Sarjamulkaisu lausuu jälleen pari sanaa uusien sarjojen pilottijaksoista. Uunituoretta tavaraa edustavat HBO Nordic -palvelun uutuudet Masters of Sex ja Hello Ladies, ja tuoreehkoa tavaraa Suomen television uutuudet Arrow ja Nashville.




Pelottaa, kun helvetillisestä kömmähdyksestä Year One - kaiken alku vastanneet lahopäät Lee Eisenberg & Gene Stupnitsky tunkeutuvat olohuoneeseen. Tilannekomediasarjalla Hello Ladies on kolmaskin luoja, Stephen Merchant, joka myös ohjaa ja näyttelee ollen kenties luojista luovin.

Puutteessa elävä Stuart on harmiton luuviulu nörtti, jolla on leveä hymy ja rohkeutta rinnassa. Naista hän ei saa, koska häneltä puuttuvat eläimen vaistot. Lisäksi hän on mulkku. Ei hän sille mitään voi, mutta hän on pikkutarkka ja nihkeän epämukava koomisella ja hellyyttävällä tavalla. Jos nainen onnistuu häntä rakastamaan, nainen takuulla on ylpeä itsestään. Stuart on periaatteessa sama hahmo jota Merchant näytteli komediassa Vuoden se kestää. Sitä hyypiötä jäinkin kaipaamaan.

Pilottijaksossa ehditään käydä baareissa törmäilemässä. Nokkeluus ja luovuus ovat etäällä siitä tasosta, että jotakin jäisi mieleenkin, mutta Merchantin jalosukuisen antikarisman vuoksi haluan nähdä lisää. Potentiaalia on siinäkin, että jopa nörtin kaverit, suustaan paha pyörätuolipotilas ja nössykkä perheenisä ovat rennompia bilehileitä kuin hän. Kaunis kämppäkaveri saattaa olla tämän "Rossin" "Rachel".

Pilotti löytyy myös YouTubesta toistaiseksi.






Nopeasti kuin traileri Arrow selittää, että Oliver Queen oli miljonääri sika, joka ryhtyi Batmanin ja Robin Hoodin risteytykseksi vietettyään vuosia haaksirikkoutuneena. Alkutekstit eivät olleet ohi, kun tunsin jo pettyneeni sankarin syntytarinaan - mikä ei ole reilusti sanottu. Mitä saarella tapahtui, miten mädästä perheestä Oliver on kotoisin ja miksi hän teki päätöksensä jo ennen sarjan alkua, näiden mysteereiden päälle kaikki vaikuttaa rakentuvan. Sarja saattaa parantua hätäisyydestä selitettyään tarpeeksi, mutta pilottijakso on epäonnistunut. Jakso on liian miellyttämishaluinen. Katsoja koetetaan koukuttaa mukaan milloin pitkälle aikavälille ja milloin mainoskatkon toiselle puolelle, vaikka itsevarma fiilistely olisi tehokkain tapa niin tehdä. Edes treenausmontaasi ei montaa sekuntia kestä, vaikka visuaalisia ideoita löytyy. Hösö hösö hösö.

Arrow perustuu sarjakuvahahmoon Vihreä nuoli. Hepun tunnettua parrakasta olomuotoa kunnioitetaan muutaman sekunnin vilahduksella. Myös Deathstroken naamio vilahtaa. Pääosanesittäjä lienee onnistunut valinta rooliinsa, sillä hän on vetreä parkour-tyyliin pomppiessaan, eikä hän vähemmän ilmeetön ole kuin muut saippuasarjanaamat. Sarja ansaitsee toisen mahdollisuuden myöhemmin, kun on selvempää miten paljon mukaan sotketaan fantasiapotaskaa. Pöllöpäisyys ei ainakaan vähennä pinnallisen tyylin tahatonta koomisuutta ja hihittelystä tykkään. Näin ensitapaamisella sankari vaikuttaa siltä samalta partakoneella kammatulta paviaanilta, joka tähdittää kaikkia niitä äijäjuttuja, jotka olen unohtanut.

Pilotti löytyy kirjoitushetkellä Katsomosta.






