V2.fi julkaisee yhteistyössä Paramount Home Entertainmentin kanssa ohjaaja Robert Zemeckisin haastattelun. Miestä jututettiin hänen viimeisimmän elokuvansa Lento (Flight) tiimoilta.

Voit myös voittaa elokuvan omaksesi osallistumalla V2.fi:n kilpailuun.

---

On mukava nähdä, että teet jälleen elokuvia oikeilla näyttelijöillä. Mikä sai sinut palaamaan?

Etsin aina hyviä käsikirjoituksia, ja kun löydän sellaisen, se pitää kuvata.

Tässä elokuvassa on kaikenlaista – draamaa, komediaa ja tragediaa. Voiko näitä genrejä mielestäsi sekoittaa näin?

Itse en jaottele elokuvia tällä tavoin. Minusta elokuvien pitää olla viihdyttäviä, eikä mielestäni missään ole sääntöä, että draamassa ei voi olla komediaa tai toimintaa tai jännitystä. Niissä elokuvissa joista itse nautin on kaikkia erilaisia tunteita, ja minusta ne ovat viihdyttävimpiä. Ne ovat toki myös vaikeimpia tehdä, mutta juuri niiden katselusta nautin eniten.

Uskotko, että kaikella on jokin tarkoitus, että Jumala liittyy jotenkin asiaan? Joskus ihmisellä on vapaa tahto, mutta toisinaan elämä vain tapahtuu.

Sanopa se, en minä tiedä. Tarkoitat varmaankin, että elokuva esittää tämän kysymyksen.

Kyllä.

Niin tekee, mutta se ei yritä vastata siihen, koska vastausta ei ole.

Mutta ajattelitko asiaa, kun kuvasit elokuvaa?

Nämä asiat olivat mukana käsikirjoituksessa, ja varmasti osittain siksi se vetosi minuun. Elokuva kertoo kysymyksistä, joihin ei ole vastauksia.

Kun tulit mukaan, oliko Denzel Washington jo kiinnitettynä projektiin?

Hän oli ilmaissut mielenkiintonsa siihen ja halusi tehdä sen. Luin käsikirjoituksen ja olin kuullut, että Denzel halusi tehdä sen, joten totesin että tämähän on täydellistä, koska hän on niin hyvä näyttelijä.

Millaista työskentely hänen kanssaan oli?

Se oli mahtavaa. Hän on kerta kaikkiaan mahtava näyttelijä.

Onko tällä elokuvalla jokin sanoma, ja mikä se on?

En tiedä, mitä ajattelet sen olevan. En puhu mielelläni ‘sanomasta’, se kuulostaa sähkösanomalta tai sanomalehdeltä (nauraa). Sanoisin, että pohjimmiltaan se on selviytymistarina, hyvin inhimillinen kertomus. Sitä kuvaa ehkä parhaiten Bob Dylanin lyriikka "If we're not busy being reborn we're busy dying."

Selvisikö taustatutkimusta tehdessä, että monet lentäjät juovat ja muut peittelevät heidän ongelmiaan?

Ei se minusta koske vain lentäjiä, vaan yhtä hyvin kirurgeja, bussikuskeja, opettajia ja nosturinkuljettajia. Se koskee kaikkia.


Edellisestä toimintaelokuvastasi on niin monta vuotta, että tässä välillä on varmasti ollut myös hyviä käsikirjoituksia. Miksi odotit niin pitkään ja mikä juuri tässä elokuvassa kiehtoi?

Itse asiassa tänä aikana ei tullut yhtään ihmisnäyttelijöille tarkoitettua käsikirjoitusta, jonka tekemättä jättäminen harmittaisi. Hyviä käsikirjoituksia ei ole kovin paljon.

Auttoiko kokemuksesi digitaalisen elokuvan pioneerina sinua tässä jotenkin? Toiko se tähän elokuvaan jotakin uutta?

Sen avulla sain tehtyä mahtavan lentokoneonnettomuuden hyvin halvalla. Voi sanoa, että kaikki on aina koostetta. Ei elokuvateollisuus tunne mitään jyrkkiä rajoja, kaikki koostuu kaikesta ja digitaalisuus on aina mukana. Käytämme vähän täältä ja vähän tuolta. Tässä elokuvassa on animaatiota, digitaalitehosteita ja oikeita näyttelijöitä. Käytimme kaikkia eri työkaluja.

Teitkö siis onnettomuuden digitaalisena?

Eli järjestimmekö oikean lento-onnettomuuden? No emme, se on tietenkin virtuaalinen.

Mikä oli tämän elokuvan suurin haaste ohjaajalle?

Elokuvassa oli paljonkin haasteita. Vaikeinta oli varmasti onnettomuus, kun matkustamossa lentää tavaraa ja ihmiset ovat ylösalaisin. Se oli aika työlästä. Aina kun tehdään kohtausta, jossa ihmiset tekevät oikeasti vaarallisia fyysisiä asioita, se on hermostuttavaa.

Kuinka vaikeaa oli löytää lentäjälle juuri oikea humaltumisen aste niin, ettei mennä liiallisuuksiin?

