Razer brändinä on minulle entuudestaan tuttu lähinnä hiirimattojen ja hiirien osalta, mutta se on viimeaikoina laajentanut tuoteperhettään huomattavasti lähes kaikkeen pelaamiseen liittyvään, tietokoneista kaiuttimiin.

Tietokoneestani löytyy myös Razerin Synapse -ohjelmisto joka lupaa 3d-tilaääntä kuulokekäyttäjille. Razer Leviathan lupailee samansuuntaisia: tilaääntä pelaajille, joskin tällä kertaa kaiuttimen muodossa.


Leviathan on pakattu kantokahvalliseen pahvilaatikkoon ja pakkaus lupailee jo paljon, mm. mukaansatempaavaa 5.1-tilaääntä sekä matalia bassoja pakettiin kuuluvan erillisen bassokaiuttimen avustuksella. Ensimmäisenä paketin avaamisen jälkeen eteen tulee laadukkaalle paperille tulostettu Razerin toimitusjohtajan signeeraama lappu, jossa onnitellaan ja kehutaan hyvän ostoksen tekemisestä ja pyydetään tykkäämään ja seuraamaan valmistajaa mm. Facebookissa ja Twitterissä. Paketissa oli myös pari Razer-tarraa brändin fanittajien iloksi. En voi mitään, mutta itselleni tuli kovasti applemainen fiilis tästä yksityiskohdasta.

Pakkaus on ihailtavan helppo purkaa, eikä tyypillistä kiukkua aivottomasta paketoinnista tällä kertaa pääse syntymään. Mukana tuleva dokumentointi on minimaalista, mutta riittävää laitteiston kytkemiseksi äänilähteeseen kiinni.



Laitteessa on linjatasoinen 3,5 mm jakkiliitäntä, optinen liitäntä 5.1-äänelle sekä NFC-yhteensopiva Bluetooth v4.0 äänen soittamiseksi esimerkiksi älypuhelimesta. Mukana tulee sekä 3,5 mm liittimellä varustettu, että optinen kaapeli laitteiston liittämiseksi. Kaiutinyksikössä on varsinaiset liitännät äänituloille, bassokaiuttimelle sekä virtakaapelille. Kytkeminen onnistuu hyvin myös ilman ohjekirjoja, sillä liitännät ovat riittävän selkeitä ummikollekin. Mukana toimitetaan myös kaksi eri settiä jalkoja, joilla palikka saadaan kallistettua erilaiseen kulmaan eri käyttökohteita varten. Laitteen rungossa on myös seinäripustusmahdollisuus, mutta mukana ei toimiteta ruuveja tätä varten.


Laitteita kytkiessäni huomasin harmikseni, että virtalähteen kaapeli on kiusallisen lyhyt – vain noin metrin mittainen – ja tästä johtuen jouduin hieman tekemään järjestelyjä, jotta sain virrat kytkettyä. Myös bassokaiuttimelle menevä kaapeli on turhankin lyhyt, joskin omassa tapauksessani se oli riittävä. Mukana tullut dokumentaatio suosittelee bassokaiuttimen sijoittamista lattialle ja näin myös toimin. Itse äänipalikan asettelin pöydälle monitorin eteen. Tietokoneen liitin kiinni optisella kaapelilla.

Laitteesta ei eteenpäin ole nähtävillä kuin virtakytkin, joka hohkaa Razerin tyylille uskollisesti vihreänä. Muut kontrollit jäävät harmittavasti piiloon kaiuttimen takapuolelle. Tämä on iso miinus käytettävyydelle. Esimerkiksi äänenvoimakkuuden säätäminen on hankalaa: tämä ei ole ongelma tietokoneen kanssa, jolloin voimakkuutta voi säätää helposti tietokoneen päässä, mutta esimerkiksi pelikonsolin kanssa äänenvoimakkuuden nopea säätäminen olekaan enää niin yksinkertaista.



Ensimmäiseksi oli aika soitella hieman musiikkia. Nopeasti kävi selväksi, ettei laite ole sellaisenaan kovinkaan kummoinen äänilähde ja olen kuullut halvempia pc-kaiuttimia, jotka soivat paremmin. Stereokuva on täysin olematon ja keskitaajuudet jokseenkin hengettömiä. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun laitteesta aktivoi Dolby-toiminnon. Tällöin mukaan hyppää ääniprosessointi, joka lisää ääneen tilaefektiä. Stereokuva levenee huomattavasti ja äänen sävy muuttuu miellyttävämmäksi kuunnella. Bassovoittoisella musiikilla joko laitteen prosessointi tai betoniseinäinen huoneeni synnytti todella voimakasta kuminabassoa, jonka onneksi sai kuriin tietokoneen taajuuskorjaimella. Esimerkiksi pelikonsolikäytössä basson erikseen säätäminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Valitettavasti laitteessa itsessään ei ole kun kolme säätöä: elokuva-, peli- ja musiikkitila. Ne kaikki muuttavat ääntä jotenkin, mutta missään ei selitetä miten.


Peleissä ja elokuvissa tilaääni toimii hyvin, jos hyväksyy sen, että ääni ei missään vaiheessa kuulosta tulevan takaapäin. Tilaa äänessä kyllä löytyy, mutta kaikki on etualalla. Kiistatonta on kuitenkin se, että pelit ja elokuvat hyötyvät laitteen luomasta tilantunnusta verrattuna stereotoistoon.



Leviathanista jäi itselleni kovin ristiriitaiset fiilikset. Miksi ihmeessä laitteessa ei ole usb-liitäntää, jolla monikanavaäänen saisi helpoiten tietokoneesta ulos? Hallintapainikkeita on mahdoton käyttää kallistamatta itse kaiutinta, ja silloinkin ne ovat hankalasti nähtävissä. Asiaa ei helpota ollenkaan, että painikkeet ovat minimaalisen pienet. Tilanne olisi korjaantunut lisäämällä pakettiin kaukosäädin, johon olisi voinut lisätä myös äänenvärinsäädöt basson hienosäätämiseen. Jäin kaipaamaan myös kuulokeliitäntää, sillä Dolby headphone -tuella oleva liitäntä ei olisi ollut ollenkaan hassumpi ominaisuus tuomaan lisäarvoa.

Kuten kävi varmastikin selväksi, tuotetta ei ole järkevää hankkia pelkästään musiikin kuunteluun. Jos haussa on kuitenkin monikäyttöisempi laite peleihin ja tv:n/elokuvien katselemiseen, tässä on varmastikin ihan varteenotettava peli. Todella ikävä puute kuitenkin on laitteen hankala äänenvoimakkuuden säätö, joka kannattaa ottaa huomioon hankintapäätöstä tehdessä – varsinkin, jos tarkoitus on kytkeä laite kiinni esimerkiksi pelikonsoliin.



Razer Leviathan
Hintaluokka: 200-250 euroa
Lisätietoa: Razer

Teksti: Jarkko Lehti

P.S. Testiä tehdessäni käytössä oli seuraava soittolista: Testauslista