Huomenna tulee kuluneeksi 25 vuotta eräästä kaikkien aikojen trollauksesta. Länsisaksalainen Mathias Rust nousi pienkoneellaan ilmaan suomalaiselta lentokentältä, otti suunnan kohti Ruotsia, mutta kytkikin sitten radiot pois, laski lentokorkeuden alas ja liihotteli keskelle Punaista Toria, sanojensa mukaan koska halusi tavata Mihail Gorbatšovin. Tapaus oli melkoisen nolo suurvallan ilmavalvonnalle. Rust tuomittiin neljäksi vuodeksi työleirille, mutta vapautettiin jo vajaan vuoden kuluttua.

Tämän tempauksen muistolle lennämme tänään - ja koska Rust teki temppunsa rauhan nimissä, listalla on vain ei-sotilaallisia simulaatioita.



Entinen Flight Simulator on tipauttanut nimestään loppuosan pois, mutta käytännössä myös simusyvyyttä löytyy sitä haluaville. Mukavaa pelissä on myös, että sitä on mahdollista pelata ilmaiseksi, jos kohta miltei kaikki sisältö maksaa. Flight Simulator sinällään on tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran aina subLOGIC-yhtiön ensiversioista alkaen.





Maineikkaan Looking Glass -studion lentosimulaattori oli ensiesiintymisessään aivan mielettömän hyvän näköinen. Jippona oli, että maasto oli koostettu ilmavalokuvista, jolloin se näytti niin todenmukaiselta kuin nyt vuoden 1995 normeilla voitiin edellyttää. Myös lentomalli oli huolella mietitty. Peli keskittyi enemmän temppulentämiseen - ja kävi myös kaupaksi, poikien kaksi jatko-osaakin.





Tämän hetken vakavasti otettavin kaupallinen simulaatio, jonka ympärille on rakennettu omia "simpittejä" moneen kellariin. Lähes 10 vuotta kehitetyn X-Planen avulla on periaatteessa mahdollista kehittää uusia lentokoneita, sillä sen lentomalli ei perustu valmiiden aerodynaamisten tietojen syöttöön vaan tosielämän mallintamiseen. Asennuspakettiin kuuluu 8 DVD-levyä, sillä pelkät maastodatat vievät pakkaamattomina miltei 80 gigatavua.





Aika moni voi sanoa olevansa rohkea, mutta harva oli oikeasti niin rohkea kuin muinaiset koelentäjät. Esimerkiksi suihkukoneita kehitettäessä ukot hyppäsivät käytännössä moottorin nokkaan ripustettuihin koppeihin ja yrittivät olla kuolematta. USA:n ilmavoimien kenraali Chuck Yeager, ensimmäinen ääntä nopeammin lentänyt ihminen, onnistui siinä (elää itse asiassa edelleen) ja sai vanhoilla päivillään nimensä peleihinkin. Flight Trainerissa oli tarkoitus olla kuin Chuck itse ja kokeilla erilaisia lentokoneita - aina avaruussukkulaan asti. Myöhemmin julkaistiin myös ammuskelua sisältänyt Chuck Yeager's Air Combat.





Postin kuljettaminen oli eräs lentokoneiden ensimmäisistä hyötykäytöistä, jos muita ammuttavia lentokoneita ei juuri silloin sattunut olemaan näkösällä. Paljon simulaattoreita tehneen Microprosen kevytlentely, jossa oli vielä erikoisuutena puhesyntetisaattori, innosti minut aikanaan rauhanomaisen taivaalla huristelun pariin. Aina silloin, kun sain alkuperäisen pelini latautumaan Commodore 64:n viheliäisellä kasettiasemalla.





Tällä kolikkopelillä Mathiaskin olisi voinut harjoitella. Taiton jättimäinen pelikabinetti liikkui pelin mukana, ja Top Landingin kehittyneempi laitteisto toi mukaan päiväsaikaan lentämisen - esiosa Midnight Landing simuloi laskeutumista yöaikaan, millä piilotettiin se, että laitteistokapasiteetti ei olisi oikein muuhun riittänytkään. Peli oli melkoisen vaikea, sillä liki täydellinenkään suoritus ei tuottanut täysiä pisteitä. Suomessa tällainen automaatti oli viimeksi pelattavana Puuhamaassa, josta poistuttuaan se on odotellut huoltoinspiraatiota... minun autotallissani.





Kun Shigeru Miyamoto tekee (tai tässä tapauksessa tuottaa) pelin, siitä tulee aina jotain omanlaistaan - varsin usein hyväntuulista ja sopivan haastavaa. Pilotwings on Nintendon lentosimulaattori, joka tehtiin ennen kaikkea esittelemään SNES:n "muka-3D:tä" eli Mode 7 -grafiikkaa, ja graafisesti se olikin aikalaisekseen todella upea. Myös pelattavuus ja haaste olivat kuitenkin kohdallaan ja kauppakin kävi. Jatko-osat nähtiin N64:llä ja paljon myöhemmin 3DS:llä.