Tamperelainen 10tons/MythPeople työstää pieniä ns. casualpelejä maailmanlaajuiseen levitykseen. Uusin tuotos on Real Networksin RealArcadessa suosituksi muodostunut Sparkle. V2.fi selvitti, minkälaisia miehiä löytyy Nääsvillen bittitehtaalta, mitä on tullut tehdyksi ja mitä suunnitellaan jatkossa. Vastaamassa Tero Alatalo ja Sampo Töyssy.



Mikä on 10tonsin tausta, keitä te olette ja mistä ajatus yrityksen perustamiseen lähti?

Firman virallinen perustaminen oli monen asian yhteensattuma. Tero Alatalo julkaisi vuonna 2002 freeware-levitykseen pelin nimeltä Crimsonland. Peliä testannut Petri Järvilehto Remedyltä otti Teroon yhteyttä, ja kehotti kehittämään peliä eteenpäin, sillä Petri arvioi että pelillä voisi tehdä rahaakin. Kukapa köyhä opiskelija ei tuollaisesta innostuisi - vieläpä kun pelin tekeminen oli hauskaa! Petri lupasi ystävällisesti ottaa yhteyttä mahdolliseen julkaisijaan: kalifornialaiseen Reflexive Entertainmentiin. Tarinaa voidaan pikakelata kevääseen 2003, jolloin Reflexive julkaisi ehostetun Crimsonlandin tuoreessa Reflexive Arcade -palvelussaan. Crimsonlandin tuottamilla rojalteilla perustettiin 10tons Oy. 10tonsin kolmihenkinen ydinryhmä muotoutui myös näihin aikoihin Tampereen yliopiston tietojenkäsittelytekniikan laitoksen uumenissa opiskelutoveruuden kautta. Kun huomattiin, että indie- ja casual-pelien markkinat lähtivät kasvuun Internet-yhteyksien saavuttaessa suuret massat Yhdysvalloissa, päätettiin koettaa miten tässä pelissä pärjäisi.

Olemme siis kiitoksen velkaa Petri Järvilehdolle. On todella hienoa, kun suuremmat kalat auttavat pienempiä alkuun. Tällä hetkellä 10tons Oy on täysin omarahoitteinen ja perustajiensa hallinnassa oleva yritys, jonka tilikaudet ovat toistaiseksi pysyneet plussan puolella.

Sivustonne vanhat pelit -osiosta löytyy "Pikku Ukot Mesoo", minkälaisena itse näette uranne ja kehityksenne noista päivistä Sparkleen?

Kuvakaappaus by Latuman

Pikku Ukot Mesoo on 10tonsin ”epävirallisten” aikojen tuotos. Tuolloin teimme pelejä (ja jopa pari demoakin) lähinnä omaksi huviksemme asiaa sen enempää miettimättä. Tuo nimenomainen peli on Miikka Kulmalan käsialaa, ja vanhoista peleistä - rehellisesti sanottuna - ainoa, jota kehtaa pitää esillä firman sivuilla. Kehitystä tapahtuu jatkuvasti eri osa-alueilla. Suurimmat harppaukset lienee tehty peli- ja interaktiosuunnittelussa, sillä ensimmäiset casual-pelit sisälsivät melkoisesti korjattavaa niillä alueilla. Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän tietää tietävänsä. Tuotantoarvot ovat myös parantuneet ja koko pelin tekemisen prosessi on jouhevampi. Toivotaan että positiivinen kehitys jatkuu ja peleistä tulee aina vain parempia.

MythPeople tekee casual-pelejä, 10tons Entertainment taas indie-pelejä, kuten Crimsonland. Voitko kertoa siitä?

Päätimme erottaa erityyliset pelit eri brändien alle, sillä ajattelemme pelien kohdeyleisöidenkin olevan melko erilaisia. MythPeoplen tavoitteena on tuottaa ns. perheystävällistä tavaraa, mutta 10tonsin pelien ei tarvitse olla yhtä korrekteja - kuten jo ensimmäisen pelimme (Crimsonland, 2002) nimestä voi päätellä. Pelin ydinidea on mahdollisimman pelattavaksi hiottu todella yksinkertainen räiskintä. Peli on saanut vaikutteita leffoista kuten Starship Troopers ja Aliens, ja toisaalta perk-systeemeineen osaltaan kunnianosoitus Interplayn alkuperäisille (kokonaan eri genreä edustaville) Fallout-peleille. Jatko-osa tulee hiomaan samaa ideaa vielä pitemmälle ja laajentamaan pelimaailmaa. Emme halua vielä paljastaa liikaa yksityiskohtia, mutta pelistä voi lukea tulevaisuudessa(kin) lisää osoitteessa www.crimsonland.com.

Kilpailu alalla on kovaa, millaisena näette casual-pelien tulevaisuuden näkymät?

Casual-peliala on melko nuori, joten on vaikea ennustaa mikä on tilanne esimerkiksi viiden vuoden päästä. Varmaa kuitenkin on, että pelien määrä ja laatu tulevat kasvamaan, ja yksittäisen keskivertopelin näkyvyys ja elinaika tulee vähenemään entisestään. Jo nyt osa portaaleista (mm. Big Fish Games ja Reflexive Arcade) julkaisee pelin jokaisena viikonpäivänä, ja valtaosa peleistä on jo oikeasti melko laadukkaita. Kuten muillakin pelialoilla, hittipelien ja sitä kautta syntyvien brandien merkitys on valtava. Monet valittavat kaupan pelihyllytilan rajallisuudesta, mutta sama efekti on selkeästi havaittavissa myös nettilevityksessä: parhaimmille paikoille sivuilla voi laittaa vain rajatun määrän pelejä. Digitaalisen levityksen etuna on toki se, että pelejä harvemmin poistetaan valikoimasta, eikä vanhoja pelejä tarvitse sulloa alelaariin pois uudempien jaloista.

Toivomme, että tulevaisuudessakin casual-pelien parissa pystyisi toimimaan pienempikin yritys ilman satojen tuhansien eurojen tuotantobudjetteja. Silloin on mahdollisuus kehittää jotain uutta, koska riskit eivät ole tavattomat. Jos budjetit kasvavat hirmuisiksi, pitää kehittäjien pelata enemmän varman päälle ja omaperäiset ideat voivat harventua entisestään. Toistaiseksi mukana tuntuu olevan niin pieniä kuin suuriakin yrityksiä ja pelien budjetit vaihtelevat muutamista tuhansista euroista jopa satoihin tuhansiin. Suuri budjetti ei ole välttämättömyys, jos idea on vain tarpeeksi hyvä.

Haastattelun toisessa osassa kyselemme miesten omaa peli-intoa sekä arvioimme Sparklen ja tutustumme sen taustoihin.