Arvostelussa joukkio tuoreita Xbox Live Arcade -pelejä.



Kehittäjä: Digital Leisure
Julkaisija: Microsoft Studios
Ikäsuositus: 7+


Muutama vuosi takaperin pikkuninjat onnistuivat tekemään tilaa monien sydämissä söpöinä taistelijoina. Nämä pikkuiset esittelevät taitojansa nyt uudemman kerran Xbox Live Arcade –palvelussa Kinectillä pelattavan seikkailun merkeissä. Edelliseen seikkailuun yhtenäisyyksiä ei juuri ole, grafiikan ja hahmojen lisäksi. Pelissä nuoren ninja Hiron tarkoituksena on pelastaa ystävänsä niputtamalla vaihtelevia vihollisaaltoja.

Pelihahmo Hiroa liikutetaan liikkumalla sivusuunnassa Kinect-kameran edessä. Päälle käyvät vihollislaumat pystyy taltuttamaan miekoin, heittotähdin ja jousipyssyin. Vastapuolen ammuksia pystyy myös suojan avulla palauttamaan lähtöosoitteeseen ja potkimalla saadaan vastarinta hetkeksi rauhoittumaan. Kaikille iskuille on omat liikkeensä, jotka erottuvat toisistaan sen verran hyvin, ettei vääriä iskuja hirveästi tule viljeltyä. Ohjaus toimii välillä oikein hyvin, mutta paikoitellen iskujen teko on tukalaa. Hyvänä esimerkkinä tästä on jousiammunta, jossa yhtenä hetkenä pystyy ampumaan pitkiä tiuhoja sarjoja ja seuraavassa hetkessä yhden nuolen ampuminen tuottaakin tuskaa.


Pelin aikana opitaan myös maagisia iskuja ja kehitetään hahmoa kokemuspisteiden saattelemina. Erinäiset taidot opetellaan pikku hiljaa, jolloin alusta loppuun useimmissa kentissä oppii jotain uutta. Vastaan pyrkivät viholliset vaihtelevat sopivasti ja iskuja on käytettävä monipuolisesti näiden taltuttamiseen. Seikkailu on jaettu kolmeen jaksoon, joiden päätöksenä taistellaan isoja jehuja vastaan, ne eivät tosin hirveästi haastetta anna. Yksinpelin lisäksi mukana on minipelejä, jotka eivät tuo yksinpeliä pelanneelle mitään uutta. Kavereiden kanssa ninjojen telmintä ei suju ollenkaan puuttuvan moninpelituen vuoksi.

Grafiikka on söpöä ja äänimaailma tuo sopivasti tunnelmaa lapsenmieliseen ninjailuun. Tämän kokonaisuuden läpikoluamiseen kului itseltäni parisen tuntia, mutta varsinaiselta kohderyhmältä puhkiräpiköintiin menee varmasti pidempään. Lapsille ja lapsenmieliselle Kinect-pelaajille Mini Ninjas Adventure on mukava makupala, jos liikkeiden kanssa on sinut ja kalibrointi ei petä. Jos kuulut kohderyhmään ja demon kanssa ei ilmene ongelmia, voi pelimerkit heittää peliin ja antaa söpöläisten viedä mennessään. Nämä ninjat saavat sinut liikkumaan.




Kehittäjä: Iron Galaxy Studios
Julkaisija: Microsoft Studios
Ikäsuositus: 7+


Angry Birds -huuman jo ehkäpä hivenen rauhoittuessa kopiokoneet jaksavat jyllätä. Ei Wreckateer suoranaisesti kopioi vihaisia lintuja, mutta on selvää, että ideoita on haettu Rovion rahasammosta. Ideana pelissä on ampua katapultilla erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja kuulia kohti vihreiden peikkojen linnoittamia linnoja, tehden mahdollisimman suurta tuhoa.

Ammunta hoidellaan Kinect-ohjaimella ensin tarttumalla katapulttiin, astumalla askel taaksepäin sen virittämiseksi ja sitten päästämällä irti. Viritysvaiheessa käsien liikkeellä saa muutettua ammuntakulmaa ja jo ammutun kuulan lentorataa voi hienosäätää. Erilaisia kuulien ominaisuuksia löytyy pelistä useita. Hyvänä esimerkkinä näistä on siivekäs lentokuula, jonka lentoa ohjastetaan täysin levittämällä kädet ja heilumalla.


Keskiaikainen linnateema saa unohtamaan vihaiset linnut ja pelin pelaaminen on hauskaa. Pidemmän päälle idean toistaminen ja hieman samankaltaiset kentät alkavat tökkiä ja paikoittaiset ongelmat kameran kanssa saavat kuulat lentämään minne sattuu. Vihaisten lintujen ystävät varmasti nauttivat tästä kolmiulotteisesta lähestymistavasta.




