Viime viikolla uutisoitiin Commodoren perustajan Jack Tramielin poismenosta. En itse lähtisi tituleeraamaan miestä sentään Commodore 64:n isäksi, mutta ainakin "tasavallan tietokoneen" merkki olisi ollut jokin muu ilman Commodore Business Machinesin perustajaa. Itsekin aloitin oman tietokone- ja peliurani Commodoren tuotteilla: ensin VIC-20:llä, sitten kuusnepalla. Siksipä tänään Listasunnuntai neparetroilee ja esittää täysin subjektiivisen listan C64:n hienoimmista peleistä. Kommenteissa sopii esittää omia muisteluita.





Tämä isometrinen ensimmäisen maailmansodan lentokonepeli oli paitsi kaunis katsella, myös sopivan haastava kiinnostaakseen pitkään. Ala-asteella liikkui huhuja mm. pelaajasta, joka oli onnistunut lentämään sillan ali.





Epyx oli kuusnelosen aikaan melkoinen laadun tae: vain harvoin ainakaan Eurooppaan asti päätyi kökköä tältä studiolta. Impossible Missionin häiriintynyt pahis Elvin Atombender, upeasti animoitu agentti ja digitoidut kuolonkarjahdukset ovat varmasti syöpyneet monen yli kolmekymppisen alitajuntaan.





Harva golf-peli on sittemmin innostanut niin kuin tämä Carverin veljesten tuotos. Tavassa, jolla maisema piirrettiin ennen jokaista lyöntiä uudelleen pinnanmuoto kerrallaan, oli jotain majesteettisen rauhoittavaa.





Löysin itse M.U.L.E.:n vasta 90-luvulla C64-retroilun ensimmäisessä aallossa, mutta yksinkertainen taloussimulaatio nappasi mukaansa heti. Etenkin moninpelinä täyttä kultaa, ja taisi tämä julkaisija "Electronic Arts" tehdä myöhemmin jokusen muunkin pelin?





Listan toinen Epyx. Tätä kahden pelaajan formulapeliä jauhettiin 80-luvulla rintamamiestalon vintillä huomattavasti enemmän kuin olisi pitänyt.





Yhteistyössä on voimaa - etenkin velhon ja kissan, kun on tarkoitus kerätä värit takaisin maailmaan. Tämä "älykäs shoot'em up" kiehtoi oudolla tunnelmallaan ja sisälsi innostavan kaksinpelin. Tässä vielä kertaalleen Reyn Ouwehandin järjettömän upea tulkinta teemamusiikista:







Puhtaasti pelinä sinällään vain keskinkertaiseen Konamin arcade-käännökseen liittyy eräs pelaajaurani huippuhetkiä. Olin luokallani ensimmäinen, joka pääsi Fan-vastustajaan (videossa kolmen minuutin kohdalla), ja kehumisoikeudet kestivät oikein useamman päivän.

Yläkuvan lähde: ntrautanen.fi