Kulunut demokuukausi on ollut tämän vuoden hiljaisin. Isojen hittituotteiden piilotellessa häveliäästi itseään, on kerrankin aikaa tutustua astetta pienemmän budjetin tuotoksiinkin, kuten tällä kertaa Doomsday -räiskintäpeliin. Myös Sudden Strike 3:sta on pidetty yllättävän pientä mölyä, vaikka peli vaikuttaa demonsa perusteella olevan kerrassaan huikea RTS-peli. Nyt kun joulukuukin on taas kerran käsillä, lienee turvallista toivottaa tässä vaiheessa Jarkon Demoputkan puolesta kaikille V2.fi:n ja Demoputkan lukijoille pelillistä joulun odotusta. Olkoon pakettinne kovempia kuin koskaan!



Kotisivu

Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PS2, PS3, Wii, PSP, DS

Muistan sen lähestulkoon kuin eilisen päivän, kun testailin taannoin MX vs ATV:n edellistä versiota. Noihin aikoihin peli ei todellakaan ulkokuorensa perusteella pröystäillyt, mutta pelattavuudeltaan motskariralli oli kuitenkin yllättävän hauskaa hupia. MX vs ATV Untamedin uusi demoversio päästää pelaajan entistäkin kuraisempiin maisemiin rälläilemään sydämensä kyllyydestä. Visuaalinen näyttävyys laahaa jälleen hitusen jälkijunassa, mutta kehitystä edellisen osan jälkeen on sentään tapahtunut roimasti. Rantakirppujen ja monien muiden menopelien lisäksi monsteriautotkin ovat edelleen mukana, joskin demossa niitä ei pääsekään testaamaan. Sikäli kun oikein muistan, niin ne eivät tarjonneet järin suurta hupia Unleashedissa. Kukin pelaaja löytänee kulkupelikavalkadista oman lempparinsa. Erilaisia menopelejä voi myös yhdistellä useimpiin kisamuotoihin ottamaan mittaa toisistaan.

Valikot vaikuttavat hieman turhan monimutkaisilta - demoversion rajoituksetkin selvisivät lähinnä menuja hapuilemalla. Seuraavan kisan latausta odotellessaan pelaaja voi harjoitella temppuja ja ottaa tuntumaa mopediinsa pienellä sisäradalla, mikä on kerrassaan mainio keksintö malttamattomampia pelaajia ajatellen. Varsinaiset kisat käydään kiitettävän laajoilla radoilla, joissa reitiltä poikkeaminenkin on hieman kisan säännöistä riippuen mahdollista ja jopa suotavaa. Villi checkpoint-ralli tuo mieleen erehdyttävästi takavuosien hauskan pc-rälläilypelin, Insanen. Muutama kaverini ehti jo haukkumaan MX vs ATV Untamedin demoversion perusteella murheellisen surkeaksi peliksi, mutta itse huomasin hakkaavani demoa ihan mielikseni. Mönkkärillä rässiminen on ihan hauskaa ja tervetullutta vaihtelua räiskintäpelitulvalle. Pelin Xbox 360-version demo on ladattavissa Livestä.



Kotisivu

Testattu: PC
Saatavilla: -

Siitä onkin aikaa, kun Demoputkaan on viimeksi eksynyt astetta pienemmän kokoluokan pelejä. Doomsday sisältää roppakaupalla ehtaa vanhan koulun räiskintää kaksiulotteisella grafiikalla ja perinteisellä pystyvierityksellä varustettuna. Kyseessä on puolalaisen EvermotionGamesin ensimmäinen peli. Kyseinen lafka vaikuttaisi olevan varsin kiinnostunut nimenomaan vanhoista ideoista, sillä heidän toinen pelinsä "Bricker" ammentaa vaikutteensa suoraan klassisesta Arcanoidista. Retrohan on pop, joten ei muuta kuin kasarilasit päähän, takatukka liehumaan ja pelastamaan maailmaa pahojen avaruusmutanttien vallankaappaukselta.

Perustoiminnaltaan Doomsday on sitä minkä lupaa, eli puhdasoppista räiskintää. Lisämausteena tarjotaan myös pienimuotoista hahmokehitystä ja varikolta voi ostaa uusia aseita tai vaikkapa päivitellä vanhoja tehokkaammiksi. Visuaaliselta toteutukseltaan Doomsday on suhteellisen nättiä jälkeä - etenkin maasto on todella yksityiskohtaista ja kaunista. Aluksiin kaipaisi hitusen enemmän animaatiota, mutta ne ajavat asiansa kohtuullisesti myös sellaisenaan. Äänipuoli on kaikessa yksinkertaisuudessaan enemmänkin rasittava kuin pelinautintoa nostava. Gatling kuulostaa enemmänkin hernepyssyltä kuin maailmanlopun sarjatulitykiltä.

