Miksi käyttäisin liki 300 euroa erilliseen WLAN-reitittimeen, kun useimmat palveluntarjoajat toimittavat monenlaiseen kykenevän modeemin liittymän mukana ilmaiseksi tai hyvin kohtuulliseen hintaan? Siinä, missä aiemmin esimerkiksi kaapelimodeemin hankkiessaan sai korkeintaan perustason siltaavan purkin, joka sisälsi yhden Ethernet-portin, ovat teleyhtiöt nykyään lähteneet paketoimaan liittymien mukaan kuka millaistakin viihdepalvelua. Ne taas edellyttävät monimutkaisempaa laitteistoa.

Valitettavasti nämä pakkokylkiäiset eivät tehokäyttäjää useinkaan kovasti ilahduta. Taisteltuani itse aikani Elisan pakkomyymän, jatkuvasti kaatuilevan Pace C2300 -kaapelimodeemin kanssa heivasin sen mäkeen ja päätin rakentaa kotiverkkoni uudelleen Cisco EPC3008:n ja erillisen reitittimen varaan. EPC3008 on niin perusmallin laite kuin olla ja voi: se ottaa kaapeliverkosta yhden IP-osoitteen ja työntää sen kyljessään olevaan Ethernet-porttiin, ilman palomuurauksia, osoitemuunnoksia tai mitään ylimääräistä. Eli juuri niin kuin halusinkin.


Valitettavasti tämä ei tietenkään riitä, kun kotona on kymmeniä erilaisia laitteita, jotka kytkeytyvät verkkoon joko langoilla tai ilman. Sopivan reitittimen etsintä oli käynnissä. Olen aiemmin käyttänyt enemmän tai vähemmän menestyksellä Linksysin jo legendaarisia WRT54-sarjan purkkeja ja viimeksi Buffalon Nfinitiä, tietenkin ryyditettynä avoimella DD-WRT-laiteohjelmistolla. Etenkin WRT54:n tekniikka alkaa vain olla jo sen verran vanhaa, että WLAN-nopeudet jäävät hyvin vaatimattomiksi (802.11g, eli 54 Mbps), eivätkä edes Ethernet-portit ole kuin satamegaisia. Buffalon taas tulin kytkeneeksi pelkäksi WLAN-tukiasemaksi edellisessä verkossa, joten sen säätäminen uudelleen olisi vienyt aikaa. Tämä Netgearin laite saapui siis testiin juuri sopivalla hetkellä ja on nyt pyörittänyt kotiverkkoa parin viikon ajan. Nighthawk X4 edustaa suurin piirtein sitä hintaluokkaa, johon itsekin päätyisin kotireitittimen suhteen, sillä halpa ja hyvä ovat tunnetusti kaksi eri tuotetta.

Ominaisuuksia laitteessa on vaikka muille jakaa. Se tukee kahta eri WLAN-taajuutta, sisältää 4 gigabitin Ethernet-porttia, tukee sekä USB- että eSATA-tallennusvälineiden liittämistä verkkolevytoimintoa varten ja mahdollistaa jopa erillisen vierasverkon pitämisen. Viihtyvyyden kannalta erittäin hyödyllinen ominaisuus on myös se, että kaikki laitteessa vilkuttavat LED-valot on mahdollista kytkeä pois takapaneelissa olevalla nappulalla.

Ohjelmiston puolella merkittävä ominaisuus on edistynyt QoS-toiminto (Quality of Service), joka pystyy tunnistamaan erilaiset tietovirran tyypit ja jakelemaan kaistaa käyttöön sen perusteella. Järjestelmä pystyy erottamaan esimerkiksi Netflixin (joka säätelee kuvanlaatua kaistanleveyden mukaan) ja Youtuben (joka puskuroi enemmän hitaalla yhteydellä) tietovirrat. Mikäli kaistasta on pulaa, tämä on ehdottoman mielenkiintoinen toiminto.


Osittain suuren WLAN-antennien määrän vuoksi laite on myös melkoisen kookas. Kulmikas muotoilu tuo mieleen Star Warsin, eikä vempeleestä siroa saa tekemälläkään. Seinäkiinnitys on onneksi mahdollinen.



