risto saa soittaa yhtä nuottia sekä rumpupadisoolon. Yhtyeen neljäs jäsen fiilistelee sydämensä kyllyydestä.

Sitten koitti se hetki, jota yleisö on odottanut - Viitostie. Täytyy sanoa, että kaikista Viitostie-versioinneista, mitkä olen vuosien varrella kuullut, tämä Risto Ylihärsilän maanisesti tulkitsema, loppua kohti lähes synapunkiksi äitynyt veto on ehdottomasti eeppisin. Kraftwerkille hattua nostava Viitostie ei koskaan jätä yleisöä kylmäksi, mutta tällä kertaa se melkein sulattaa.

Keikan päättävät “Derek” sekä viimeinen hidas “Vaaleanpunainen palvelu”. Aplodien ja kiitosten saattelemana yhtye poistuu lavalta ja uupunut, mutta onnellinen yleisö alkaa lipua kohti narikkaa. Minä huomaan huutaneeni ääneni hajalle. En kadu.

Kiitos Aavikko. Olitte mainioita.


Illan settilista:


1. My Yamaha
2. Syntaksis
3. Computopia
4. Oriental Baby
5. Galaktus
6. Kova lääkitys
7. El Cebo
8. Una Lira Soluzione
9. Macchu Picchu
10. New York-London-Siilinjärvi-Tokyo
11. Salamapallo
12. Friendship
13. Dies Irae Discodelico
14. Eye Of The Leopard
15. Rosinante
16. Tyttöystävä
17. Torpedo Boys

Encoret:

1. Alas Volgaa
2. Viitostie
3. Derek
4. Vaaleanpunainen palvelu