En minä tiedä, ovatko ihmiset tosissaan, vai onko kaikki internetissä performanssitaidetta, mutta ei siitä kauaa ole, kun joku puhui neljännestä Paranormal Activitystä ja totesi, että nämä elokuvathan muuten ovat aitoja. Että niinku dokumentteja. Tuo toteamus viihdytti minua, joten ei sillä ole väliä, onko joku oikeasti pässi.

Jos leffa on naamioitu dokumentiksi, jatko-osien tekemisen pitäisi teoriassa olla mahdotonta tai mahdottoman typerää. Perjantaina lähden kuitenkin innolla nelosen näytökseen. Joskus se todella toimii, kun jonkinmoinen, yleensä erittäin yksinkertainen tarina kerrotaan extra-rupuisesti. Kenties leffa näyttää siltä, kuin olisit kuvannut sen itse - mutta sitten jotakin oikeasti tapahtuu.

"Löydettyä kuvamateriaalia" toivottavasti hyödynnetään jatkossa muillakin tavoilla, kuin on tähän mennessä nähty:



Lajityypin esi-isä kertoo moraalittomien dokumentaristien ja alkuasukkaiden kohtaamisesta. Tämäkö muka on aitoa, heh! Hymy hyytyi, kun yleinen syyttäjä alkoi epäillä, että elokuva on lavastettu mutta aito tappofilmi. Tilanteeseen voi samaistua. Olet katsoja. Valtion viranomaiset väittävät, että katsoit juuri snuff-elokuvan! Olet ohjaaja. Omistautuneena taiteilijana et välitä kuin lopputuloksesta, joten hupsista, nyt pääsi käymään niin, ettet voi todistaa, etteivät todisteet tekemästäsi murhasta ole aitoja. Hui. (Ohjaaja onnistui todistamaan olevansa syytön.)




Paranormal Activity 3:n ja 4:n ohjaajat saivat työn Catfishin ansiosta. Väitetysti Catfish on aito dokumentti, mutta filkka tuntuu niin sanotusti kätevältä. Ohjaajien valokuvaajaystävällä on taiteellinen fani internetissä. Vähän ennen kuin suhde muuttui mielenkiintoiseksi, ohjaajat ryhtyivät seuraamaan sitä. Dokumenttina tämä on kiinnostava, mutta erityisesti tätä voi suositella fiktiivisten dokumenttien ystäville, koska meillä on mielikuvitusta nähdä enemmän kuin me näemme. On hilpeää katsoa Catfishiä pohtien, avaako Teksasin moottorisahamurhaaja kohta oven ripustaen jonkun lihakoukkuun, mutta tämä oli vain oma elämykseni.




Asylum tekee halpoja kopioita hittifilmeistä. Miten tehdä halpa kopio Paranormal Activitystä, joka on 20 000 dollaria kustantanut amatöörifilmi? Helposti: huonosti. Jopa lajityypin vihaajat saattavat nähdä eron "mitäänsanomattoman roskan" ja "mitäänsanomattomuudessa" epäonnistuvan kuspaskan välillä. Tahattoman huumorin ystäville paremman version tunnistaminen tuottanee vaikeuksia.





Monien nuorukaisten kestit ovat riistäytyneet käsistä, kun paikalle on saapunut uskomattoman paljon kuokkavieraita. Tämä on täydellinen aihe "löydetylle elokuvalle". Project X valitettavasti ei pysy tyylissä. Ammattitaitoinen kameramies yrittää leikkiä amatööriä ja hänelle on annettu muutama repliikki, mutta tämä ei peitä sitä, että leffa noudattaa orjallisesti leffamaisten leffojen kaavoja. Mukana on montaaseja ja tarina. Musiikki vaimenee keskustelujen aikana. Ei näin.




Paris Hiltonin eroottinen kotivideo 1 Night in Paris on yli tunnin mittainen eli perinteisen ajattelun mukaan täyspitkä elokuva. Usko Hiltonin virallisia lausuntoja jos haluat, mutta tosiasia on se, että teos vuoti julkisuuteen juuri silloin kun Hilton tarvitsi julkisuutta tosi-tv-sarjalleen. Muutamille vähemmän tunnetuille pyrkyreille on käynyt samoin: voi raukkoja. Hiltonin leffan DVD-julkaisu on palkittu myyntimenestys. Mikä olikaan pornotähden määritelmä?




Jos jättimegasisumonsteri saapuisi naapurustoon, en itsekään lakkaisi kuvaamasta kuin pakotettuna. Rakastin imuvoimaista Cloverfieldiä niin paljon istuttuani keskellä isoa salia, että kesti vuosia, ennen kuin uskalsin vaarantaa muistot katsomalla leffan kotona. Dokumenttimainen tyyli on tapa tuoda erikoisuus takaisin erikoistehosteisiin, joihin on nykyään helppo turtua kun ihmeitä näkee limumerkin mainoksissakin. Cloverfield on alakulttuurinsa kuningas ja suunnannäyttäjä.




The Devil Inside oli Yhdysvalloissa tämän vuoden ensimmäisiä ensi-iltoja. Aiheena on manaus. Leffa yrittää pitää kiinni uskottavuudesta ja niinpä siitä mm. puuttuu loppuratkaisu. Leffa on koprofilistinen ketjuorgasmi. Kriitikot absoluuttisesti vihaavat sitä. Yleisön reaktioita tutkivan Cinemascoren mukaan katsojat antoivat keskimäärin arvosanan F, mikä on minimi. Toisena viikonloppuna katsojamäärät romahtivat niin tyystin, että vain muutamalle kymmenelle elokuvalle tilastojen historiassa on käynyt köpelömmin. MUTTA. Elokuva tienasi maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa dollaria. Sen tekeminen maksoi miljoonan. Elokuvia tulee löytymään jatkossa yhä enemmän.