Muistan sen kuin eilisen. Sen päivän, kun pienenä poikana säntäsin kaverille kuultuani tällä olevan jotain uutta ja hienoa. Sen päivän, kun kaveri kaivoi hyllystä Venäjäntuliaisensa, joka oli epämääräinen cd-levy, johon oli tussilla kirjattu epämääräinen kirjainyhdistelmä. Kaveri laittoi sen vanhaan kunnon pleikkariin ja elämäni mullistui. Se oli jotain uskomattoman siistiä ja mustavalkoista. Mustavalkoista? Kyllä, ei tainnut Venäjän tuliainen olla ihan aito kappale. Siinä ilta vierähti vilisten.

Nyt vähän isompana poikana muistelen niitä synkkiä talvi-iltoja lämmöllä. Näiden iltojen jälkeen Tony Hawk –pelisarja on näyttänyt monelta ja kaivautunut jatkuvasti huonompaan suuntaan. Pelisarjan alkuperäinen Neversoft-kehitystiimi laittoi pillit pussiin, kun jokunen vuosi sitten Skate-pelisarja viiletti myynneissä ohi. Tilannetta paikkaamaan tuli Robomodon-kehitystiimi innovaatisin ideoin, joihin kuului liikuntapelien buumin aikaan urheilullinen skeittilautaohjain. Liikunnallisen pelaamisen ollessa IN, tämä uusi ohjaustapa kuulosti varmasti kehittäjien korvaan kullan arvoiselta idealta. Pelaajien ja kriitikoiden murskatessa nämä kaksi heikkoa tekelettä, ovat pelaajayhteisöt jo odottaneet koko pelisarjan hautaamista.




Robomodon tiimi on jälleen päivän tuulien hajulla, kun vanhoista huippupeleistä julkaistaan uusittuja HD-versioita kuin liukuhihnalta. Se ei pelkästään julkaise vanhaa peliä uudistetulla grafiikalla, vaan yhdistää kahden ensimmäisen Tony Hawk –pelin parhaita kenttiä ja pelattavuutta hieroen grafiikan ja pelimoottorin uudelleen tämän päivän standardeihin.

Pelin käynnistäessään ensimmäisen kerran tuntui hyvältä huomata monet tutut piirteet. Musiikkikin kuulosti enimmäkseen siltä kuin aikoinaan. Pelin soundtrack sisältää 14 kappaletta, joista puolet on valittu kahdesta sarjan ensimmäisestä osasta ja loput ovat uusia. Kappaleet ovat aiheeseen hyvin soveltuvaa kevyttä hoppia ja punkahtavaa rockkia.


Tuttuihin ympäristöihin oli helppo sukeltaa, kun siellä on ennenkin asioinut. Kaikenkaikkiaan peli sisältää seitsemän kenttää alkuperäisistä teoksista (Warehouse, School II, The Hangar, Mall, Venice Beach, Downhill Jam ja Marseille). Peliin on lupailtu julkaistavan vielä muutaman skeittialueen verran lisäsisältöä pelisarjan kolmannen osan maisemissa – maksullisena lisäsisältönä todennäköisimmin. Kentät kunnioittavat uskollisesti alkuperäisiä, koska niitä on käytännössä vain päivitetty graafisesti. Onneksi aikojen saatossa tekniikka on kehittynyt ja tehoa pelikoneissa on tänä päivänä ihan eri tavalla, kuin vuosituhannen vaihteessa. Tämän ansiosta piirtoetäisyydet ovat eri luokkaa kuin aikanaan – alkuperäisissä peleissä meno oli kuin sumupilvessä.

Pelaajien onneksi Robomodo ei ole heille niin tuttua skeittilautaohjaintaan kaivanut varastosta, vaan esikuviensa mukaisesti peliä ohjaillaan ihan normaalilla peliohjaimella. Pelihahmo tottelee pelaajan antamia näppäinohjeita oikein mallikkaasti ja temppujen teko on luontevaa. Joitain pieniä kontrollibugejakin on matkaan päässyt (esimerkiksi hyppy ei aina toimi), ja niitä toivottavasti korjataan vielä päivityksillä.




Ura–pelimuoto tarjoilee alkuperäisistä tuttuja haasteita S K A T E -kirjaimien poiminnasta salaisen DVD:n etsintään (alun perin secret tape) ja pistehaasteiden taltuttamiseen. Aikaa tehtävien suoritukseen on tuttuun tapaan kaksi kokonaista minuuttia. Tämän lisäksi pelin skeittiparkkeihin pääsee rullailemaan vapaasti, Hawkman-pelimuodossa keräillään palloja kuin Pac-Manissä ja on peliin mahdutettu aivan uusikin pelimuoto, Big Head Elimination. Tässä pelihahmon pää kasvaa vauhdilla, ja temppuja tekemällä sen leviämistä yritetään estellä mahdollisimman pitkään.

Avattuasi yksinpelissä yhtä hahmoa käyttäen kaikki kentät, joudut aloittamaan urakan uudelleen, mikäli mielit toisella hahmolla nauttia Venice Beachin auringosta. Kankean tuntuinen ratkaisu antaa pelille hieman lisäpeluuarvoa. Uudet alueet aukeavat helposti muutaman haasteen suorittamalla, mutta puuhaa ja haastetta riittää melkoisesti jos pelin aikoo täysin läpäistä.


Robomodo on paikoitellen lähtenyt myös oikomaan, ja tekee sen ehkäpä pahimmassa paikassa: pelissä ei ole lainkaan jaetun ruudun moninpeliä. Tämä oli se elementti, jota henkilökohtaisesti eniten odotin, mutta ei kun ei. Verkossa sentään ihmispelaajia vastaan pääsee mittelemään muutamassa pelimuodossa. Moninpeli internetin välityksellä toimii moitteettomasti ja peliseuraakin löytyy hetkessä. Tämä ei kuitenkaan korvaa millään tavalla paikallisen kaveripelin puutetta.

Kokonaisuus on hieman kaksipiippuinen: nostalgiapaukkuna uusi Tony Hawk on mukava paluu menneeseen, mutta sarjaan tutustumattomille se ei ehkä ole nautittavin kokemus. Jos Tony Hawk oli reipas 10 vuotta sitten lähellä sydäntä niin siitä vain virtuaalirahaa pöytään. Muussa tapauksessa suosittelen kääntymään nykyaikaisemman Skate-sarjan pariin.

HD Tony on mukava välipala sarjan vanhoille ystäville ja näyttääkin näyttävästi kuinka vanhasta saadaan uudennäköinen.



Arvioitu: Xbox 360 / Xbox Live Arcade
Ikärajoitus: 12+ vuotta
Kehittäjä: Robomodo
Julkaisija: Activision
Hinta: 1200 MSp