Oletko koskaan esimerkiksi sekaantunut lampaaseen, halveksinut itseäsi jälkikäteen ja sitten kuitenkin tehnyt sen uudestaan? Minä olen katsonut Sam Raimin Spider-Man-elokuvat lukuisia kertoja mahtavien toimintakohtausten vuoksi.

Ykkösen tullessa tyrkylle Hämis oli minulle tuore tuttavuus. Keräilin vanhoja lehtiä, tilailin tavaraa ulkomailta. Kun leffoissa ei seikkaillutkaan rakastamani seinäkiipijä, aloin vaahdota, minkä lopetan aikaisintaan tänä perjantaina. The Amazing Spider-Man saattaa olla uusi pettymys - tuottajat ja yksi kirjoittajista ovat tuttuja –, mutta se on myös unelmieni täyttymys, koska se on uusi yritys.

Ryhdyin listaamaan alkuperäisten elokuvien huonoimpia puolia. Juuri kun pääsin vauhtiin, muistin että V2.fi:n listoilla on vain seitsemän kohtaa, joten jouduin lopettamaan ja poistamaan kolme.



Teinikomedioissa rillipiru tyttö paljastuu kaunottareksi, kun hän rentoutuu ja avaa hiuksensa. Fantasia on epärealistinen, koska se on fantasia. Peter Parker on fantasian maskuliininen versio. Parker ei lakkaa olemasta haavoittunut nörtti sisimmässään, vaikka hänestä tulee vitsiä vääntävä peloton supersankari ja kaunottaria pyörittävä komistus. Häneen samaistuminen on loma. Samaistun vahvemmin lampaan suoleen unohtuneen kondomin sisältöön kuin juopon silmillä ja vastenmielisellä ummetusvirnistyksellä kärpäsiä karkoittavan Tobey Maguiren näyttelemään mykkään cosplay-hämikseen.




Trilogia tehtiin syyskuun terrori-iskujen jälkeen. Nolompaa leuanväpätyspatriotismia en muista valtavirran viihteessä nähneeni. Hämis poseeraa usein lipun edessä. Kun Vihreä menninkäinen on vähällä voittaa hänet, newyorkilaiset tulevat uhoamaan, että jos ryttyilet yhdelle meistä, ryttyilet kaikille! Pidän Kapusta - mutta Hämis on väärinymmärretty, vainottu, pyyteetön sankari, eikä mikään republikaani.




Yleensä juoniaukot on mahdollista paikata mielikuvituksella. Miten selität sen, että kun Tohtori Mustekalan on juteltava Parkerille, hän heittää Parkeria autolla päähän tietämättä, että Parker on supersankari, joka osaa väistää? Jee joo ja mummo roikkuu sateenvarjosta kerrostalossa! Pommi räjäyttää porukan luurangoiksi! Hämis ampuu käsistään valmiita seittikokonaisuuksia - kuten sarjakuvissa - joissa lukija voi kuvitella, että ruutujen välissä tapahtui enemmän. Raimin törttöily pukee sekoiluja tyyliin Evil Dead ja jopa The Quick and the Dead, mutta Spider-Manit ovat... hidastempoisia draamoja?




Romantiikkaa ja täti Mayta ja vuokran maksua pitääkin käsitellä, mutta mielenkiintoisesti. Eritoten kakkosessa Parker elää IHAN. NORMAALIA. ELÄMÄÄ. Raimi ei osaa tehdä draamaa, eikä sulattaa yrityksiään osaksi tyyliään, joten toiminta, sketsihuumori ja kuiva saippuaooppera vuorottelevat räikeästi töksähdellen. Dialogi on tällaista: "Minä rakastan sinua. Tosi paljon. Rakastatko minua? Minä... en. Sano että rakastat minua. Minä rakastan sinua. Rakastan sinua valtavasti". Huaarh!!




Norman Osborn on Parkerin kaverin isä. Se, ettei hän ole paha, ennen kuin hän joutuu kaasujensa uhriksi, on siedettävä tulkinta Vihreästä menninkäisestä. Ja sama uusiksi! Octaviuksen Ottokin on viaton enosetä, joka saa supervoimien kylkeen skitsofrenian. Tässä vaiheessa tekijät kehuskelivat olevansa ylpeitä, että heidän "moniulotteisilla" roistoillaan on suhde Parkeriin. Sitten he esittelivät väärinymmärretyn Hiekkamies-raukan, joka tappoi Parkerin sedän ennen supervoimien saamista. Jos kaikki tuntevat Parkerin, kaikkien tarinoiden pitää nivoutua yhteen: Ultimate Spider-Man -sarjikset ymmärsivät sen.




Raimihäkkimiehen ei tarvitse keksiä mekaanisia seittisinkoja. Tämä riistää hahmon syntytarinasta noin neljänneksen, eikä asia korjaannu, vaikka opettajan omenadiilerilellikin näköistä Maguirea kehutaan fiksuksi toistuvasti. Trilogiaa olisi helpompi kunnioittaa ehyenä omaperäisenä visiona, mikäli Maguire liikkuisi hitaasti kerrostalojen välillä rakentaen siltoja pyllystään valuvasta tahmasta. Sieltä se hämähäkeiltä tulee.




Sarjakuvissa Vihreä menninkäinen tiputtaa Gwen Stacyn sillalta. Hämis yrittää pelastaa hänet, mutta Stacyn niskat katkeavat putouksessa. Tämä on merkittävimpiä juonenkäänteitä Marvelin historiassa. Raimi onnistuu raiskaamaan kohtauksen kahteen kertaan. Ensin hän laittaa Menninkäisen tiputtamaan sillalta Mary Janen: tämä ei ole vahinko tai päähänpisto, vaan menninkäisen suuri suunnitelma, niinkuin maapallon valtaus on muille konnille. Kohtausta jopa lypsettiin trailerissa. Kolmosessa (ja sen trailerissa) Raimi tiputtaa itsensä Stacyn, mutta kukaan ei enää välittänyt.