Star Trek: Into Darkness julkaistiin DVD- ja bluray-levyinä muutama viikko sitten. Sen johdosta V2.fi ja Fox-Paramount yhteistyössä julkaisevat elokuvan ohjaajan, JJ Abramsin alla olevan haastattelun yksinoikeudella Suomessa. Haastattelu on tehty ennen elokuvan ensi-iltaa.



Star Trekin universumi voi edetä minne tahansa. Mistä siis aloitit tämän version kanssa?

ABRAMS: Suorien jatko-osien ongelma on, että niissä yleensä oletetaan että edellinen osa on katsottuna. Minusta on pyrittävä innostamaan katsojia uudelleen, eikä vain tekemään suoraa jatkoa. Käsittelimme siis elokuvaa aivan uutena. Se oli meille tärkeintä. Jos et ole Star Trekin fani, etkä ole koskaan katsonut sitä – ja minäkään en ole koskaan ollut sen fani – niin tämä elokuva on juuri sinulle. Jos taas olet Star Trekin fani, olet varmasti hyvin tyytyväinen. Tämä elokuva on tarkoitettu minunlaisilleni ihmisille, jotka pitävät spektaakkelimaisuudesta ja elävyydestä sekä hyvästä tarinasta.

Mitä muita haasteita elokuvan teossa oli?

ABRAMS: Tämä elokuva on paljon ensimmäistä suurempi, se on suorastaan valtava. Haasteena oli siis se, miten käytämme rahat viisaasti. Vaikka budjetti olisi kuinka suuri, rahaa ei ole koskaan tarpeeksi. Elokuvien hinnat ovat jo aivan järjettömiä. Me saimme elokuvan valmiiksi etuajassa ja pysyimme budjetissa, joten homma ei mennyt aivan hulluksi. Käytimme kuitenkin kaksinkertaista määrää kuvauspaikkoja edelliseen elokuvaan verrattuna.

Elokuva näytti hyvin todelliselta. Miten saitte sen aikaan?

ABRAMS: Monet sanoivat, että alkujakso pitäisi kuvata studiossa, ja teimmekin sen ensin niin. Mutta se olisi tehnyt ilmeestä tietynlaisen. Halusin myös kuvata ulkona, niin että viidakossa juokseminen näyttää todella viidakolta eikä sellaiselta kuin TV-sarjassa. Auringonvalon tuntee, ja se näyttää jo villiltä kun pensaissa roikkuu kaikenlaista punaista. Halusin tällaisen tyylin ja eron näkee kyllä. Yleisökin huomaa sen yleensä.

Entäs pahis sitten?

ABRAMS: Pahasta hahmosta tekee mainion se, että kun häneltä kysytään kuka se roisto oikein on, hän osoittaa aina toista henkilöä. Hän ei näe itseään pahana. Ensimmäisen elokuvan kaksiulotteisemmat pahikset olivat täynnä raivoa, kostonhimoisia ja hulluja. Tämä tyyppi on täysin järkevä ja puhuu totta.



Miten varovasti elokuvan materiaalia piti käsitellä, ettei mitään vuotaisi?

ABRAMS: Minähän yritän tässä juuri olla vastaamatta kysymyksiisi! Vitsi vitsinä, kerron asiasta kuvausryhmälle ja yritän pitää jännitystä yllä. Ihmiset kyllä ymmärtävät asian. Varmistamme, ettei käsikirjoitusta vain jaella sinne tänne. Vuosia sitten kirjoitin Teräsmies-käsikirjoituksen, ja se arvosteltiin verkossa jo ennen elokuvan tekemistä. Tuotanto tyssäsi siihen. Se oli katastrofi. Opin läksyni. Tarkoituksena ei ole tehdä käsikirjoituksia ihmisten luettavaksi, vaan elokuvia, joita he voivat mennä katsomaan. Oli ihan hienoa etten Bondia katsoessani tiennyt, mikä Skyfall oli.

Miten salaisuuden edes voi varmistaa, kun ihmisillä on käytettävissään niin paljon tekniikkaa?

ABRAMS: Ennen elokuvaa istumme Bad Robotin väen ja muiden kumppaneidemme kanssa yhdessä kokouksessa. Meitä on noin 80 henkeä, osa osastopäällikkötasoa, ja pyydän vain, että kaikessa mitä teemme pyrkisimme säilyttämään kokemuksen ehjänä katsojalle. Yhteiset päätöksemme, kaikki asuvalinnat ja meikit ja kaikki kuvauspaikat muuttuvat vähemmän taianomaisiksi, jos niistä keskustellaan ja kerrotaan tai jos verkkoon laitetaan kuvia. Haluan varmistaa, että elokuvaa katsomaan tulevat ihmiset eivät ole juuri nähneet jotain kahta kuukautta aiemmin julkaistua tunnin ohjelmaa sen tekemisestä. Miksi haluaisin nähdä, miten jokin sellainen tehdään, jonka merkitystä en edes ymmärrä? Haluan kokea sen ensin, että tiedän mistä elokuva kertoo ja voin tempautua mukaan sen tarinaan ja miettiä, että ”hitto, tuo maailmahan on totta, tuo alus on olemassa ja tuo taistelu on oikea”. Jos katselen elokuvaa ja näin juuri aiemmin miten ILM tai joku muu efektifirma teki sen, asia menee vähän pilalle jo ennen kuin se on alkanutkaan. Kaikki tuntuvat käsittävän tämän ja kunnioittavan sitä. Eikä ketään tarvitse uhkailla. Emme mitenkään anele heitä tottelemaan päivittäin. Sanomme vain, että pyrimme tekemään elokuvasta erityisen kokemuksen katsojalle. Säilytetään se sellaisena niin pitkään kuin mahdollista.

