Telenovelas on laskeutunut, kuuleeko maa?
Galaksienvälisiä taajuuksia ja kosmista rock-säteilyä
Kosmologinen Telenovelas on julkaissut albumillisen sci-fi rokkia nimikkeellä I Am The Destroyer. Levyn on toimittanut maan kamaralle Plastic Passion. Telenovelas, tuo foliohatturockin ylpeä sanansaattaja, avautuu V2.fi:n haastattelussa basisti Bácchus Övermüch 6½:n suulla. Galaksienväliset taajuudet viritti kohdalleen Petri Kipinä.
Telenovela on nimitys etenkin latinalaisessa Amerikassa näytettäville saippuaoopperoille. Mistä moinen nimi suomalaiselle rokkibändille?
- Nimen syvemmistä merkityksistä pitäisi ehkä kysyä Roswellilta, joka tietääkseni on vastuussa yhtyeemme otsikosta. Telenovelas on nimenä lyhyt ja iskevä. Ihan kelpo nimi, vaikka aiheuttaakin yhtyeestä tietoa etsivälle tiettyjä mainitsemiisi saippuaoopperoihin liittyviä epätarkkuuksia netissä. Toisaalta meillä on Facebook-sivulla kohtalaisen isolla prosentilla tykkääjiä portugalin- ja espanjankielisiltä alueilta.
Telenovelat kestävät yleensä rajoitetun ajan. Ei kai Telenovelas-yhtyeen ole kuitenkaan tarkoitus olla pelkkä rocktähtitaivaan tähdenlento?
- Toivottavasti ei. Yhtyeessä on onneksi niin kokenutta porukkaa, että turhat luulot rocktähteydestä ja vastaavasta Idols-henkisestä haihattelusta ovat jo karisseet monien kuppaisten treeniluolien lattioille. Telenovelasta ajaa eteenpäin halu tehdä parasta mahdollista musiikkia ja soittaa hyviä keikkoja. Kunhan kukaan ei turhaudu meistä riippumattomiin vastoinkäymisiin, uskoisin yhtyeen odotettavan elinajankin olevan parempi.
Ensimmäinen albuminne on juuri ilmestynyt. Mielestäni levy soi ja leijailee vaivattomasti kuin avaruusalus. Oletko itse tyytyväinen lopputulokseen?
- Erittäin tyytyväinen. Hyvät biisitkin olisi voinut pilata mielikuvituksettomalla tuotannolla. Nyt mielestäni onnistuimme pitämään levyn riisuttuna, mutta silti siellä riittää sopivasti närpittävää. Myös useiden nykylevyjen helmasynti eli äänenvoimakkuuden nostaminen masteroinnissa tappiin onnistuttiin välttämään. Omat suosikkini levyllä ovat Existence On/Off ja Black Curtains.
Kemiat yhtyeen nykykokoonpanossa ovat ilmeisen kohdillaan koska olette julkaisseet näin tasapainoisen levyn?
- Siltä näyttäisi. Treenikämpällä ja keikoilla ei ole muistaakseni ollut pientä kiukuttelua isompaa ongelmaa. Joku on joskus sanonut, että hyvä musiikki vaatii syntyäkseen kunnon draamaa yhtyeen jäsenten välillä. En jaksa allekirjoittaa.
Yhtye aloitti virtuaalibändinä. Mikä on mielestäsi paras musiikin julkaisumuoto nykyisin? Tiedostoina bittiavaruudessa tai esimerkiksi tulevaisuuden formaatilla CD-levynä?
- Olen pitkään ollut sitä mieltä, että jokin fyysinen tallenne musiikille on oltava, mutta olen alkanut lämmetä digitaaliselle muodolle. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että cd-levyjä ja vinyylejä alkaa olla kaikki nurkat täynnä. Mutta jos tilaongelmia ei olisi, paras olisi vinyyli. Cd:tä tuskin voi kutsua tulevaisuuden formaatiksi, heh.
Kuunteletko itse paljon musiikkia ja ketkä ovat tärkeimmät esikuvasi? Missä muodossa itse nautit musiikkisi?
- Kuuntelen musiikkia melkein liikaa. Useimmiten soitto soi kovalevyltä, mutta myös vinyyleiltä ja cd-levyiltä. Esikuvia ja hyviä bändejä on niin paljon, että niiden luetteleminen on järjetöntä. Ensimmäinen kova juttu oli joskus 80-luvun puolessa välissä Iron Maiden, sitä seurasivat järjestyksessä Metallica, Led Zeppelin ja kaikki muu vanha huttu, Red Hot Chili Peppers, Radiohead ja The Mars Volta. Kaikenlaista sitä.
Itse en perusta paljoakaan musiikin lokeroimisesta. Teidän on sanottu olevan scifi-rokkia. Mitä mieltä olet siitä ja musiikin lokeroinnista yleensä?
- Scifi-rock on ihan ok luonnehdinta. Musiikillisesti yhtye on toki muutakin, mutta sanoitukset liikkuvat aika pitkälti korkeissa sfääreissä. Lokerointi on tarpeellinen työkalu, jos pitää kertoa esimerkiksi lehden lukijoille, minkälaisesta yhtyeestä on noin suurin piirtein kyse. Huonoksi homma menee, jos yhtye jää lokeron vangiksi, kuten monelle punkin tai metallin alalajien edustajalle on käynyt. Onhan se nyt naurettavaa, että yhtyeen fanien mielestä bändi on yhtäkkiä ihan perseestä, jos se käyttää tyylistä poikkeavaa rumpukomppia tai pukeutuu väärällä tavalla.
