Disneyn naiskuvaa on usein kritisoitu. Prinsessat vain odottavat prinssejä? Pötyä, useimmat heistäkin ovat rohkeita tai mielisairaita, eli mielenkiintoisia. Disneyllä on myös ikimuistoisia naispuolisia konnia, harhautuneita pettureita (Helinä-keiju, Megara), rakastavia sukulaisia ja ystäviä, monenmoisia koomisia kevennyksiä ja aitoja sankareita (Mulan, Bianca).

Pixaria on usein kutsuttu poikien kerhoksi, jossa tytöille sanotaan yäk. Tämä pitää paikkansa. Leffauutuus Urhea (Brave) koettaa korjata asian antamalla naisohjaaja Brenda Chapmanin kertoa sadun, joka käsittelee äidin ja tyttären suhdetta. Muija sai potkut puolivälissä tuotantoa - mutta kyllä se siitä, sankarin sukupuoli on yhä se eriskummallisempi.

Aiemmin tapahtunutta:



Pixarin ensimmäinen kiintiönainen on Toy Storyn tätimäinen posliini-impi Bo Peep, joka paljastuu viettelijättäreksi. Potkis - hänestä hankkiuduttiin eroon jatko-osien välissä.


Peepin paikan vienyt lehmityttö Jessie ei ole merkittävä hahmo, mutta ainakin hän pitää sellaista meteliä, ettei naisten olemassaoloa ole helppo unohtaa. Hänestä saa tykätä. Mielestäni hän ei ole mikään Peppi Pitkätossu, vaan hysteerikko: kuin länkkäriteemapuiston täti, jolla on ihkukivaa ennen laskuhumalaa. Pidän enemmän jopa stereotyyppisen narisevaäänisestä juutalaisesta muorista eli rouva Perunapäästä.

Leluilla ei oikeasti ole tunteita. En osaa päättää, onko Jessien kamala nyyhkybiisi vertauskuva siitä, kuinka ystävättäret pettävät toisensa, vai onko sanoittaja Randy Newman pettynyt naisiin miehisellä tavalla:



Luojan kiitos biisi-Oscarin 1999 vei herkän äidillinen Phil Collins.



Ötökän elämää esittelee muutaman helposti unohtuvan kiintiömuijan kuten muurahaiskeon kuningattaren ja prinsessan. Suorassa kilpailijassa Antz prinsessa on kiinnostavampi hahmo, joka perinteikästä kerrontaa mukaillen etsii itseään ja päätyy päähenkilön harharetkille nousten toiseksi sellaiseksi.

Sen molemmat leffat unohtavat, että suurin osa oikeista muurahaisista on naaraita. Keon ulkopuolella harhaileva kuhnuri on periaatteessa transu. Tämä mielessä on hankala pitää nokkelana sitä, kun Ötökän elämän leppäkerttu (eng. ladybug) joutuu todistelemaan olevansa äijä.




Jos haluat tietää miksi Pixar yrittää panostaa naisiin tulevaisuudessa, katso Monsterit Oy. Se kertoo tyttöä pelkäävistä friikeistä, jotka ymmärtävät ettei tyttöjä tarvitse pelätä, vaan että niiden nauru itseasiassa on hyväksi bisneksille.

"Boo" ei ole perinteinen sympaattinen ja ihmetystä täynnä oleva animaatiotyttö, vaan yksinkertainen huumorin luomisessa käytettävä lavaste. Tämä on asiallinen tyylivalinta, muttei väitetä, että Pixar-leffan pääosassa olisi ollut tyttö.




Huonomuistinen höppänäfisu Dory teoksesta Nemoa etsimässä on hieno hahmo, ja tärkeä syy, miksi aloin antaa Pixarille anteeksi Pixarin olemassaolon. Ääninäyttelijäksi on valittu nainen. Miksipä ei. Pixarin sivuosanaisten Roz (Monsterit Oy) ja Edna Mode (Ihmeperhe) äänet ovat miehiä, mutta naisiakin kannattaa kokeilla: jopa vaikkei olisi aivan pakko.




Ihmeperhe on ainoa Pixar-elokuva, joka edes voidaan asettaa Bechdelin testiin ("puhuvatko kaksi naishahmoa keskenään muusta kuin miehistä?"). Meneekö testi läpi? En muista; edellisestä katselukerrasta on lähes kuukausi. Elastigirl tapaa hupsun pukutaidepygmi Edna Moden miehensä vuoksi. Myöhemmin hän riitelee miehestään pahiksen eukon kanssa. Naishahmot puhuvat keskenään myös poikavauvan hoidosta. Hmm.

Elastigirl jokatapauksessa on sankarillinen, koominen ja inhimillinen MILF ja muutkin naiset toimivat hahmoina. Kiitos kuuluu ohjaaja Brad Birdille, jonka töissä nähdään aina vähintään yksi oikea nainen. Rottatouillestakin löytyy se miesten maailmaan kyllästynyt vihainen kokki, joka taantuu tyttöystäväksi, mutta on kuitenkin kiva kimuli.




Musikaaleilla sielun itselleen rakentanut siivoojarobotti Waste Allocation Load Lifter (Earth class) ei ole sen enempää mies kuin raskaasti aseistettu suorittajarobotti Extraterrestrial Vegetation Evaluator on nainen. Tässä ei ole mitään väärää. WALL-E:ssä nähdään vain pari hahmoa, joilla on sukupuoli: avaruuslaivan säkkituolikapteeni on tietenkin mies, kuten olivat edeltäjänsäkin (kenties yhtä lukuunottamatta).

Jos nimet olisivat Stefan ja Bertta-Raakel, kumpi olisi kumpi?

Upista löytyy eräs Pixarin merkittävimmistä naisista. Vaikka akka tapetaan nopeasti montaasissa, hän jättää tunnelmiin selvän säväyksen - vähän kuten Bambin äiti, joka oikeasti esiintyi itse elokuvassakin.

Myöhemmin seikkailuun liittyvällä jättimäisellä gay-pride-linnulla on poikasia, mutta häntä kutsutaan Keviniksi ja hänenkin äänenään toimii mies.