Joulun peliruuhkaan mahtuu teoksia kaikille kohderyhmille ja kaiken ikäisille pelureille. V2.fi testasi kolme lapsille suunnattua peliä, joita voi pelata myös vanhempien kanssa kimpassa.



Disney Interactive Studios
Alustat: Wii, PS3, X360, PC, testattu PS3
Ikäraja: 10+


Disneyn valtavasta repertuaarista on revitty vuosien varrella mm. Kingdom Hearts -teoksia, puhumattakaan siitä, että 90-luvulla likimain jokaikinen hahmo sain oman liukuhihnaloikkansa. Viimeksi ison D:n maailmaa toteutettiin isommin Epic Mickeyssä, joka ei ollut varsinainen menestys, mutta ihan laadukasta kamaa. Kinect-Disneyland on jo tulossa, mutta sitä ennen seikkaillaan Disney Universessa.

Pelin nimestä voisi kuvitella, että valtava hahmojen ja maailmojen runsaudensarvi olisi valjastettu MMO:ksi, mutta näin ei ole. Universumin sijaan voisikin puhua lähinnä kylistä - eikä hahmojakaan varsinaisesti ole mukana. Tasoloikkaseikkailuissa edetään hieman Sackboyn mieleen tuovilla sinisillä otuksilla, joilla voi olla pään koristeena sitten vaikkapa Hessun, Stitchin, Pumban tai Jack Sparrowin naamari.


Pelimekaniikat ovat tuttuja monista muista peleistä, mutta eipä niitä suoraan tyrmätäkään voi, vaikka kekseliäisyyden puute vähän harmittaakin. Enimmäkseen toiminta on kuitenkin peruskivaa loikintaa ja pikkupulmien ratkontaa. Ehkä pelin kohderyhmä huomioiden vaikeustaso on ruuvattu reilusti alakanttiin, mutta tehokkaammille pelaajille tämä ilmenee ennen pitkää tylsistymisenä haasteettomuuteen ja jatkuvaan saman toistoon.

Maisemat, jotka ovat jonkinlaiset laatustandardit täyttäen tehtyjä, toki matkan varrella vaihtuvat: Välillä ollaan Karibian Piraattien tunnelmissa, välillä vaellellaan Leijonakuninkaan laitumilla. Potentiaalin käyttämättä jättäminen vaan pännii meikäläistä tässäkin, sillä Liisan Ihmemaastakin olisi saanut varmasti kiskottua vaikka mitä irti. Kaiken bonustavarankaan kerääminen ei riitä motivaatioksi tahkota kenttiä läpi tarkemmin. Kaikesta huolimatta toivon, että peli menestyy edes sen verran, että sille tehdään jatkoa - tällä kertaa hyödyntäen niitä asioita, joista Disney on tullut vuosikymmenten aikana tunnetuksi: tarinoita ja mielikuvitusta.

Yksinpelinä:
Moninpelinä:


Disney Interactive Studios
Alustat: Wii, PS3, DS, testattu PS3
Ikäraja: 3+


En ole aivan varma, kuinka tuttuja lähinnä Disney Channel -kanavalla esitettävät Phineas & Ferb -animaatiot ovat suomalaisille, kun itsellenikin ne ovat jääneet mieleen lähinnä sivuhahmona esiintyvän agentti P:n ansiosta - nokkaeläimet rules! Animaatiot ovat lapsille sopivaa harmitonta hupia, joka on kuitenkin menestynyt sen verran, että sitä on esitetty vuodesta 2007 asti ja pelejäkin on tehty useampia. Across the Second Dimension perustuu samaiselle kanavalle tuotettuun P&F -elokuvaan.

Pelissä kaverukset tai heidän kumppaninsa (kaiken kaikkiaan avattua saa kymmenen hahmoa) seikkailevat kotikaupunkinsa Danvillen eri ulottuvuusversioissa ja niiden ilmestymisen takana on tietenkin Tohtori Doofenshmirtz. Sen enempää ympäröivää juonta ei tarvitakaan, jotta saadaan pelintekijöille mahdollisuudet luoda monipuolisia kenttiä, kun jokainen ulottuvuus eroaa mukavasti muista. Vaihtelevuus onkin pelin vahvimpia puolia.