Vasta-alkajan näkökulmasta vaikein vaihe reitittimen asennuksessa on käyttöönotto. Kun laite on kytketty, pitäisi naputella selaimeen numerosarjoja, jotta sen asetuksia pääsee muuttelemaan. Netgear on pyrkinyt helpottamaan tätä kiitettävästi. Laite nappaa itselleen osoitteen www.routerlogin.net, jonka kautta siihen on jatkossakin helppo siirtyä. Ensimmäisellä kerralla käyttäjää tervehtii asetustoiminto, joka etsii verkkoyhteyden asetukset ja määrittää laitteen käyttökuntoon muutenkin, aina mainittua QoS-toimintoa myöten. Se on tosin todettava, että koska oma nettiyhteyteni oli vielä sekaisin purkkia ensimmäistä kertaa kytkiessäni (kaapelimodeemi vasta etsi IP-osoitetta), onnistuin saamaan myös Netgearin tilaan, jossa se ei enää vastannut mihinkään komentoihin. Reset-painike korjasi tilanteen.

Harvinaista plussaa pitää antaa myös siitä, että laitteeseen on esimääritelty järkevä langattoman verkon salasana. Yleensä sekä verkon nimi että etenkin salasana ovat jotain käsittämätöntä aakkoskeittoa, jota on vaikea tuottaa etenkin mobiililaitteiden näppäimistöltä, mutta Netgearin salasana yhdistelee englannin sanoja ja numeroita peräkkäin. Näin se on jopa helppo muistaa, mutta vastustaa kuitenkin brute force -hyökkäyksiä niin pitkään kuin kotikäytössä on tarpeen.


Muutenkin laitteen ehdoton vahvuus on siinä, miten helppo se on saada toimintaan. Antennit on numeroitu ja laiteohjelmiston päivityskin on automatisoitu. Tästä jo voisi jotain maksaakin.



Laite mainostaa joka käänteessä sitä, miten tehokas se on. Kaksiydinsuoritin 1,4 gigahertsin taajuudella on runsaasti enemmän potkua kuin useimmissa työpöydälläni lojuvissa varsinaisissa tietokoneissa, joten totta vie voisi kuvitella, että verkkoliikenteen reitittäminen sujuu rivakasti. Pakkaus lupailee hulvattomia siirtonopeuksia myös langattomasti, sillä systeemi tukee 802.11ac-määrittelyä ja käytössä ovat sekä 2,4 gigahertsin että 5 gigahertsin taajuusalueet. Tähän nähden tuntuu oudolta, että laitteen web-käyttöliittymä on kohtalaisen tahmainen.

Langallisessa verkossa laite tuntuu myös suorittavan kiitettävän ripeästi. Siirtonopeudet olivat tasolla, jossa pullonkaulaksi muodostui lähinnä vanhan NAS-purkkini lukunopeus. WLAN-siirtonopeuksia minulla ei ole juuri ollut mahdollisuutta mitata luotettavasti, sillä suosin langallisia verkkoyhteyksiä pelikonsoleissa sun muussa aina kun mahdollista. Satunnaisessa kännykkä-, tabletti- ja Macbook Air -käytössä ongelmia ei juuri esiintynyt. QoS:llä ei tuntunut olevan käytännön vaikutusta 100 megabitin yhteydellä, sillä kaista ei käytännössä lopu koskaan kesken meidän perheemme käytöllä. Jos jaettavaa olisi vähemmän tai käyttäjiä enemmän, tätä ominaisuutta osaisi varmasti arvostaa. Hyvä ominaisuus, joka liian harvoin on itsestäänselvyys sekään, on laitteen vakaus: kolmen viikon testin aikana sitä ei tarvinnut käynnistää uudelleen kertaakaan.

Muun muassa PC World on kuitenkin tehnyt laitteesta vaativampia mittauksia, ja niiden perusteella Nighthawk X4 ei ainakaan nykyisellä ohjelmistolla esiinny edukseen. Uuden 802.11ac-standardin mukaisissa langattomissa verkoissa se jää siirtonopeuksissa hännille kilpailijoihinsa verrattuna, eikä edes verkkolevytoiminto vaikuta järin nopealta.


Kokonaisuutena laitteesta jää hieman keskeneräinen kuva. Siinä on paljon hyvää, kuten laaja liitäntävalikoima, mielenkiintoinen QoS-toiminto, vilkkuvalojen pimennys ja helppo käyttöönotto. Käytännön suorituskyky ei kuitenkaan vastaa paketin kissankokoisia kirjaimia, ja jo käyttöliittymässä asioiden tapahtuminen kestää turhan kauan. Tämän hintaluokan laitteelta on lupa odottaa huippusuoritusta joka rintamalla.

+ Laajat liitännät ja ominaisuudet
+ Helppo käyttöönotto
+ Vakaus

- Melkoinen möhkäle
- Suorituskyky ei vastaa mainontaa
- Hintava

Hintaluokka: 240-300 euroa
Lisätietoja: Netgear