Huomasiko HBO, että kehujen välissä heitä pilkataan pornokanavaksi? Häveliäisyyttä takaisin telkkariin tuo Masters of Sex. Tohtori William Masters (1915-2001) oli seksuaalitutkimuksen pioneeri. Kukaan ei siis tiedä mitään seksistä sarjan alussa. Toki tissejä paljastellaan, mutta on mukana nolostelua ja naiiviuttakin. Masters on sivistynyt mies, jonka jäykän tieteellinen asenne toimii niin huumorin kuin draamankin lähteenä. Masters joutuu aloittamaan tutkimukset salassa kera uuden viehkeän apulaisen. Naimisissa hän on jo. Lupauksia ristiriidoista ja kuumasta sisällöstä annetaan. Pilotin ei tarvitsisi tunkea mukaan sivujuonta, jossa Masters paljastuu myös rotujen tasa-arvon edistäjäksi. Jos sanottavaa on, sille saa uhrata aikaa, mutta sivumaininta tässä vaiheessa on laskelmoitua lässytystä.

Ammattitaitoiselta hömpältä huttu vaikuttaa. Jos puolisosi kanssa olette ujoja, käykää suihkussa ennen katselua, sillä ajatus suuseksin kokeilusta annetaan kuin tarjottimella. Minkälainen olisi luova laatusarja? No, esimerkiksi kun Masters keksii kameradildon porautuakseen asian ytimeen, niin eikös sarja voisi näyttää, mitä informaatiota kamera taltioi? Olisiko tämä tarpeettoman graafista? Verrattuna mihin? Halkaistujen rintakehien tapaisten avanteiden venyttelyyn muissa sairaalasarjoissa? Eikös meidän pitänyt oppia jotakin, vai mitä se Masters esimiehelleen vaahtosi? En oppinut mitään, kun kohtaus sinänsä osaavasti panosti tilanteen koomisuuteen. Kamera on leikisti "siellä", heh heh, tilaa HBO, laatudraamoja aikuisille.






Otetaan pieni yhteenveto. Hello Ladies tahtoo tarjota tunteen "ei v**tu", Arrow tunteen "v**tu jee", Masters of Sex tunteen "vau, v**tu" ja Nashville on draamasarja.

Tälläkin pilotilla on paljon selitettävää, mutta koska hahmot ovat elämyksen ydin, katsojan peruskoulutuksen sulauttaminen osaksi hahmojen esittelyä on tekijöille tärkeää. Rayna ja Juliette ovat levyttäviä country-tähtiä. Molemmat ovat narttumaisia diivoja omalla inhimillisellä tavallaan. Raynan 20-vuotinen suosio on kääntynyt laskuun, joten hänet yritetään levy-yhtiön toimesta parittaa kiertueelle nuoren Julietten kanssa. Naiset eivät tykkää toisistaan. Ylpeyden takana kytevät itsetunto-ongelmat. Pilotista ei selviä tuleeko sarja varsinaisesti panostamaan heidän väliseensä konfliktiin, vaan lopuksi alleviivataan, että myös söötti ja viaton tyttönen Scarlett on nousemassa valokeilaan.

Raynan isä on rikas velmu ja hänen aviopuolisonsa on siirtymässä tossun alta politiikkaan. Sähköisintä sisältöä ovat tavat joilla romantiikka pilkahtaa - liikaa ei tapahdu vielä. Nashville ei jekkuile, vaan alkaa itsevarmasti ilman turhia sekunteja. Country-musiikin tietyllä tapaa täyteläinen sielukkuus tukee hienosti tarinaa realistisesti ristiriitaisista persoonallisuuksista. Jos heavy-metal-örisijä on juoppo vaimonhakkaaja, hän kuulostaa juhlivan sitä, ja jos humppatähti on juoppo vaimonhakkaaja, hän vaikuttaa salailevan sitä, mutta jos countrymuusikko on juoppo vaimonhakkaaja, hän vaikuttaa laulavan, että kyllähän kaikki tietävät mikä mä oon, mutta on mullakin tunteet. Ei pilotissa vaimoja hakkailla, mutta näidenkin hahmojen tunteet vaikuttavat perustuvan mutkikkaaseen elämään, jota on eletty jo ennen sarjan alkua.

Ensimmäinen tuotantokausi löytyy Ruutu Plussasta.