Demoversion perusteella pelin vaikeustaso nousee melko hitaansutkasti. Siltä osin peli ei kumarrakaan vanhojen klassikoiden puoleen. Ennen wanhaan ainakaan meikäläinen ei yleensä päässyt räiskintäpeleissä ensimmäistä kenttää pidemmälle ilman huijauskoodeja. Nyt huitelin kuolematta suunnilleen viidenteen kenttään yhdeltä istumalta pelkällä vasurilla ja olin jopa kyllästyä matkan varrella. Intensiteettiä kaivattaisiin siis kovasti lisää. Doomsday on silti ihan kiintoisa halpistuttavuus, mutta ei vetele vertoja monille uusvanhan koulun kilpailijoilleen. Suositellaan ennen kaikkea retrosetien pahimpiin vieroitusoireisiin.

Lataa peli täältä.



Kotisivu

Testattu: PC
Saatavilla: -

Company of Heroes oli yksi viime joulun vakuuttavimmista rts-peleistä. Se vei pelaajan astetta lähemmäksi sodan hirveyksiä vakuuttaen kyynisen pelitoimittajankin karun tarttuvalla tunnelmallaan. Opposing Fronts istuttaa pelaajan tällä kertaa vastapuolen saappaisiin, eli tiedossa on sotahetkiä vahvan saksalaisaksentin säestyksellä. Kohtuullisen isokokoinen demoversio tarjoaa ruudinkatkuista tekemistä parin pitkän tehtävän verran ja niiden parissa aikaa kuluu helposti tunti jos toinenkin. Tehtävät sisältävät niin omien asemien puolustusta kuin hyökkäystäkin, joten juuri tämän parempaa kuvaa pelistä ei luulisi välittyvän muuten kuin ostamalla kokonaisen pelin kaupasta. Vaan olisiko pelistä kannattanut sittenkin julkaista kapeakatseisempi esittelyversio?

Sanottakoon, että demon tehtävät tuovat lähinnä esiin pelin huonoimmat puolet. Pelaajan odotetaan genrelleen harmillisen uskolliseen tyyliin venyvän vähintään neljään paikkaan yhtä aikaa. Opetustehtävissä vakuuttaneet suojautumiset ja muut taktiset kikat heitetään varsinaisessa toiminnassa melko pitkälti romukoppaan. Jatkuvan kiireen vuoksi joukot tulee laitettua vain hyökkäämään sen ihmeempiä miettimättä - useimmiten kuitenkin voittoisin lopputuloksin. Tekoälykään ei oikein vakuuta fiksuudellaan. Tietääkseni brittiarmeijalla ei ollut käytössään kamikaze-sotilaita, mutta pelissä viholliset käyvät suorastaan iholle kaikkea yleistä järkevyyttä uhmaten. Company of Heroes: Opposing Force ei ole kaikkein syvällisin tai kaunein reaaliaikainen sotastrategiapeli mitä on nähty, mutta tunnelmaltaan se onnistuu todella vakuuttamaan. Sodan kauhut välittyvät näppiksen toiselle puolen asti, mutta pelillisesti pettymys on kuitenkin pienoinen.

Lataa peli täältä.



Kotisivu

Testattu: PC
Saatavilla: -

Sudden Strike 3 tarjoaa joka kodin sotapäälliköille astetta ryppyotsaisempaa ja realistisempaa tosiaikastrategiaa. Luvassa on vähemmän hollywoodia ja enemmän teräksenkylmää asiaa. Strategian osuus pelikokemuksesta selviää viimeistään siinä vaiheessa, kun monikymmenpäisen joukon viimeinenkin sotamies kapsahtaa kanveesiin vihollisen KK:n nakuttaessa karua hoosiannaa. Monille rts-peleille tyypillinen 'suora rynnäkkö isolla jengillä' -taktiikka ei todellakaan toimi tällä kertaa. Eikä auta, vaikka lisäjoukkoja ropisee satapäin jatkuvasti, luoti pysäyttää järeämmänkin porukan avaralla aukealla. Myös tekoäly vaikuttaa peräti järkevältä – se ei hyökkäile suin päin kohti, vaan räiskii turvallisesti bunkkerin tai juoksuhaudan tarjoamasta suojasta tappavan tehokkaasti.

Monesti realistisempaan otteeseen pyrkivät sotapelit ovat ilkeästi sanottuna tylsiä. Lähinnä juuri siksi, että tilanteita ei ole liiemmin väritetty elokuvamaisemmiksi, vaan pelissä keskitytään simuloimaan oikeata sotaa kyynisen kylmästi. SS3 onnistuu ehkä hieman yllättäen luomaan varsin koukuttavan tunnelman liioittelematta kuitenkaan asioita sen enempää. Se tarjoaa pelaajalle myös sopivassa määrin haastetta ja tilaisuuden käyttää omia aivoja, mikä on enemmän kuin tervetullutta nykypäivän valmiiksi pureskeltujen pelien viidakossa. Vaikka pelin grafiikka ei olekaan suoraan karkkikaupan hyllyltä kaapattua, täyttää se tehtävänsä erittäin hyvin. Suurikokoinen kenttä antaa erinomaiset puitteet laajamittaiselle hiekkalaatikkoleikille. Jos mielestäsi Command & Conquer on lähempänä hack'n'slashia kuin strategiaa, kannattaa Sudden Strike 3:n demo imaista hetimiten koneelleen ja unohtaa huoli joulunpyhien ajankulusta.

Lataa demo täältä.