Graafisesti ei leukoja tipautella, mutta lähdemateriaalilleen peli on mukavan uskollinen. Se näyttää sivullisenkin katsomana lasten värikkäältä animaatiolta ja on tyylillisesti selkeälinjaista Phineasta ja Ferbiä. Kamera ja kontrollit kenkuttelevat kiitettävän vähän nekin, joten aivan testaamatta (katson sinuun Kung-Fu Panda 2) peliä ei ole markkinoille päästetty, kiitos siitä. High Impact -pelistudio (entisiä Insomniacin ja Naughty Dogin pelintekijöitä) on tehnyt sille annetuilla, varmasti rajatuilla, resursseilla keskivertokohtuullista jälkeä.

Phineas & Ferb: Across the Second Dimension on kuitenkin kertakäyttöviihdettä. Liiallisen helppoutensa vuoksi sen läpäisyyn ei lapsiltakaan montaa iltaa mene, minkä jälkeen se jää pelihyllyyn pölyttymään muiden pelien tieltä. P&F:AtSD on hyväntuulinen, kivalla huumorilla ryyditetty tasoloikka, jonka pelaamisesta ei jää paha mieli.

Yksinpelinä:
Moninpelinä:


Sony Computer Entertainment
Alustat: PS3
Ikäraja: 10+


Vaikka Disney Universelläkin on varmasti ollut isot rattaat pyörimässä taustallaan, eroaa testimme viimeinen peli toteutuksen laadultaan muista selkeästi. Kaiken kaikkiaan kymmenes Ratchet & Clank -sarjan peli tuo nimensäkin mukaan peliin neljä päähahmoa, jotka ovat pääkaksikon lisäksi Kapteeni Qwark ja Tohtori Nefarious. Peliä voi pelata yksinkin, mutta se on suunniteltu erityisesti co-op mielessä.

Qwarkille on myönnetty ‘Intergalaktinen Oikeuden Työkalu’ -palkinto, jota hän lähtee Ratchetin ja Clankin kanssa noutamaan, mutta Nefariouksella on näppinsä sopassa. Hänen juonensa menee kuitenkin mönkään ja koko nelikko joutuu Creature Collector -robotin vangeiksi. Sekalaisen konkkaronkan on selvittävä erimielisyyksistään ja päästävä yhteistoimin vapauteen.


Edellinen R&C-peli, A Crack in Time, on pääni sisäisellä listalla komeasti tasoloikkien kaikkien aikojen top-kympissä. Siinä oli tasapainotettu liki täydellisesti tasoloikka, taistelu, pulmat ja tekninen toteutuskin lähenteli Pixar-tasoa. Teknisessä puolessa - animaatiot, grafiikat, ääninäyttely - ei nytkään ole valittamista, mutta jokin juju on hukattu. Välillä kaverien käyttäminen apuna tuntuu aivan väkisin päälleliimatulta ja liian monet ‘pulmat’ perustuvat vain uudelleen yrittämiseen, kunnes aikarajoista selvitään kunnialla. Tästä syntyy kyllä paikoittain sohvalla mukavaa kaaosta, mutta All 4 Onen sisältö vaikuttaa edeltäjäänsä verrattuna vähemmän kekseliäältä ja kevyeltä. Kun kamera on lukittu pelin toimesta tiettyyn kulmaan, on meno väkisinkin suoraviivaisempaa.

All 4 One on sivupolku ‘varsinaisten’ R&C-pelien joukossa ja ehkä siksi pettymys tuntuu liiankin suurelta, kun erinomaisesti toimivaa reseptiä on menty muuttamaan muodikkaan yhdessäpelaamisen ehdoilla. Lisäksi aivolohkoihin hiipii tunne siitä, että koska edellisestä pelistä on jo kaksi vuotta, on studiolla ollut pieni pakko saada uutta matskua joulumarkkinoille. Tämä on vaikuttanut negatiivisesti Insomniacin kenttäsuunnittelijoiden mielikuvitukseen, eikä peli yllä edeltäjänsä tasolle.

Yksinpelinä:
Moninpelinä: