Valmistajan tuotesivu
Hintaluokka: 60-70 euroa


Olen vuosien varrella arvioinut useitakin Roccatin tuotteita. Jokaisella kerralla niiden kanssa on ollut sama lopputulos: aluksi hyviä, mutta vaihtelevista syistä johtuen jokainen on 2-6 kuukauden käytön jälkeen päätynyt komeron nurkkaan. Uusin Roccatin pelihiiri on Savu, jota mainostetaan erityisesti sen kestävällä laadulla, joten ainakaan rikkoutumisen ei pitäisi tulla vastaan - katsellaan parin kuukauden päästä uudelleen.

Savun paketissa ei tule ajureita, mutta pikavisiitti Roccatin sivuille auttaa asiaan - ajuritiedoston nimessä esiintyvä sana “Beta” ei tosin herätä luottamusta. Savua markkinoidaan keskikokoisena hiirenä ja omaan kouraani se sopii mukavasti, ollen suurinpiirtein saman kokoinen kun kotikäytössä oleva Logitech G9:ni (sen pienemmillä kuorilla). Kylkien pintamateriaali Savussa on karkea, joten ote ei lipsu ja rulla tuntuu tukevalta pyöritellessä. Ensikosketus antaa siis jälleen Roccatista laadukkaan vaikutelman.

Roccatin laitteille tutusti ominaisuuksia ja asetuksia riittää. Hiiren valot saa tietenkin haluamansa värisiksi, mutta sitä mielenkiintoisempi on paketissa luvattu toistakymmentä nappitoimintoa - varsinaisia painikkeita kun vekottimessa on vain neljä. Lisätoimet saadaan käyttöön ns. Easy-Shiftin kautta, eli yleensä ns. Back-nappina käytetty sivupainike toimii ‘shiftinä’, jolloin hiiren rulla ja muut painikkeet saavat uudet toiminnot. Kaikki ne voi tietenkin Roccatin säätöohjelman kautta määritellä. Lisäksi Savulle voi määritellä viisi eri profiilia esimerkiksi eri pelejä varten.

Päivittäisestä käytöstäni, eli lähinnä kuvankäsittelystä ja taittotöistä, Savu suoriutui vähintään yhtä hyvin kuin vanha G9-sotaratsuni, eikä lisätarkkuudesta (3200DPI -> 4000 DPI) haittaakaan ole. Pelikäytössä varsinkaan. Täytyy siis jälleen myöntää, että parin päivän kokemuksella laite on vakuuttanut minut pätevyydestään. Toivotaan, että Roccat on muuten saanut laadunvalvontansa kuntoon ja pärjään Savun kanssa vielä pitkään.



Valmistajan tuotesivu
Hintaluokka: 35-40 euroa


Toiset tykkää toisesta, toiset toisesta. Välttämättä kyse ei ole merkkiuskollisuudestakaan, kun jotkut ylistävät Playstationin Dualshock 3:a ja toisten mielestä taas X360:n kapula on kaikkien aikojen käteensopivin. Jälkimmäisen mielipiteen kanssa painiville on tässä ilouutisia, sillä tarjolla on peliohjain, joka tuo tutun tuntuman Playstation 3:lle.

Speedlink XEOX Pro Analog Pad vastaa muodoiltaan ja näppäinsijoittelultaan täsmälleen X360:n ohjainta, eikä XEOX-logoa voi olla aluksi vahingossa lukematta XBOXiksi - varmaan tarkoituksella sekin. Ohjain on kuitenkin tarkoitettu PS3:lle. Sonyn tiukkojen vaatimusten vuoksi suora langaton yhteys konsoliin ei tälläkään 3rd Party -ohjaimella onnistu, vaan mukana on langaton lähetin, joka tökätään PS3:n USB-liitäntään. Sen jälkeen XEOX olikin välittömästi käyttövalmis, joten muuta ongelmaa ratkaisu ei aiheuta, kuin konsolin etureunasta törröttävän palikan.

XEOXin pintamateriaali tuo mieleen Batmanin puvun. Se on hieman nihkeää kumimaista ainetta, joka aluksi tuntuu jauhomaisen liukkaalta, mutta on hetken totuttelun jälkeen ihan mukavan tuntuinen. Tattien liikerata on ehkä inasen isompi kuin X360:lla ja liipasimet tuntuvat hieman löysemmiltä, mutta ero on hiuksenhieno. Klonksuva ristiohjain kielii laitteen halpuudesta, tosin siitä huolimatta tehtävänsä hoitaa sekin.

