Suomiräpin väriläiskänä vuosituhannen alusta saakka hillunut Notkea Rotta julkaisi juuri uuden albumin Kontula – Koh Phangan All Night Long. V2.fi selvitti rottapossen tuoreet kuulumiset.




Bändin keulahahmo, Notkea Rotta. Teidän kolmas kokopitkä putkahti juuri ulos. Millainen kuumotus on päällä?


- Eipä tässä kummemmin kuumottele. Helpottunut olo kun lätty vihdoin ja viimein tuli valmiiksi. Tottakai sadistista live-kuntoon treenaamista bändin kanssa ja vastailua muun muassa tällaisten sähköisten medioiden kieroihin kysymyksiin. Eli peruspöhinää, ihan nastaa sellaista.

Kiekolta sikiää ponnekasta riimiä. Miten tekstisi syntyvät? Käytätkö jotain erityistä metodia kappaleiden tekoon?

- Kun tuntuu siltä, että kohta alkaa pulppuamaan, painelen Itäkeskuksen Hot Lips-myymälään ja lainaan aimokasan afroamerikkalaista aikuisviihdettä. Himassa työnnän deeveedeet soittimeen, töllön äänettömänä päälle ja levylautaselle Miles Davisin 70-luvun alun sähkökauden vinksahtanutta töräyttelyä... ja sitten vaan odottelemaan. Yleensä pikkutunneilla alkaa tapahtumaan kun puoliunisista aivoista alkaa virrata päättömiä kuvia, jotka sitten tallennan automaattikirjoituksenomaisesti kuulakynällä vihkoon. Tätä kun on jatkanut tarpeeksi monta vuorokautta, otan kunnon unet ja annan ajatuksen tasaantua. Kun tarpeeksi aikaa on kulunut, palaan tekstien pariin ja hion ne lopulliseen muotoon huomattavasti arkisimmissa merkeissä. Lopuksi vielä näytän tekstit aisaparilleni Rautaperseelle, jonka kommenteista otan tai en ota vaarin ja siinä ne sitten ovat, valmiina purkitettaviksi.


Kuinka paljon riimeistä on fiktiota, entä itse koettua?

- Fiktiivisiä hahmojahan tässä liikutellaan fiktiivisessä tarinassa. Meidän päistä nämä jutut kuitenkin lähtevät. Eli eiköhän nämä tarinat ole sellainen mielikuvituksen, yleisen havainnoinnin ja omien kelailujen/kokemusten yhteensulautuma.

Levyllä parodioidaan Thaimaan matkailua. Mistä teema on peräisin?

- Oli jo kauan sitten tiedossa ja suunniteltu että tämä Thaimaa-levy tulee ja päättää tämän ns. "lähiö-trilogian", joka alkoi edellisillä lätyillä, sivupolkuna tietysti Rotta-hahmon kaupunkireissu. Perus lähiösäätäjän polkuja siis tallataan. Aluksi asiat solmuun omilla huudeilla, skidisti malmia sukanvarteen ja sitten se kuningasajatus - hatkat. Ja mahdollisesti jonkin sortin henkistyminen.... tiedä häntä, tulevia reissuja ei ole vielä ehditty kummemmin kelata. Lätyllä kuvataan niitä fiiliksiä mitä hahmot kokevat sekä fyysisesti että päänsisäisesti pallon toisella laidalla. Joo, ja kyllä siellä on oikeastikin käyty. Paitsi Rohtori, joka kunnon raksamiehenä viettää viikon Teneriffalla. Se se vasta irvokasta tavaraa onkin.

Onko suomalaisia helppo suututtaa? Osataanko me sulattaa mustaa huumoria?