Siksikö valitsit nimen, joka ei juurikaan paljasta mitään?

ABRAMS: Noh, esimerkiksi nimi An Innocent Man (Syytön mies, 1989) ei paljastanut juuri mitään, eikä se elokuvaa pilannut. Onhan Star Trek: Into Darkness outo nimi, mutta saa siitä vihjeen. Kun kuulin ensimmäisen kerran Tähtien sodasta, muistan ettei nimi kuulostanut mitenkään hyvältä. Olin aika väärässä.

Miten synkkä elokuva on?

ABRAMS: Elokuva pitää koko ajan kiinni inhimillisyydestä ja huumorista. Se kertoo tarinan perheestä. Panokset ovat siis paljon kovemmat. Ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa ja heidän välillään on veljeyttä ja sisaruutta. Alusta asti jokaisella on oma tehtävänsä. Pimeys on henkilökohtaisempaa.



Tunnetko yhteyttä hahmoihin?

ABRAMS: Pidän heistä kaikista, mutta en koskaan ollut niin älykäs ja looginen kuin Spock tai niin nokkela kuin Kirk. En ollut Chekov enkä Bones enkä Sulu, mutta ymmärrän heitä kaikkia.

Fanit kuvittelivat ensin, että Benedict Cumberbatch näyttelisi Khania. Hänen roolihahmonsa nimi on kuitenkin John Harrison. Mietitkö päätöstä tehdessäsi, että ”älkää hermostuko, tämä on hallinnassa. Teemme vain jotain muuta kuin mitä odotitte.”

ABRAMS: Odotan mielenkiinnolla, että ihmiset näkevät elokuvan. Benedict on uskomaton. On hankalaa tulla mukaan tähän elokuvaan, koska Enterprisen miehistö, kaikki näyttelijät, ovat niin pahuksen hyviä ja heidän kanssaan on helppo työskennellä. En siis ollut varma, voiko ryhmän jäseneksi noin vain tulla niin kuin hän, Alice Eve ja Peter Weller tekivät. Mutta se kävi tuosta vaan ja upeasti. Paitsi, että pidän hänen suorituksestaan elokuvassa, pidän hänestä paljon ihmisenä. Hän on upea tyyppi, enkä malta odottaa että ihmiset näkevät, mitä hän sai aikaan elokuvassa.

Joudut tasapainoilemaan monen asian kanssa, kun teet töitä sekä elokuvien että television parissa. Mikä on salaisuutesi?

ABRAMS: Työskentelen ahkerien ihmisten kanssa, jotka ovat todella hyviä siinä mitä he tekevät. Tuntuu kuin oppisin joka päivä paremmaksi tuottajaksi tai kirjoittajaksi. Salaisuuteni on, että saan joka päivä mennä kotiin, jossa lapset käyvät kimppuuni ja saan viettää aikaa vaimoni, maailman rehellisimmän ihmisen kanssa. Se on aina se näkökulma, josta katselen maailmaa. Kaikesta muusta olen kiitollinen työtovereilleni.

Bad Robot näyttää kuin joka nörtin unelmapaikalta. Miten paljon ympärillä olevat esineet inspiroivat työntekoon ja parantavat luovuutta?

ABRAMS: Vaikka onkin hienoa, että meillä on näitä malleja, leluja, päitä eri elokuvista ja rintakuvia, se on enimmäkseen vain vuosien varrella keräämääni tavaraa. Itselleni tärkeintä on, että meillä on luovia mahdollisuuksia. On musiikkihuone, taidestudio, silkkipaino, laserleikkuri, suurkuvatulostimet, brodeerauskoneet, 3D-printterit, editointihuoneet ja miksaamo. Minulle kyse ei ole pelkästään siitä, että tämä on hauska paikka, vaan siitä, että meillä on mahdollisuuksia kaikenlaiseen, vaikka se pinnalta näyttääkin sotkuisalta. Suunnittelimme paikan luovuuden tyyssijaksi. Jos sait idean jostain, sait sen tehtyä itse päivän aikana, sen sijaan että vain miettisit asiaa ja tilaisit sen jostain. Itse tekeminen on todella tyydyttävää. Se on varmaan nörteintä koko asiassa. Voit saada hassun idean t-paidasta, hatusta, julisteesta tai lelusta, ja sen sijaan että etsit ja ostat sen ja laitat sen hyllyyn, voit tehdä sen ja laittaa sen esille. Monet näistä esineistä on tehty täällä, ja se on minusta hienoa. Täällä voi luoda esineitä eikä vain katsella niitä.

Kuvat: Fox-Paramount
Käännös: Mikko Heinonen