Hei tonttu-ukot hyppikää, sillä vihreät pavut ja hienonnettu pinaatti maistuvat hyvältä yhdessä lämmitettyinä. Totta joka sana. Viikko sitten uhosin aloittavani dieetin, jotta ehdin olla pari minuuttia laiha ja nuori ennen kuin aika tuhoaa ruhoni. Hyvin on homma alkanut.

Käytännössä dieetti alkoi hyvin, koska yritän elää hetkessä. Haave mainituista minuuteista kummittelee silti takaraivossa. Ehkä Hollywood on aivopessyt minut. Elokuvat ovat lyhyitä ja niissä tapaa olla konflikti, joten ne harvemmin kuvaavat tasapainoista pitkää elämää.

Leffalistalla on muutamia tavallistakin kärjistetympiä tarinoita, joissa päähenkilö elää pari minuuttia elämänsä parasta aikaa. Yleensä onnen minuuteilla on suuren suuri merkitys yksilölle tai jopa yhteisölle.

Listalla on tietenkin juonipaljastuksia: jos onni jää lyhyeksi, (SPOILERI) se jää lyhyeksi.



Heräämisiä (Awakenings) kertoo vihanneksista, joille löytyy oikea lääkitys vuosikymmenten jälkeen. Potilaat heräävät Ruususen unesta ja vaikuttavat normaaleilta. Onko myöhäistä iloita elämästä, kun niin paljon on mennyt hukkaan? Katkeruutta kyllä käsitellään, mutta sen Robin Williamsin näyttelemä tohtori vanhapoika selittää hitaillekin, että on kaunista ja inspiroivaa, kun joku iloitsee saamastaan ajasta. Tv-elokuvamainen naiivius pukee leffaa, jonka kohokohta on Robert De Niron hilpeä "full retard" -suoritus.





Oikealla asenteella Robin Williamsin hömppädraamat ovat söpöjä, joten en välttämättä jaa sitä mielipidettä, että Jack on enne ohjaaja Francis Ford Coppolan vanhuudenhöperyydestä. Jack on poika, jonka ruumis rapistuu niin nopeasti, että jo peruskoulussa hän näyttää karvaiselta talonmieheltä. Tunteellisessa loppupuheessa hyvin elänyt käppänä-Jack neuvoo nuoria ottamaan elämän vastaan rennosti, ja toki vanhoilla pieruillakin on aikaa iloita, jos Jackillakin on.



"Jos tappajarobotti ymmärtää ihmiselämän arvon, ehkä mekin voimme." Onko tämä opetus? Tämä melkein kuulostaa opetukselta, koska T2 on niin kova leffa. Elämä on hyvää, kun elämme sitä yhdessä ja autamme toisiamme pysymään kaidalla tiellä - neuvoo perhedraama, jossa kone, mielisairaalasta karannut militaristi ja nuorisorikollinen vuorovaikuttavat. Pari tuntia perhe-elämää ja robottikin uskoo, ettei ketään saa poistaa kuvioista (minigunilla), vaikka se tekisi muiden elämästä helpompaa.




Kaunis mieli (A Beautiful Mind) kertoo pääasiassa mielisairaudesta, mutta jo elokuvan nimi viittaa siihen lohdulliseen tosiasiaan, että Nobel-palkittu matemaatikko John Nash oli luova nero ennen pimahtamistaan. Loppuratkaisu vihjaa vakuuttavasti, että ei se haittaa, vaikka juttelet keijukaisten kanssa salaliittoteorioista, jos ennen kilahtamista olit ehta suurmies. Nash ehti keksiä tärkeän teorian ja hankkia hyvän vaimon, joten hän vanhetkoon arvokkaasti ja levollisin mielin.




Charly on listan realisteja mitä sanomaan tulee. Lapsen tasolle jäänyt Charlie ei osaa edes nimeään kirjoittaa. Kokeellisella aivokirurgialla hänestä taiotaan älykkö. Älykkyys on avain maailman ymmärtämiseen, mutta tieto lisää tuskaa ja onni luo ahdistusta, sillä sen voi menettääkin. Charlie tykkää aivosoluista ja hän ehtii kokea aikuisten onnea, mutta leffa ei varsinaisesti juhli ajatusta idioottien "pelastamisesta". Onnellisempaa olisi, jos ihmiset kunnioittaisivat itseään ja muita sellaisina kuin he ovat.




Jokainen vauva ei ole romantiikan sivutuote. Jeesus ei ollut. Ei sekään järin kauniilta kuulosta, jos puutaheinää lirkutteleva etelän gigolo unohtaa käyttää kondomia iskettyään neiti-ihmisen. Starman yhdistää nämä kaksi tarinaa saaden ne näyttämään hyvin romanttiselta. Tavallinen nainen antaa eksoottiselle miehelle (avaruusolennolle) pikakurssin siitä, miten hyvää elämä on, ja saa itsekin ikuisen onnen, onhan tämä mies periaatteessa messiasta edeltävä enkeli, joka joutessaan itsekin polkaisee kohdun omistajaa. Viis pitkistä parisuhteista, jos saat elää tällaisen muiston kanssa!(?)




Ihmeiden aika (Phenomenon) on yksi skientologialta tuoksahtavista John Travolta -elokuvista. Satunnainen äijä kokee ilmiön, joka aktivoi hänen aivojaan auttaen häntä saavuttamaan hänen todellisen potentiaalinsa (kuten tekee skientologia [joka väitetysti ei aiheuta aivokasvia]). Nuorena ja tyhmänä sain itkeä elokuvan katkeransuloisuudelle: päähenkilö ehtii elää ja olla hyödyllinen yhteisölle, ennen kuin hän maksaa hinnan. Nyt vanhempana saan ihastella ympäripöhelön propagandafilmin läpinäkyvyyttä ja vilpittömyyttä. Elämys & elämys: hengissä pysyttelyssä on puolensa.