V2.fi pääsi tutustumaan ennakkoon kahteen tässä kuussa ilmestyvään ison kaliiberin peliin, Tekken Tag Tournament 2:een ja F1 2012:een. Tässä tunnelmia.



Namco Bandai Games
Julkaisupäivä: 14.9.2012
Alustat: arcade, PS3, X360 (testattu), Wii U


Uutta Tekken-peliä hartaasti odottaneet iskisivät minut varmasti kanveesiin, jos kuittaisin Tekken Tag Tournament 2:n lyhyesti sanoilla “lisää samaa”. Ensivaikutelma on kieltämättä tämä vielä muutaman ensimmäisen pelitunninkin jälkeenkin tällaiselle silloin tällöin pelaavalle, Tekken 3:a kaiholla muistelevalle nappien hakkaajalle. Ennakkoversiossa ei valitettavasti päässyt mukaan verkkokinkereihen - tosin enpä ole ennenkään niissä kummemmin pärjännyt. Sitä myöten jäi tosin myös uusi World Tekken Federation -palvelu testaamatta.

TTT2 perustuu pelin uusimpaan arcadeversioon, mutta mukana on vielä enemmän tappelijoita, sekä kevyen humoristinen Fight Lab -harjoittelumoodi roboteilla. Liikkeitä treenataan Combotilla ja pienten minipelien lomassa tulee käytyä läpi myös tutoriaali. Tekkenmestarit saattavat skipata koko touhun, sillä perusasiat, kuten tutut hahmot, pelimoodit ja -taktiikat ovat pysyneet samoina. Oman Combotin ja sen liikkeiden kehittäminen on kuitenkin myös yksi tapa saada touhusta enemmän irti, sillä osa sen liikkeistä aukeaa vasta, kun on suorittanut tarpeeksi muualla pelissä.

Aika paljon uudesta on ulkokultaista: taustalla soivat biisit voi valita mieleisikseen, ostaa niitä lisää tai vaikkapa soitella konsolin kiintolevyltä Frederikin Kung-fu taistelee -rallatusta. Bikineitä on tarjolla sadoittain. Ruudunpäivityksen voi puolittaa sekä PS3- että X360-versioissa, mikäli omistaa 3D-television. “Lisää samaa” on ehkä tyly tuomio, mutta myös enimmäkseen totta. Toinen asia onkin pohtia, mitä uutta tähän sitten muka voisi tuoda? TTT2 on varmastikin pelisarjan hiotuin tuotos, vaikka vähän samanlaista laiskuutta kuin viimeisimmässä Soul Caliburissakin, on havaittavissa. (Hei Namco, te osaatte tehdä hienoa animaatiota, luopukaa niistä suhruisista piirroskuvista...).


Pisteitä Namco Bandaille täytyy antaa siitä, että joulutason taustalla ei tanssahtele eskimoita tai jääkarhuja, vaan ehta aitoja lappalaisia.





Codemasters
Julkaisupäivä: 21.9.2012
Alustat: PC, X360 (testattu), PS3


Nuorempana tapitin joka ikisen Häkkis- ja Räikkös-ympyräajelun, mutta Räikkösen lähdettyä rallipoluille, jätin koko lajin oman onnensa nojaan. Kimin paluukaan ei saanut minua kuin katsomaan sunnuntai-iltana iltapäivälehden sivuilta, jotta kuinka kävi. Samalla jäivät myös F1-pelit testaamatta, viimeksi muistan pelanneeni sitä, jolla Playstation 3:n kyvykkyyttä minulle ensi kertaa esiteltiin. Codemastersit ovat kuitenkin vakuuttaneet minut muilla autoiluillaan, joten mielenkiinnolla F1 2012:eenkin ennakkotutustuin.

Valittavana alussa oli kolme tallia, joihin pestaudutaan nuorena lupauksena, ja ensin pitää tietenkin käydä perusteet, ajotestit sekä auton käsittely läpi. Siinä samalla meikäläisellekin selvisi, mitä ovat ne kerssit ja dörssät, joista nykypäivän ei-Kyllöset kisojen tienoilla höpisevät. KERS, eli Kinetic Energy Recovery System onkin tavallaan kuin videopeliin luotu ominaisuus, muissa peleissä sitä vain kutsutaan turboksi tai boostiksi... tai turbo boostiksi. Mutkien oikeaoppiset ajolinjat ja sen sellaiset käytiin läpi, mikä toi tuntua siitä, että tosissaan, ja enemmän simulaatiohengessä, ollaan liikkeellä.

Kun itse kisaan päästään, on ajaminen … etsin sopivaa adjektiivia... haastavan mukavaa. Formulaohjus käyttäytyy, niinkun sen olettaa voisikin, pysyy riittävästi tassuissa, eikä autojen yksityiskohdissa ole säästelty. Rattiohjainta ei tämän arcadeajeluhörhön kotoa löydy, mutta se varmastikin parantaisi elämystä pari astetta. X360:n tatilla ratasukkula nimittäin tuntui kääntyvän liiankin herkästi (pieniä korjauksia oli vaikea tehdä) ja kun ruohon kautta kerran kävi saaden renkaat liukkaiksi, kohta sitä oltiinkin jo poikittain ja taisteltiin viimeisistä sijoista Maldonadojen ja Ricciardojen joukossa.


Esikatseluversiossa olin havaitsevani pientä nykimistä ruudunpäivityksessä, mutta enimmäkseen oltiin reilusti sujuvan puolella. Sääefektit ovat varsin realistisia sekä ulkonäöltään että siinä, miten ne vaikuttavat kisaan. Uutuutena mukana on Champions Mode, johon on rakennettu haasteita kuutta tällä hetkellä kisoissa mukana olevaan maailmanmestaria vastaan. Touhu alkaa Räikkösen haasteella ja viimeisessä tehtävässä pelaajalla on vastassaan puoli tusinaa asfalttigladiaattorien elittiä. Tehtävät jakautuvat vähän epätasaisesti: osasta selvisin minäkin hikoilematta, osa aiheutti otsasuonten aitoa tykytystä.

Kaikin puolin uusin F1-peli vaikuttaa siltä, että kyseisen lajin seuraajien ei tarvitse kovasti, jos lainkaan pettyä. Kun alun testaussessioilla ja ajotesteillä otetaan oppimiskäyräkin huomioon (F1-auto ei käänny samaan malliin kuin Skyline), niin Kimiksi Kimin paikalle pääsevät helpommin sunnuntai-autoilijatkin.