Kehittäjä: Tequila Works
Julkaisija: Microsoft Studios
Ikäsuositus: 18+


Sivulta kuvatut toimintaseikkailut nostivat mukavasti päätään konsolien omien verkkokauppojen tullessa jokunen vuosi sitten. Tässä konsolisukupolvessa tarjonta alkaakin olla melkoista ja tulvalle ei näy loppua. Deadlight on uusin tulokas, ja yhdistelee tasohyppelyä pieniin aivopähkinöihin sekä zombien pienimuotoiseen lahtaamiseen.

Lähimenneisyydessä virus on levinnyt ja elävät kuolleet ovat valloillaan. Mr. Wayne on saatettu eroon perheestään ja nyt hän yrittää löytää tiensä takaisin perheensä luokse, päällekäyvien zombien estellessä. Kun peliin on vielä luotu hiljainen ja synkkä tunnelma, ovat lähtökohdat todellakin kunnossa. Voiko mikään mennä vikaan? No kyllä, monikin asia.


Pelin alku tuntuu vielä hyvältä ja mielenkiintoiselta, joskin hieman aiemmin nähdyltä. Tasoissa edetään simppeleitä puzzleja suorittamalta ja zombeja kirveellä raivaten. Toisen jakson alkaessa siirrytään vielä tiukempiin tilanteisiin, joissa ansat yllättävät mistä vain ja pelihahmomme kokee menehtymisiä menehtymisien perään. Ansat tulee monesti koettua useamman kerran ja kun ne on kerran nähnyt, voi loukuista selvitä.

Kontrollit ovat pelissä varsin jähmeät, ja niiden aiheuttamat ylimääräiset kuolemat alkavat varsin nopeasti ärsyttää. Kamera sijaitsee välillä niin kaukana pelihahmosta, että kenttää on vaikea hahmottaa. Muutenkin kentät ovat sekavan tuntuisia ja monasti oli hankala huomata, onko jokin este tai zombi kuvassa taustalla vai pelihahmon esteenä. Bugeja pelissä oli paljon, mikä esti paikoitellen pelissä etenemisen täysin.

Deadlightista tulee paljolti mieleen yksi suosikkipeleistäni; Limbo. Limboon verrattuna se on tunnelmaltaan heikompi, kontrolleiltaan kankeampi, puzzleiltaan tylsempi ja kuorrutettu tylsillä zombeilla. Peli on hyvä yritys, joka vaatisi tarkempaa viimeistelyä ja jotain omaperäisempää kuin eläviä kuolleita.




Kehittäjä: 5th Cell
Julkaisija: Microsoft Studios
Ikäsuositus: 18+


Hybridin valuessa Microsoftin palvelimilta konsolilleni, kuvittelin, että luvassa on jo monesti nähty Quaken, Unreal Tournamentin ja Halon risteytys. Onneksi tilanne ei ole näin, vaikka peli tulevaisuuteen sijoittuukin. Räiskintäpelien yleisesti rämpiessä paikallaan, Hybrid tuo markkinoille jotain uutta. Peli on kuvattu kolmannesta persoonasta, mutta normaalien räiskintäpelien tapaan kentillä ei juosta, vaan pelihahmo lentää suojasta toiseena ampuen vihollisia. Kapeiden suojien takana ei juuri liikkumavaraa ole.

Pelissä lyhyen harjoittelun jälkeen on pakko siirtyä verkkomoninpeliin, mikä on pienoinen harmi. Olisin toivonut, että pelistä löytyisi jonkin sortin yksinpeli, tai että pelissä olisi edes voinut harjoitella enemmä botteja vastaan. Välillä verkkopelien löytäminen tuotti pientä ongelmaa ja latausruutuja joutui tuijottamaan hetken jos toisenkin. Kun sodinnan makuun päästään, peli näyttää kyntensä. Rajoitettu liikkuminen suojasta toiseen tuo mukaan oman taktisuutensa ja suoraviivaisuutensa, mihin on helppo päästä käsiksi.


Pelimoodit eivät yllätä, vaan pelistä löytyy ihan tuttuja sotien aiheita, kuten Team deathmatch ja King of the hill. Liikkuminen suojien välillä ja vastustajien teurastaminen toimii hyvin, eivätkä kontrollit jätä toivomisen varaa. Harmillisesti pelissä saa sen sisäisillä ostoilla oikealla rahalla avattua lisävermeitä ja muita peliä edistäviä asioita - eikö niitä voisi vahvemmin ansaita onnistumisilla itse pelissä? Omaperäinen lähestymistapa kääntää oman ilmeeni tyytyväiseen virneeseen. Pientä miinusta täytyy antaa yksinpelin puutteesta sekä kenttien samankaltaisuudesta ja yllätyksettömyydestä. Räiskintäpelit ovat Hybridissä saaneet uuden omaperäisen näkemyksen perinteisempien rinnalle.