Salaliitto-sammakko vai perjantai-pingviini?
- Perjantaina pingviini ja maanantaina sammakko.
Teksti: Petri Kipinä
Kuvat: Pete Heikkilä
Telenovela on nimitys etenkin latinalaisessa Amerikassa näytettäville saippuaoopperoille. Mistä moinen nimi suomalaiselle rokkibändille?
- Nimen syvemmistä merkityksistä pitäisi ehkä kysyä Roswellilta, joka tietääkseni on vastuussa yhtyeemme otsikosta. Telenovelas on nimenä lyhyt ja iskevä. Ihan kelpo nimi, vaikka aiheuttaakin yhtyeestä tietoa etsivälle tiettyjä mainitsemiisi saippuaoopperoihin liittyviä epätarkkuuksia netissä. Toisaalta meillä on Facebook-sivulla kohtalaisen isolla prosentilla tykkääjiä portugalin- ja espanjankielisiltä alueilta.
Telenovelat kestävät yleensä rajoitetun ajan. Ei kai Telenovelas-yhtyeen ole kuitenkaan tarkoitus olla pelkkä rocktähtitaivaan tähdenlento?
- Toivottavasti ei. Yhtyeessä on onneksi niin kokenutta porukkaa, että turhat luulot rocktähteydestä ja vastaavasta Idols-henkisestä haihattelusta ovat jo karisseet monien kuppaisten treeniluolien lattioille. Telenovelasta ajaa eteenpäin halu tehdä parasta mahdollista musiikkia ja soittaa hyviä keikkoja. Kunhan kukaan ei turhaudu meistä riippumattomiin vastoinkäymisiin, uskoisin yhtyeen odotettavan elinajankin olevan parempi.
Ensimmäinen albuminne on juuri ilmestynyt. Mielestäni levy soi ja leijailee vaivattomasti kuin avaruusalus. Oletko itse tyytyväinen lopputulokseen?
- Erittäin tyytyväinen. Hyvät biisitkin olisi voinut pilata mielikuvituksettomalla tuotannolla. Nyt mielestäni onnistuimme pitämään levyn riisuttuna, mutta silti siellä riittää sopivasti närpittävää. Myös useiden nykylevyjen helmasynti eli äänenvoimakkuuden nostaminen masteroinnissa tappiin onnistuttiin välttämään. Omat suosikkini levyllä ovat Existence On/Off ja Black Curtains.
Kemiat yhtyeen nykykokoonpanossa ovat ilmeisen kohdillaan koska olette julkaisseet näin tasapainoisen levyn?
- Siltä näyttäisi. Treenikämpällä ja keikoilla ei ole muistaakseni ollut pientä kiukuttelua isompaa ongelmaa. Joku on joskus sanonut, että hyvä musiikki vaatii syntyäkseen kunnon draamaa yhtyeen jäsenten välillä. En jaksa allekirjoittaa.
Yhtye aloitti virtuaalibändinä. Mikä on mielestäsi paras musiikin julkaisumuoto nykyisin? Tiedostoina bittiavaruudessa tai esimerkiksi tulevaisuuden formaatilla CD-levynä?
- Olen pitkään ollut sitä mieltä, että jokin fyysinen tallenne musiikille on oltava, mutta olen alkanut lämmetä digitaaliselle muodolle. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että cd-levyjä ja vinyylejä alkaa olla kaikki nurkat täynnä. Mutta jos tilaongelmia ei olisi, paras olisi vinyyli. Cd:tä tuskin voi kutsua tulevaisuuden formaatiksi, heh.
Kuunteletko itse paljon musiikkia ja ketkä ovat tärkeimmät esikuvasi? Missä muodossa itse nautit musiikkisi?
- Kuuntelen musiikkia melkein liikaa. Useimmiten soitto soi kovalevyltä, mutta myös vinyyleiltä ja cd-levyiltä. Esikuvia ja hyviä bändejä on niin paljon, että niiden luetteleminen on järjetöntä. Ensimmäinen kova juttu oli joskus 80-luvun puolessa välissä Iron Maiden, sitä seurasivat järjestyksessä Metallica, Led Zeppelin ja kaikki muu vanha huttu, Red Hot Chili Peppers, Radiohead ja The Mars Volta. Kaikenlaista sitä.
Itse en perusta paljoakaan musiikin lokeroimisesta. Teidän on sanottu olevan scifi-rokkia. Mitä mieltä olet siitä ja musiikin lokeroinnista yleensä?
- Scifi-rock on ihan ok luonnehdinta. Musiikillisesti yhtye on toki muutakin, mutta sanoitukset liikkuvat aika pitkälti korkeissa sfääreissä. Lokerointi on tarpeellinen työkalu, jos pitää kertoa esimerkiksi lehden lukijoille, minkälaisesta yhtyeestä on noin suurin piirtein kyse. Huonoksi homma menee, jos yhtye jää lokeron vangiksi, kuten monelle punkin tai metallin alalajien edustajalle on käynyt. Onhan se nyt naurettavaa, että yhtyeen fanien mielestä bändi on yhtäkkiä ihan perseestä, jos se käyttää tyylistä poikkeavaa rumpukomppia tai pukeutuu väärällä tavalla.
Salaliitto-sammakko vai perjantai-pingviini?
- Perjantaina pingviini ja maanantaina sammakko.
Teksti: Petri Kipinä
Kuvat: Pete Heikkilä
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti