Kinetik Control julkaisi debyyttialbuminsa vuonna 2008. Kiekolta irtosi useampia sinkkuhittejä ja bändin tunteikasta rock-metallia kehuttiin omaperäiseksi ja tuoreeksi. Kinetik Controlin toinen kokopitkä liukui jo ulos rokkimetallin lokerosta ja lopulta kokoonpano päätyi käyttämään lyhennettyä nimeä Kinetik kuin alleviivaamaan keventynyttä ulkomuotoa. Vahvasti ulkomaiden suuntaan tähyillyt yhtye joutui kuitenkin metallileiman hylkäämisen myötä toteamaan myös radiosoiton hiipuvan - syystä tai kolmannesta. Miten vakuuttaa ulkomaan tahot omasta parhaudestaan kun kotimaan radiosoitossa bändistä on laihanoloisesti havaintoja. Voiko ulkomailla pärjätä kun kotimaassa radiosoittoon pääseminen vaatisi pientä ihmettä? Kun media unohtaa, mimmipopparit voivat vilauttaa paljasta pintaa medianäkyvyyden turvaamiseksi mutta mitä tekee äijäkööri - makkaramainokseen Tauskin kanssa?



Kinetik-orkesterin suuri sydän, Sauli Vuoti, ei ole tyytyväinen suomalaiseen radiosoittopolitiikkaan. Kotimaisen, englanninkielellä esiintyvän bändin/artistin on vaikea saada itseään radioaalloille. Toisaalta on vaikeaa sanoa, onko median nihkeä suhtautuminen lähtenyt siitä, että ihmiset eivät kuuntele englanninkielistä musiikkia.. vai onko radiokanavien soittamattomuus johtanut siihen ettei ihmisiä enää kiinnosta englanninkielinen kotimainen.

- Ja puhun nimenomaan kotimaisista yhtyeistä. Aika moni ulkomaalaisista idoleistamme kyllä soi radiossa, mutta esim Nick Cave...soiko hänen uusi levynsä yhtään missään? Radio Helsingissä kyllä soi. Nyt sekin hieno kanava ajetaan alas...

Vuoti mainitsee erään musiikkitieteiden pro gradu -tutkielman, jonka loppupäätelmäksi muodostui kylmä tosiasia - nykypäivän ihmisten kiire ja pinnallisuus ovat johtaneet siihen, että valtaosalla ei riitä aikaa tai energiaa paneutua englanninkielisiin sanoituksiin.

- Mene ja tiedä, mutta lattea mediavastaanotto Suomessa on hankaloittanut etenemistämme myös Yhdysvalloissa. Siellä uskotaan, että pitää ensin olla oman maansa herra ennen kuin voi pärjätä muualla. Heille on vaikea käsittää, että radiot eivät tue oman maansa yhtyeiden kansainvälisiä pyrkimyksiä.

Kinetikin "kohtalo" ja menestyksen hiipuminen on siinä mielessä myös outo tapaus ettei Kinetik Controlin ja Kinetikin välillä ole kuitenkaan musiikillisesti merkittävää eroa. Metalli ja elektroninen kuorrutus ovat hiipuneet mutta kitaroissa on edelleen puhtia ja tunteeseen pakahtuva ulosanti etsii sopivasti tarttumapintaa harmaan eri sävyistä.

- Nimimuutos tuli sen seurauksena, että halusimme konkretisoida uuden
tyylisuuntauksemme helpommin tiedostettavaksi. Varsinaisesti emme kyllä
koe, että mitään uutta tyylisuuntausta olisi edes tapahtunut. Pudotimme
raskaat soundit pois, siinäpä se. Kappaleet ovat olleet poprockia uran
alusta asti, vaikka soundit ovatkin vaihdelleet kappaleesta toiseen.

Vuoti toteaa bändin huomanneen, ehkä liian myöhään, että ihmiset hämääntyivät tai jopa sokaistuivat erilaisista soundeista ja ne johtivat ihmisiä harhaan. Bändi päätyi valitsemään selkeämmän linjan.

- Pidän suurieleisestä popmusiikista ja se on aina kuulunut Kinetikissä. Nyt myös kuulostamme siltä mitä olemme aina olleet; poprock-yhtyeeltä.

Kinetik on tehnyt keikkoja Euroopassa ja niistä on tullut hyvää palautetta. Heikentyneen musiikkimyynnin vuoksi suuria keikkoja on kuitenkin vaikea saada ilman taustalla vaikuttavaa suurta levy-yhtiötä - lämppäripaikat "myydään" eniten tarjoavalle.

- Olemme siitä huolimatta yrittäneet uskoa positiiviseen tulevaisuuteen ja tehdä uutta musiikkia suurella sydämellä.

