Men in Black III kertoo aikamatkustuksesta. Aihetta ehkäpä on ennenkin käsitelty. Viikon lista ei pyri löytämään leffamaailman merkittävimpiä matkoja, vaan muistuttamaan muutamista erikoisista sellaisista.



Kun teet taidetta 7 000 dollarilla, saat vapaasti olla insinööri ja matikkatonttu, jonka höpinöitä useimmat motivoituneetkaan katsojat eivät täysin ymmärrä. Inspiroiva kulttifilmi pyrkii kuvaamaan uskottavasti tilannetta, jossa aikamatkustus keksitään vahingossa toisenlaisen tutkimuksen yhteydessä kuten moni muu suuri keksintö. Hahmovetoinen osuus ontuu, mutta niin: seitsemän donaa. Huhutaan, että ohjaaja-kirjoittaja-tuottaja-tähti Shane Carruthilta on tulossa ihmeitä tulevaisuudessakin.




"Tahdon imeä vertasi. Tahdon imeä torttuasikin", kimittää maailman huonoin ja hienoin näyttelijä Nicolas Cage romanttisessa kohtauksessa (imitoiden vampyyria, viitaten leivonnaiseen). Sympaattisin syy seikkailla ajassa on elää uudelleen varhaiset vuotensa ja kenties korjata virheensä. Symppis on Kathleen Turnerin kulta-ajan fantasiakomedia menneisyyteen maagisesti putkahtavasta naisesta.




Saanko arvata? Seuraavassa Star Trekissä pahis yrittää tehostella tehosteilla, kunnes hänet tehostetaan teholle. Sitten juhlitaan, kun jokin pitkä sarja yllättää siten kuin aikanaan teki Voyage Home, jossa käppäillään menneisyydessä, jotta sukupuuttoon kuollut valas voisi puhua pottuuntuneelle luotaimelle tulevaisuudessa. Aikamatkustuksen avulla tieteissarja jos toinenkin on tutkinut tuttuja hahmoja humoristisessa valossa. Voyage Home on tunnetuin tempun tekijä.




Vakavassa ja siksi hauskassa espanjalaisjännärissä ei suuresti ole järkeä, mutta satuillaan, että se kertoo ihmisyksilön typeryydestä. Voiko kohtaloa välttää? Voiko ihminen syyttää epäonnesta muita kuin itseään? Kun naapurustossa alkaa tapahtua kummia, tavallinen mies houkutellaan ammeeseen, joka siirtää hänet muutamia tunteja menneisyyteen, eikä tämä eivätkä myöhemmät siirtymät varsinaisesti auta ymmärtämään, miksi hitossa kaikki tapahtuu. Liukas tarina ei lakkaa viihdyttämästä.




Huonosti näytellyt, kömpelöt, tyhmät elokuvat eivät juuri tätä erinomaisemmiksi muutu. Kaksi paukapäätä ovat historian tärkeimpiä henkilöitä. Siispä aikamatkustaja vuodesta 2688 lähetetään auttamaan heitä koulutehtävässä. Niinpä he kaappaavat historiasta Napoleonin, Sokrateksen ja tällaista sakkia. He ovat pelottomia: kun heitä keskiajalla uhataan rautaneitsyellä (Iron Maidenilla), he vain innostuvat. Näkisin lupaillun kolmannen osan mieluummin kuin Haamujengi kolmosen, sillä "hauska ja rento" Keanu Reeves on vielä herttaisempi kuin "asiallinen" Keanu Reeves.




Alkuperäisen Apinoiden planeetan shokkipaljastus on yleistä tietoa, joten miksetpä katsoisi sarjaa jatkossa kronologisessa järjestyksessä? Viiden filmin putki alkaa sähäkästi, kun kolme puhuvaa apinaa pakenee avaruusaluksella planeettansa tuhoa ja sinkoutuu ajassa taaksepäin 1970-luvulle. Tarina ja hahmot kiehtovat. Se lohduttaa heikompien jatko-osien aikana, että kivat apinat palaavat valokeilaan putken päätteeksi.




Perinteinen aikamatkustus ei ole puoliksikaan niin kiinnostavaa kuin ajatus ajasta asiana, jonka voi kokea eri tavoilla. Jumala... elää ajan ulkopuolella? Jos koet kunnon déjà vuut, voit luottaa tylsiin selityksiin - tai kuvitella irtaantuneesi ajasta. Jos ajan armoilla elävän onkin mahdotonta järjestellä villeimpiä visioita tarinaksi tai edes ajatuksiksi, tätä ajassa poukkoilua on käsitelty muutamia kertoja. 70-luvun Slaughterhouse-Five on kelpo filmatisointi klassikkoromaanista. Miekkonen kokee epälineaarisesti merkittäviä asioita kuten sodan, ihmissuhteita ja universumin salaisuuksia.