Paul Walker kuoli auto-onnettomuudessa ja se on surullista. Jos itse lukisin tätä juttua, miettisin onko kirjoittaja vilpitön vai varovainen. Kymmenen päivän aikana Walkerin lahjoja ja karismaa on ylistetty enemmän kuin aiemmin yhteensä.

Onnenpyörä pyysi anteeksi, koska Walkerin kuoleman jälkeen tehtävän vastaus oli The Fast and the Furious. Feissarimokien mukaan teinin elämä on pilalla julkkiksen kuoleman takia, vaikkei hän Walkeria edes tuntenut. Siitä miten vaikeaa on markkinoida Walkerin tulevia kolarileffoja (Brick Mansions ja Fast & Furious 7) on puhuttu paljon, vaikka sellaisia katsotaan juuri siksi, että kuolemanvaara kiihottaa enemmän kuin Mario Kart. Jos Walkerin kohtalo tekee kiihkeydestä fanille liian kiihkeää, sen ymmärrän, mutta sitä en, jos Walkerin kiihkoilut ovat jonkun silmissä "menettäneet viattomuutensa".

Walkerin fani en ole, mutta olin hänen tulevaisuudestaan kiinnostunut. Trailerin perusteella tahdon nähdä katastrofielokuvan Hours, jossa hän näyttelee äärimmäiseen ahdinkoon ajautuvaa tuoretta isää. Hänestä piti tulla uusi Hitman 47 ja sarjakuvamainen rooli olisi testannut häntä uudella tavalla. Hänen tähtensä oli nousussa. Hän ei ollut 95-vuotias sairas ukko. Hänen kuolemansa on ikävä asia.

Kuolleen vuolas ylistys on tavallaan somaa: surijat selkeästi ilmaisevat kantansa, joten useimmat muut ymmärtävät olla kohteliaan hiljaisia. Jos kuollutta tai käytännössä surijoita ei kunnioiteta, homma kehittyy riitelyksi ja kostamiseksi (tyyliin "en enää ikinä katso Onnenpyörää").

Muistellaan muutamia eri tavoin kiusallisia kuolemia.




Ohjaaja Christopher Nolanin mukaan se on Heath Ledgerin kunnioittamista, ettei Jokeria edes mainita Yön ritarin paluussa. Ledger on poissa, piste. Päätöksessä on järkeä varsinkin verrattuna huhuihin, joiden mukaan Jokerille järjestetään cameo-rooli digitaalisilla tempuilla.

Nolan ei muokannut Yön ritaria, jonka viimeistelyn aikana Ledger menehtyi. Jokeri vaikuttaa putoavan kuolemaansa, mutta Batman pelastaa hänet. Ylösalaisin riippuva Jokeri ennustaa taistelun jatkuvan ikuisesti. Kohtaus on kiusallinen, koska se on katkeransuloinen: ei ole tarinalle hyväksi, että katsoja jää haikein mielin kaipaamaan lisää psykopaattia. Tapaan kuvitella, että Batmanin lähdettyä köysi pettää koomisesti. Jokeri oli showmies, joten kuolema ilman fanfaareja on tyly kohtalo ja lähes tyydyttävä lopetus.




80-luvulla nuori lupaus Jon-Erik Hexum kiinnitettiin tv-sarjaan Cover Up. Sarja kertoi maailmaa kiertävästä miesmallista ja naispuolisesta muotikuvaajasta, jotka olivat tosiasiassa CIA:n erikoisagentteja. Hexum tiettävästi rakasti rooliaan, mutta kun hän eräänä päivänä pitkästyi kuvauksissa, hän ampui .44 Magnumilla kallonsa halki. Aseessa oli paukkupatruunoita, eikä Hexum osannut pitää niitä vaarallisina. Sarja esitteli korvaavan hahmon taktisesti ennen kuin naispäähenkilö pääsi itkemään sille, että alkuperäinen miespäähenkilö menehtyi yksinään seikkaillessaan. Toinen tuotantokausi jäi tekemättä.




Eyes Wide Shut on ensimmäisiä elokuvia, joista muodostin snobin mielipiteen: "leffa on tavallaan pitkä, tylsä ja päämäärätön, mutta rakastan sitä". Stanley Kubrick kuoli ennen ensi-iltaa, ja hämäräksi jäi, mitä mestari itse ajatteli viimeisestä ohjauksestaan ja tavallaan elämästään. Jos uskomme "lähipiirin jäsentä", Kubrick ehti viimeistellä filmin ja hän piti sitä parhaana työnään, mutta jos uskomme "lähipiirin jäsentä", Kubrick piti leffaa ihan paskana. Pääosanesittäjät joko pompottelivat Kubrickia tai alistuivat nöyrästi hänen visiolleen. Uskoakseni positiivisia väittämiä on liikkunut enemmän, mutta eturistiriitojen johdosta negatiivisetkin ovat herättäneet keskustelua.




Bruce Leen oma ohjaus Game of Death jäi alkutekijöihinsä, kun Lee kuoli sairaskohtaukseen ennen kuuluisimman elokuvansa Enter the Dragon ensi-iltaa. Leen legenda eli markkina-arvo kasvoi. Game of Death muuttui nimensä veroiseksi humpuukiprojektiksi. Uusi ohjaaja ei tiennyt edes mikä oli Leen kaavailema tarina. Arkistomateriaalin, tökeröiden sijaisnäyttelijöiden, pahvilätkän ja ruumiin avulla kokoon parsittiin Frankensteinin hirviö. Ruumisarkussa makaava Lee "näyttelee" sankaria kohtauksessa, jossa sankari teeskentelee kuollutta. Fanit saavat väittelyn aikaiseksi, sillä tietyillä tavoilla leffa on ammattitaitoisempi kuin Leen varhaiset halpatuotannot.




The Crow'n kuvauksissa ase ladattiin ruudittomilla patruunoilla tai paukkupatruunoilla riippuen kohtauksesta. Kun molempia päätyi aseeseen yhtäaikaa, pääosanesittäjä Brandon Lee kuoli kohtauksessa, jossa kuoli hänen hahmonsakin.

Bruce Lee on Brandonin isä. Mainitussa Game of Deathissa Brucen hahmo on näyttelijä, joka kesken kuvausten yritetään tappaa samalla yllätysjekulla, joka surmasi Brandonin kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Molemmat näyttelijät kuolivat ennen ensi-iltoja. Molemmat hahmot heräävät henkiin kostonhaluisina: The Crown'n hahmo yliluonnollisena olentona ja Game of Deathin hahmo kuvainnollisesti. Sattumaa? Kirous? Salaliitto?




Pari päivää Walkerin kuoleman jälkeen Hollywood Reporter löysi näkökulman / kerjäsi klikkauksia / närkästytti huonolla maulla pohtiessaan, mainitaanko Walker ensi kevään Oscar-gaalassa. Oscar-gaalan rajoitetun muistelumontaasin on tarkoitus kunnioittaa merkittävimpiä edesmenneitä ammattilaisia, eikä välttämättä palvella näyttelijöiden faneja. Joku jää aina pois, joten kiusallista on joko Walkerin unohtaminen, tai se, että hänen vuokseen joku erikoistehosteet yksinään vuonna 1897 keksinyt nevahööd-papparainen ei pääse valokeilaan. Joku pahastuu, sillä onhan se varmaa tietoa, että Walker ja nevahööd-pappa hakkaavat toisiaan harpuilla päähän Taivaassa maallista kunniaa janoten ja kumpi tahansa saattaa päästä niskan päälle kunhan kannustamme häntä tribuuteilla ja suruvirsillä ja vihollisten teloituksilla.