Uusimman Live To Work And Work To Die -albumin kohdalla Kinetik otti tietoisen riskin ja lähti ilman tietoa levy-yhtiöstä kustantamaan masternauhoitukset omilla rahoillaan.

- Se oli riskiveto, jossa jäimme reilusti tappiolle. Jatkoimme yhteistyötä Toyboyzin kanssa, joka pystyi tarjoamaan meille taas kerran parhaimman sopimuksen ja edes kohtuullisesti helpotusta tulehtuneille kukkaroillemme. Saimme suuremmilta yhtiöiltä tarjouksia, joissa meidän olisi pitänyt kaiken lisäksi osallistua levyn promootiokustannuksiin ja se olisi ollut heille täysin riskitön. Emme lähteneet siihen, koska levy olisi ollut heille kustannuspaineeton ja näin ollen ei olisi ollut takeita oikeasta työntekemisestä meidän edistämiseksemme.

Tuoreen levyn jonkinlaisena teemana on työpaineissa kärvistelevän kansan rahan perässä juokseminen...ihmiset ovat menettäneet fokuksensa ja keskittyvät
ainoastaan omiin asioihinsa ja maallisen mammoman hankkimiseen. Henkiset
arvot ovat täysin rappiolla.

- Onnellisuus tulee muista asioista kuin tavaroista, esineistä tai vallasta. Onnellisuutta ei voi ostaa rahalla.

Keikkamyyntisopimus Sony Music Liven kanssa tarkoittanee lisääntyviä keikkakiireitä. Vuoti puuskahtaa kuitenkin bändin joutuneen noidankehään -keikkapaikat haluavat radiosoittoa, radiot haluavat isoja levy-yhtiöitä ja näkyvyyttä, ja isot levy-yhtiöt haluavat radiosoittoa ja isoja keikkoja.

- Radio pystyy yksinään säätelemään sen, kuka pääsee esille ja kuka ei.

Live To Work And Work To Die -albumi on kuitenkin saamassa myös Amerikan julkaisun. Julkaisu on siirtynyt jo kahteen otteeseen - Kinetikin Amerikan levy-yhtiökontakti on joutunut miettimään strategioita ja budjetteja uusiksi bändin näyttöjen jäädessä kotimaassaan laihoiksi. Vuoti painottaa Hanoi Rocksin ja Michael Monroen nostaneen Suomen ja suomalaisen musiikin arvostusta Ison veden takana mutta Kinetikin "radiosoittoboikotti" aiheuttaa ongelmia.

- Toivottavasti radioblokki joskus aukeaa ja saamme edes jonkinlaisen mahdollisuuden.

Mikä ihmeen projekti on Auringon Lapset?

- Olen tehnyt vuosien varrella suomenkielisiä kappaleita, ja nyt niitä alkoi olla parisenkymmentä. Tekstien kielen ja musiikkityylin (suomipop) vuoksi kappaleet eivät olisi olleet tehtävissä Kinetikillä. Vaikka vuodet ovat kuluneet, kappaleet kuuluvat mielestäni silti jollain tavalla yhteen. Albumimme ilmestyy levysopimuskuvioista riippuen tänä tai ensi vuonna. Osoitteesta facebook.com/AuringonLapset löytyy maistiaisia.

Vieläkö albumikokonaisuuksia kannattaa tehdä, ostaako niitä kukaan?

- Todennäköisesti ei kannattaisi. Mutta harva säveltäjä on niin niukkasanainen, että tyytyisi tekemään kappaleita vain muutaman vuodessa. Tai tekemään niitä radion vaatimilla hittikaavoilla. Monipuolisuus on valttia myös sävellyksissä. En osaa sanoa, miten musiikin arvostuksen saisi palautettua.

Jos Kinetik lyö voimalla läpi jenkeissä, onko bändi valmis puolen vuoden kiertueille iso veden takana?

- Kyllä me olemme, jos ne eivät tee meille kotona taloudellista tappiota, sillä valtaosa meistä on vastuussa myös toisista ihmisistä.

Jos (ja kun) suuri menestys osuu kohdalle, mitä on mietittynä ensimmäiselle ansaitulle miljoonalle!

- Ostaisin sillä meille radioaikaa Suomen kanavilta lahjomalla musapäälliköt. Se on ehkä meidän tapauksessamme ainoa tapa, jolla koskaan voimme saada radioaikaa...

Onko bändin taiteellinen vapaus myytävänä (ja mihin hintaan!)

- Aiemmin olisin nauranut tälle kysymykselle, ja vastannut että ei koskaan
mistään hinnasta. Taiteellista vapauttani en edelleenkään olisi valmis myymään, mutta olisin valmis vaikka lenkkimakkaramainokseen Tauskin kanssa, jos se mahdollistaisi sen, että ihmiset kuulisivat Kinetikin musiikkia.