- Ei tässä ketään tarkoituksella olla suututtamaan lähdetty, enkä usko että kukaan suuremmin suuttunut onkaan. Väki vaan yksinkertaisesti vastaanottaa tarinoita niin erilaisista lähtökohdista, niin onhan se selvää että mielipiteet esimerkiksi tästä meidänkin pöhinästä vaihtelee ääripäästä toiseen. Palaute kertoo itseasiassa aika vitusti palautteen antajasta itsestään. Tottakai siitä tulee hyvä fiilis, jos kuuntelija löytää rivienväleistä ja riimien pikku viittauksista niitä juttuja mitä itelläkin ehkä siellä jossain on päämääränä siintänyt, mutta toisaalta reipas, hyvin argumentoitu tukistuskin tekee eetvarttia. Joillekin vakavikoille tuntuu vaan jo kuminenän ja Rautaperseen sydänrillien olevan liian hankala pala sulatettavaksi ja sitten se jääkin siihen kuollettavan tylsään "onks tää hei nyt taas tätä huumori-hoppia, hehe"-lässyttelyyn. Vaikea kaikkien suomalaisten puolesta puhua, mutta veikkaisin että ainakin se sakki jota noilla meidän keikoilla on näkynyt ja lätyn poistanut, osaa sulattaa ja snaijaa mustaa huumoria ja näkee sen taaksekin.

Uusi levynne on aiempia rockaavampi. Halusitteko tehdä tietoisen irtioton rap-genrestä?

- Ei taustalla ollut mitään suurempaa agendaa rockin suhteen. Nyt vaan aika oli kypsä ottaa jo live-keikoilla mukana pyörineet soittajat mukaan studioon, ja hehän toki ovat aikamoisia rokki-(k)ukkoja. Aina ollaan kuitenkin sukellettu pää edellä, silmät kiinni musiikin syövereihin turhia kelailematta ja nyt tuli tällaista jälkeä. Sämplejä, koneita ja soittimia ennakkoluulottomasti yhteen. Ja kyllähän me silti kokoajan räpätään kuin pienet perkeleet.

Ahdistaako hiphop –kulttuurin tiukkapipoisuus sinua?

- Ei ahdista, eikä kiinnosta, enkä itseasiassa edes tiedä onko se jotenkin erityisen tiukkapipoinen kulttuuri. Ainakaan se tähän bänditoimintaan ei vaikuta pätkääkään. Kai nekin sitten oli jotain hiphop-piirejä missä itsekin hillui, kun käytiin Lepakossa ihmettelemässä ICE-T:tä ja lahkeet oli vitun leveät ja jengi tukotteli metroja ja junia kuin olisi ollut 3. maailmansota. Ei silloin ainakaan ahdistanut ja itseasiassa iso osa nykyisistäkin frendeistä on perua jo niiltä ajoilta, enkä mä ole huomannut kenenkään pipon kiristyneen. Nuorempien jamppojen pipot ovat skidisti vieraammat. Onko ne tiukalla? Toivottavasti ei, sillä se ei ole terveellistä.

Millaiset asiat yhdistävät Notkean Rotan jäseniä?

- Päätön suhtautuminen musiikillisiin "sääntöihin", Willie D ja kuiva omenasiideri. Salaiset aseet ovat sadistiset pannut ja Itäkeskuksen uimahalli.

Mikä on Notkean Rotan salaisuus ja vahvin ase?

- Vittu meillä mitään salaisuuksia ole, paitsi ehkä Steve Holmes. Vahvin ase on ankara live-akti. Lauteilla lyödään todellakin löylyä!

Kerro vielä Notkealle Rotan suunnitelmista.

- Seuraavan lätyn kimppuun käydään heti kun Julkkaribileistä (Tavastia la.27.10) toivutaan, nyt nimittäin homma vasta saatiin kunnolla käyntiin ton musan suhteen ja intoa ja ideoita piisaa aivan hirvittävästi. Edelliset lätyt oli ehkä skidisti sellaista spontaania näpertelyä, joissa toki on omanlaisensa viba ja muutamia todella hienoja, omalaatuisia hetkiä, mutta nyt todellakin aletaan päästä asian ytimeen. Eli "lähiötrilogialle" piste ja hahmot kohti uusia seikkailuja. Livenä toki vedetään materiaalia koko kolmen lätyn ja ep:n matkan varrelta... Ja tosiaan keväällä tehdään kattava Suomi-rundi koko bändin voimalla, itseasiassa ensimmäistä kertaa. Oli jo jumalauta aikakin. No nyt ollaan ainakin elämämme vedossa!

Kiitos haastattelusta. Haluatko vielä sanoa jotakin V2.fi:n lukijoille?

Jos haluatte huokean, psykedeelisen matkan pallon - tai pollan - toiselle puolelle, poistakaa lätty ja tulkaa keikoille. Lauteilla ei perkele leikitä! Ugh!

Notkea Rotta netissä http://www.monsp.com/notkearotta/