Netin keskustelupalstoilta löytyy jonkin verran jupinaa siitä, kuinka XEOX on mennyt nopeasti rikki, mutta samaa voin sanoa parista muustakin 3rd Party -ohjainvalmistajan tuotteesta - aika onnenkauppaa tuntuu kestävyys olevan. Itse olen X360-ohjaimen ystävä, joten kaksinpeleissä poikaani vastaan XEOX on saanut jo kuukauden ajan paljon käyttöä, eikä vikoja ainakaan vielä ole esiintynyt. Mikäli X360-ohjain sopii käteen ja lisäohjain PS3:lle on hankintalistalla, on XEOX pätevä hankinta. Uskon, että virallinen Dualshock 3 on kuitenkin kestävämpää sorttia.

PS. PC-ajurikin laitteeseen näyttää Speedlinkin sivuilta löytyvän.



Valmistajan tuotesivu
Hintaluokka: 80-100 euroa


“Nyt voit katsoa digitv:tä iPadillasi!”, hehkui sähköpostin otsikko eräänä alkukesän päivänä ja tuoreen tabletin omistajana sekä gadgettigeekkinä olin myyty; tämähän pitää saada testiin! Turha lienee sanoa, että viikon innostuksen jälkeen laitteen kohtalo oli sama kuin jäätelökoneella, leipäkoneella ja lukemattomilla muilla vimpaimilla: siellä se on nyt kaapissa. Tähän on kuitenkin muutamai hyvä syy.

Trust Wireless Digital TV & Radio on your iPad, eli kavereiden kesken TWDTVROYi on digiviritinpalikka, joka liitetään iPadin liitäntään. Se on palikka, joka pitää ennen käyttöä ladata vaikkapa tietokoneeseen kytketyllä USB-piuhalla. Ja se on lataus, jota ei koskaan muista tehdä, ennen kuin laitteella olisi käyttöä. Kun laite on ladattu, kiinnitetty iPadiin ja antenni kiinnitetty laitteeseen, kehottaa ruutu lataamaan AppStoresta ilmaisen ohjelman sen käyttämistä varten - tähän asti no problem.

Ensimmäisellä kanavienhakukerralla istuin tietokonepöytäni ääressä ja antenni oli kiinni koneen metallikyljessä, mutta yhtään kanavaa ei löytynyt. Ohjekirjakin kehottaa kiinnittämään imukuppiantennin ikkunaan, joten uusi yritys toisella puolella huonetta ja avot - sieltähän päsähtivät listalle kaikki Suomen digikanavat. Tällä kokoonpanolla homma toimi mukisematta, ja kuva pätki harvoin, mutta itselleni sillä ei ollut käyttöä, sillä ikkunanvieruksilla tässä kämpässä ei ole istumapaikkoja kuin keittiössä.

No missäpä tätä voisi sitten käyttää? Auto ja kesämökki tuntuivat loogisilta vaihtoehdoilta, joten ei kun testaamaan. Auto: Ei mitään käyttöä. Mukana tulleella “matka-antennilla” ei löytynyt signaalia ja isompi antenni ikkunaan imukupilla kiinnitettynä kuva pätki koko ajan ja signaali hukkui jatkuvasti. Sen näki kyllä, mikä ohjelma oli tulossa, eli ohjelmaopas toimi, mutta enempään vekotin ei liikkeessä pystynyt. Ja tämä matka oli Nokialta Tampereelle, eli ei mitään kovin korpiseutua. Kesämökki maaseudulla: Taas mantralla ‘sijainti, sijainti, sijainti’. Mikäli onnistui löytämään mökkitontilta kohdan, jossa jonkun digikanavista sai pätkimättä näkymään, eikä seisonut nokkospuskassa tai muurahaispesässä, oli onnekas. Näiden kahden testin perusteella en voi kyllä laitetta suositella.

Jos muistat ladata TWDTVROYin säännöllisesti ja asut alueella, jossa on vahvat digitaalisignaalit, sen käyttämisen perusteluun on enää kaksi kynnystä: hinta ja tarve. Hinta on kieltämättä melko suolainen, suosituksena 99 euroa. Tarve on sekin kyseenalainen. Onhan se ihan kiva, jos tarvitsee vaikka välttämättä olympialaiset nähdä keskellä kaupunkia sijaitsevan mökkilaiturin nokassa, mutta iPadilla kun on paljon muutakin viihdyttävää. Ja jos on internetyhteys, tarjoaa FilmOnLive-sovellus toistakymmentä brittikanavaa ja paljon muita ilmaiseksi.