Super Mario 3D Land nousi kärkikahinoihin ‘kaikkien aikojen tasoloikka’ -listallani, joten kun Nintendo 3DS:lle oli tulossa lisää Mariota, odotin sitä toki innostuneena. SM3DL sekoitti hienosti kaikkien Mario-pelien sisältöä, luoden aineksista uusia pulmia ja osoittaen, että Nintendolla on vielä rutka joukko työntekijöitä, joilla mielikuvitusta riittää. New Super Mario Bros 2 tuntuu kenttäsuunnittelultaan perinteisemmältä, mutta heittää Mario-pelisoppaan uuden reseptin: kolikkojen kerääminen on erittäin suositeltavaa ja muun muassa pelin takakansi kehoittaa haalimaan niitä miljoona kappaletta.


Niinkuin numerosta perässä näkyy, peli on jatkoa Wiin NSMB:lle, mutta jotenkin en osaa nähdä sitä sellaisena, vaikka yhteneväisyyksiä löytyykin. Suurin uudistus on kuitenkin se, että esimerkiksi erilaisin lisävoimin pelaajaa yllytetään keräämään niin paljon kolikoita kuin mahdollista. Yksinkertainen painopisteen muutos tuo peliin sekä kasuaalipeleistä tuttua addiktiivisuutta, että hieman enemmän puzzleja, kun etenemisen ja hengissä selviämisen sijaan miettiikin etunenässä sitä, miten saisi kaikki ruudulla olevat kolikot kerättyä ja missä niitä lymyilee lisää.


Sadasta kolikosta saa lisäelämän niinkuin aina, ja kun kultaa pursuaa joka kulmasta, Mario saa nopeasti kymmenittäin uusia yritysmahdollisuuksia. Paatuneimmat sienipomppijat niitä tuskin saavat millään loppumaan, varsinkin kun liian monesta epäonnistumisesta palkitaan taas kaikkivoipalla valkoisella tanookipuvulla. Haastettakin kuitenkin löytyy, vaikka en erityisesti pitänyt muutamasta tasosta, joissa joutui etenemään lähinnä yrityksen ja erehdyksen taktiikalla. Se oletus, että pelaajalla riittää elämiä, on ehkä aiheuttanut kenttäsuunnittelijoissa paikoittaista laiskuuttakin.


Uusia kullankiiltäviä voimia ovat muun muassa kultainen sieni, joka antaa ammuttavaksi kultaisia tulipalloja, jotka muuttavat liki kaiken kolikoiksi sekä Marion pään tilalle tuleva kolikkopalikka, joka sylkee kolikoita sankarimme liikkuessa. Samoista rahoista on kyse myös Coin Rush -pelimoodissa, jossa kolmesta satunnaisesta tasosta pitää napata mahdollisimman paljon rahaa kuolematta. Kaksinpeli toimii co-op -periaatteella Luigin kanssa samassa näkymässä, eli toinen pelaaja ei saa jäädä jälkeen, vaikka kahdella eri laitteella pelataankin.


Grafiikat läpäisevät totutun Nintendolaadun kriteerit, mutta 3D-efektin kanssa on tällä kertaa laiskoteltu. Super Mario 3D Land on edelleen ainoita pelejä, joissa sitä oikeasti hyödynnettiin ja NSMB2 on toisessa äärilaidassa - efekti on käytännössä turha ja vaikuttaisi vain sumentavan ‘kauempana’ olevia palikoita. Musiikin kanssa on myös oltu löysin rantein; lauletulta kuulostava marioteema toistuu koko ajan, ja ne pari muutakin kappaletta on lainattu muista peleistä.


Parin ensimmäisen pelitunnin jälkeen olin valmis antamaan NSMB2:lle täydet viisi tähteä, kuten annoin SM3D Landille. Pidempään pelattuani tulin kuitenkin siihen päätökseen, että vaikka addiktio on vahva, lumovoima ei yllä edellisen Mario-tasoloikan tasolle, vaan mukana on liiankin paljon tuttua tavaraa ilman lisämausteita. Paketti on kuitenkin niin vahva, ettei siitäkään voi tähteä enemmän rokottaa.