Sille on ihan oma nimityksensäkin: toimintakykyinen alkoholisti. Denzel varautui tosissaan näihin ilmeisiin, ja itse olin ohjaajana valmis sanomaan että rajoita vähän tai vie hieman pidemmälle – muttei minun sitten koskaan tarvinnutkaan. Itse asiassa emme koskaan edes keskustelleet tästä, koska hän näytteli jokaisen kohtauksen täsmälleen oikein. Puhuimme kyllä yleisemmin alkoholismin tasoista käsikirjoitusta lukiessamme. Tämä oli upeasti kirjoitettu käsikirjoitus, ja Denzelin tasoinen näyttelijä ymmärtää, mitä käsikirjoittaja tarkoittaa. Hän tiesi, mitä pitää tehdä.

Mitä mieltä olet siitä väittämästä, että maailmassa ei voi olla sankareita ilman ongelmia? Oliko sinusta mielenkiintoista, että tarinan sankari oli itse asiassa rikkinäinen?

Minusta tässä käsikirjoituksessa oli mielenkiintoista, ettei tarinassa ole ketään vastustajaa ja että draama on kiehtova. Minusta se on hyvä syy tehdä elokuva. Kukaan ei yritä räjäyttää mitään tai saada mikrofilmiä käsiinsä. Draama on kiehtovaa, mutta perinteisen tarinankerronnan vastustaja puuttuu. Tämä oli mielestäni mielenkiintoisinta: kaikki on harmaata. Ei ole valkoista eikä mustaa ritaria, ei mitään vihollista. Kaikki ovat vain viallisia ihmisiä. Tämä on tosielämää, ja silti se on mielenkiintoinen elokuva. Tältä minusta tuntui, kun käsikirjoitus luettiin minulle. Se tuntui vaivan arvoiselta.


Toimit vuosikaudet näyttelijöiden kanssa liiketallennusstudiossa. Muuttiko se lähestymistapaasi näyttelijöihin?

Jos se teki niin, muutos oli hyvin pieni. Nautin työskentelystä näyttelijöiden kanssa – erityisesti hyvien sellaisten. En koskaan ajatellut tätä asiaa. Digitaalisessa elokuvassa hienoa on, että olin aina näyttelijöiden mukana heidän näytellessään omaa osuuttaan. Mistään muusta ei tarvinnut huolehtia. Ehkä se on parantanut osaamistani, mutta ei ainakaan vahingoittanut.

Näytellyssä elokuvassa on käytettävissä paljon vähemmän aikaa.

Niin on.

Muuttaako se tapaa toimia näyttelijöiden kanssa?

Pyydän aina näyttelijöiltäni vähintään viittä päivää, jolloin istumme huoneessa pöydän ympärillä. Istumme siinä viisi päivää, kymmenen tuntia päivässä, ja keskustelemme kaiken läpi. Sanon heille, että jos teillä on kysyttävää siitä, miksi hahmo tekee näin, niin meidän pitää puhua siitä nyt, koska voimme jutella tässä tuntikausia eikä se maksa mitään. Jos taas puhumme asiasta kuvauspaikalla, hahmon vaikuttimista keskustelu maksaa noin 30–40 tuhatta dollaria tunnilta. Emme siis voi käydä sitä keskustelua kuvauspaikalla, joten pitää valmistautua.

Yllättikö Denzel sinut kuvauspaikalla tällä kertaa?

Hän yllätti minut joka kohdassa, koska en voinut uskoa miten loistava hän oli. Tässä elokuvassa parasta oli mennä töihin katsomaan Denzelin esiintymistä, koska hän näytteli aina loistavasti. Se oli mahtavaa.

Mikä oli sinulle henkisesti vaikein kohtaus? Toiko jokin kohtaus mieleen oman elämäsi?

Vaikeinta oli katsoa Kellyn (Reilly) yliannostusta, koska näyttelijä esitti sen niin hyvin. On pelottavaa katsoa, kuinka joku esittää sitä niin inhorealistisesti, vaikka se onkin näyttelemistä.

Mikä on sinulle mieluisinta elokuvan teossa?

Elokuvan tekeminen on varsin surrealistista, koska näyttelijät esiintyvät niin tunteisiin vetoavasti – mutta samalla ympärillä on paljon porukkaa, joten tilanteeseen on aika vaikea suhtautua. Itselleni mieluisinta on päästä leikkaamoon filmin tai digitaalisten tiedostojen kanssa. Rakastan sitä. Olen yksin pimeässä huoneessa hahmojeni kanssa. Ne eivät ole enää esiintyjiä, vaan hahmot heräävät henkiin.

Entä kuvauspaikalla olo?

Kuvausten aikana on vaikea ryhtyä tunteelliseksi, koska yritän lähinnä selviytyä. Olen aina huolissani asioista, jotka voisivat mennä pieleen. Kun näyttelijä antaa parastaan, murehdin että kamera-ajo menee pieleen tai tarkennus ei ole kohdallaan tai joku taustanäyttelijä tekee jotain väärin. Panikoin siitä, miten jokin muu pilaa mahtavasti sujuvan esityksen.

Kuvat: David Shankbone, Paramount
Käännös: Mikko Heinonen