En ole mikään urheilufani, vaikka vanhemmalla iällä olenkin oppinut liikkumaan sen verran kuin vaaditaan elopainon pitämiseen alle avaruusalustason. Urheilun seuraamisen suhteen innostus on miltei samalla tasolla, mutta tähän on olemassa poikkeus: olympialaiset. Nykyaikaisten olympialaisten taustalla oleva ajatus saattaa olla naiivi, mutta tosiasia on, että käytännössä jokainen maa lähettää kerran neljässä vuodessa urheilijansa kisaamaan muita vastaan, ellei nyt aivan maailmansodassa olla. Tässä on jotain hienoa, ja siksi Listasunnuntai on tänään kisatunnelmissa.



Jos mietitte, mistä kaikki 80-luvun urheilupelit - ja monet sen jälkeisetkin - saivat idean siitä, että juokseminen tehdään joystick-kauppiasta ilahduttavasti vatkaamalla tikkua puolelta toiselle, niin eräs tärkeimmistä syistä on tässä. Atarista irronnut Activision loi legendaarisen kymmenottelun, joka esiintyy alla puhtaimmassa muodossaan: Atari 2600:lla.





Lisää napinkidutusta pelihalleista: Konamin ankara kabinetti käytti vain kolmea painiketta, joista kahta renkutettiin juoksua varten ja kolmannella hypättiin tai heitettiin. Toimituksen nurkkiin ajautuneen kabinetin perusteella napeista on onneksi tehty varsin tukevia. Samaa sarjaa oli seuraavan vuoden Hyper Sports, joka on monille tutumpi ja joidenkin harhaoppisten mielestä parempi peli. Pelisarja on edelleen elävien kirjoissa ja löytyy ainakin latauspalveluista.





Voidaan ehkä sanoa, että Epyxin Games-sarja oli ensimmäisiä casual-pelejä, sillä kaikki lajit käytiin aina läpi riippumatta pelaajien tasosta ja perheen pienimpienkin oli helppo osallistua - joskaan ei helppo voittaa. Isän kanssa pelattu korkeushyppy taas päättyi kerran 80-luvulla joystickin katkeamiseen. Virheettömiä nämä pelit eivät tosin olleet - lajeissa oli melkoista toistoa ja osa niistä oli vähintäänkin hämäriä (ja Neuvostoliiton kansallislaulu oli väärä). Loistava grafiikka antoi kuitenkin paljon anteeksi.





Barcelonan kisat vuonna 1992 olivat merkkitapaus sikäli, että ensimmäisen kerran kesäolympialaisista myönnettiin virallinen lisenssi - tähänkin asti toki kisoja oli versioitu, mutta omalla luvalla. Lisenssin nappasi Sega, joka versioi pelin kaikille tuolloin myynnissä olleille pelialustoilleen ja on sittemminkin tuottanut olympiapelejä aktiivisesti. Alla Megadrive-painoksen kuvastoa.





Nappulanlypsäntä ei suinkaan jäänyt 80-luvulle, vaan tätä Segan peliä nähtiin ysärin alkupuolella Suomenkin pelihalleissa. Vastaava talvilajien koitos oli nimeltään Winter Heat. Kuvamateriaali on Sega Saturnin versiosta.





Viimeisin itse pelaamani olympiapeli alkaa olla jo huolestuttavan iällä. Tästä aikanaan PS2:lla arvostelemastani pelistä jäi kuitenkin kohtalainen maku suuhun - etenkin jousiammunta oli koukuttavasti toteutettu. Alla olevasta videosta voi suosiolla kytkeä äänet pois.





Tämänvuotinen olympiapeli on poikkeus listalla sikäli, että en ole itse kokeillut tätä peliä ollenkaan - siitä kertoo teille huomenissa Esa. Julkaisijana toimii tuttuun tapaan Sega. Arviota odotellessa voitte vilkaista trailerin alta:





Jos tämä loistokas pala on mennyt joltain ohi, katsokaa ihmeessä viimeistään nyt: