V2.fi:n SporttiSpurtti
NHL, NBA, NFL, F1
FIFA 12 arvioitiin jokin aika sitten itsekseen, tässä V2.fi:n Sporttispurtissa tutustumme pika-arvioina muihin viimeaikojen urheilupeleihin.
EA Canada, EA Sports
PS3, X360
Arvioitu: X360
16+
EA:n NHL-sarjan uutukaisen ominaisuuksia käsiteltiin jo aikaisemmassa artikkelissa. Sanottava kuitenkin on, että eron viime vuoden versioon huomaa erityisesti pelin sujuvuudessa: Pelaaminen tuntuu huomattavasti soljuvammalta, kun sekä vastapuolen että oman joukkueen tekoälyköt osaavat ennakoida tilanteita, eivätkä seiso siniviivalla pölkkypäinä, ennenkuin kiekko on ylittänyt tietyn kohdan.
Yleensä, kun puhutaan niin sanotusta ‘uncanny valleystä’, eli siitä rajasta, kun joku on melkein kuin olisi aitoa, mutta ei sitten kuitenkaan, on kyse grafiikoista. NHL 12:n kanssa ei tarvitse grafiikoiden osalta moisesta huolehtia, sillä maailman kauneinta katsottavaa eivät pelaajat ja yleisö ole, kun koneiden teho on valjastettu fysiikkalaskentaan. Sen sijaan pelaajien käytöksessä jäällä mennään niin lähellä todellisuutta, että pienikin puute ottaa heti silmään. Parempi onkin vain naatiskella, toteaisi Mertaranta.
Silmiin ottavat myös jotkut täysin NHL11-identtiset välianimaatiot ja korviin NHL11-identtiset selostukset, mutta nekin ovat ulkokultaisia seikkoja. Pelitiloista verkkopeliallergisena arvostan edelleen kaikkia Be A ... -moodeja, joihin on myös tehty lisäpanostusta. Ainoastaan hehkutettu Be A Legend jää vähän liian kevyeksi. V2.fi:n toimistolla on pelattu lounastauoilla kohtuullisen säännöllisesti NHL-pelejä kympistä lähtien ja silläkin perstuntumalla 12 petraa edeltäjistään. Se on erinomainen jääkiekkopeli ja ansaitsee täydet tähdet.
EA Tiburon, EA Sports
Android, PS2, iOS, PS3, PSP, Wii, X360
Arvioitu: X360
3+
Suomi on formulakansa, suomalaiset jääkiekkokansaa. Joka vuosi vähän ihmetyttää, miksi Madden-pelisarjaa tuodaan tänne amerikkalainen jalkapallo kainalossaan kohtuullisella tohinalla, mutta yhtä lailla yllätyin siitä, että melkein joka kaupungissa täälläkin kyseistä lajia harrastetaan. Amerikan ykköslaji baseballin ohella näyttää ulkopuolisen silmin oudolta ja katkonaiselta rykimiseltä, mutta pinnan alla on paljon strategiaa.
Olen pelannut aiemmin Maddenin 07-, 09- ja 10- versioita, joten viimevuotiseen en osaa verrata. Kymppiin jäin kuitenkin aikoinaan hetkeksi koukkuunkin, eikä siitä ole uusimman myötä ainakaan huononnuttu - tosin olen kollegoilta kuullut, että parannukset viime vuotiseen verrattuna eivät ole kummoisia. Yksi asia pelistä kuitenkin näkyy: koska sillä tienataan huikeita summia Atlantin tuolla puolen, siihen myös panostetaan. Monet Maddenissa esitellyt ominaisuudet tihkuvat muihin EA:n urheilupeleihin, joten sitä voidaan pitää esimerkillisenä teoksena paitsi jenkkifutiksen, myös yleisesti urheilupelien saralla.
Samoihin asioihin, kuin NHL:ssäkin, voisi kiinnittää huomiota: grafiikka on paikoittain vain kohtuullista, selostus saattaa tökkiä ja pienet kökköilyt ottavat helposti silmään. Yksinpelaajaa (tätä en kyllä uskaltaisikaan ketään osaajaa vastaan pelata) Madden hellii tutulla Franchise-pelitilalla, johon on ahdettu niin paljon sisältöä, että maalaispoikaa heikottaa. Amerikassa kaikki on suurempaa. Kun tekoäly on puolustuksenkin osalta kunnossa ja pelin perusasiat itsellä hallussa, on helppo nähdä ja kokea pelin ydin (ja vanha klisee): se on helppo oppia, vaikea tulla mestariksi. Maddenin läpikahlaaminen pintapuolisestikin vie viikkoja, puhumattakaan siitä, mitä kaikkea kulisseissa tapahtuu.
Madden on Madden. Mikäli laji kiinnostaa, mitään muuta peliä ei tarvitse hankkia. Lajia aamupalakseen, päivällisekseen ja iltapalakseen syövät voivat lisätä alle yhden tähden lisää, satunnaisena pelaajana perustan arvosanani touhun yleiseen koukuttavuuteen ja hauskuuteen.
Visual Concepts, 2K Sports
X360, PS3, PS2, PSP, Wii, PC, iOS
Arvioitu: PS3, X360
3+
EA:n ylläolevissa peleissä mainitsin puutteet grafiikoissa ja selostajien puheissa. Tämä mielessäni NBA2K12 tipautti leukani. Sitten se tipautti sen uudestaan, ja vielä kerran. Pientä nykimistä lukuunottamatta tässä on todennäköisesti yksi kaikkien aikojen parhaan näköisistä urheilupeleistä ja EHDOTTOMASTI parhaiden toteutettu pelien selostus. Kaikki on vielä kääritty amerikkalaiseen karkkipaperiin ja toteutettu visuaalisesti sellaisella viimeisen päälle hiotun tv-lähetyksen tyylillä, että muiden urheilupelien on syytä ottaa oppia. Korville ja silmille riittää herkkua.
Itse pelaaminen ei tarttunutkaan sitten niin luontevasti kouraan kuin EA:n teoksissa. Toki hyökkäsin aluksi ehkä vähänkin liian suoraan matseihin ja otin sen vuoksi kymmeniä pisteitä turpiini. Siperia sitten opetti ja parin pelin jälkeen oikeat napit ja rytmi alkoivat löytyä, vaikka pieni epäreiluuden sivumauste jäikin hampaankoloon tekoälyvastuksen läimiessä koreja ja levypalloja tiuhaan tahtiin. Koriksessa tulee myös paljon lähikontaktitilanteita ja niissä 2K12 kaipaisi vähän viilaamista - animaatioiden rajoitukset ja hieman hankalat kontrollit yhdessä aiheuttivat paljon enemmän tarkoituksetonta toikkarointia kuin tarkoitettuja pallonriistoja. Täynnä elämää ja vilskettä olevalla kentällä oli myös välillä vaikeuksia seurata peliä, mutta koripallo on nopeatempoinen laji, joten tähän oli vain totuttava.
Pelimoodit ovat käytännössä variaatioita EA:n pelien moodeista, on My Playeria ja isompaa liigaa sekä pikapelejä. NBA’s Greatest -pelitilassa tavataan Michael Jordanit, Magic Johnsonit, Larry Birdit ja muut legendat ja sekin on toteutettu hartaudella kunkin vuosikymmenen tyyliä ja selostajien puheita myöden. Jos pelataan 70-luvun joukkueilla, on graafinen anti kuin discoajan tv-lähetyksestä. Hieno ja toimiva visuaalinen kikka. Korisfaneille on myös herkkua bongata legendojen tunnetuimpia temppuja.
Mutta se selostus. Tyypit pamlaavat sekalaista joukkueista ja yksittäisistä pelaajista, reagoivat kentän tapahtumiin sujuvasti siinä sivussa ja välillä otetaan mukaan syväluotaavampaa raporttia kentän laidalta. Huhhuijaa. On ehkä epäreilua nostaa yksi ominaisuus näinkin monimuotoisessa pelissä muiden edelle, mutta se totisesti vakuutti minut. Kun muillakaan osa-alueilla ei ole kuin pienehköä mussuttamista, on kyseessä erinomainen digitaaliversio aidosta urheilulajista. NBA2K12:n myötä pääsee alle 170-senttinen karvakoipikin näyttämään, kuka donkkaa tykimmin.
Codemasters Birmingham, Codemasters
PC, PS3, X360 (3DS, Vita)
Arvioitu: PS3
3+
Formuloiden suosio Suomessa notkahti Kimin lähdön jälkeen, vaikka Kovalaisen ja Keken jälkikasvun edesottamuksia vielä maksukanavilta monet seuraavatkin. F1-pelit taas ovat olleet vuosien varrella varsin epätasaisia kokemuksia, joskus parempia, joskus huonompia. Kuukausi sitten julkaistun, tämän vuoden Codemasters-tekeleen kohdalta odotukset olivat korkealla, koska viime vuotiseen odotettiin reilua petrausta.
Lisenssin kanssa mukana ovat tietenkin kaikki tallit, kuskit ja radat, mikä riittää monelle ostoperusteeksi jo sellaisenaan. Heti lähtöviivoilta on kuitenkin sellainen fiilis, että päivitetyt tilastot, säännöt ja kuskien nimet ovatkin ne isoin muutos. Formula viilettää radalla viimeistä päivää ja vauhdin tunne on parhaasta päästä, mutta se on saatu aikaiseksi ympäristön yksityiskohtien, ruudunpäivityksen sulavuuden ja muun graafisen hionnan kustannuksella. (Toim.huom. ilmeisesti nämä ongelmat vaivaavat pääasiassa PS3-versiota). Codemastersin EGO-pelimoottori on kauneimmillaan Dirt 3:ssa ja valitettavasti rumimmillaan F1 2011:ssä. Äänipuolella moottorit laulavat hyvin samalla tavalla kuin tv-lähetysten kauttakin on tullut havaittua.
Autojen nopeuden, kiihtyvyyden sekä ratojen kapeuden ollessa mitä ne ovat, yksi asia on selvä: formuloilla ei ole helppo ajaa. Ellei jarruta täsmälleen oikeassa kohdassa oikealla voimakkuudella, löytää itsensä seinästä tai mutkan keskeltä tukkimasta liikennettä. Minkään sunnuntaikuskin rento ajelupeli tämä ei ole, ja sen huomaa nopeasti. Aloittelijoille ei tarjota myöskään minkäänlaista opastusta. Viime vuotisesta kilpakuskien tekoälyä on kiristetty entisestään, mikä sekin tuli huomattua lähinnä turhautumisena siihen, ettei kisoissa pärjännyt. “Et vaan osaa”, huutaa joku kohta kommenteissa. Ehkäpä Dirtit, Forzat, Driverit ja muut ovatkin enemmän minun pelejäni.
On helppo sanoa, että tässä on paras F1-peli konsoleille, kun kilpailua ei ole, ja kaikki lajin osa-alueet on kuitenkin otettu jossain määrin huomioon. Koska autopeligenre on kuitenkin niin kilpailtu, jäävät formulakisat tässä muodossaan ainoastaan asiaan vihkiytyneiden huviksi. En usko, että kotisohvien Vettelit pelistä kovin paljon pettyvät, kunhan jättävät rosoreunat ja tylsät tekstuurit huomioimatta ja tyytyvät siihen, että viime vuotiseen verrattuna uutta ja parempaa ei ole kuin hieman.
NHL 12
EA Canada, EA Sports
PS3, X360
Arvioitu: X360
16+
 |
EA:n NHL-sarjan uutukaisen ominaisuuksia käsiteltiin jo aikaisemmassa artikkelissa. Sanottava kuitenkin on, että eron viime vuoden versioon huomaa erityisesti pelin sujuvuudessa: Pelaaminen tuntuu huomattavasti soljuvammalta, kun sekä vastapuolen että oman joukkueen tekoälyköt osaavat ennakoida tilanteita, eivätkä seiso siniviivalla pölkkypäinä, ennenkuin kiekko on ylittänyt tietyn kohdan.
Yleensä, kun puhutaan niin sanotusta ‘uncanny valleystä’, eli siitä rajasta, kun joku on melkein kuin olisi aitoa, mutta ei sitten kuitenkaan, on kyse grafiikoista. NHL 12:n kanssa ei tarvitse grafiikoiden osalta moisesta huolehtia, sillä maailman kauneinta katsottavaa eivät pelaajat ja yleisö ole, kun koneiden teho on valjastettu fysiikkalaskentaan. Sen sijaan pelaajien käytöksessä jäällä mennään niin lähellä todellisuutta, että pienikin puute ottaa heti silmään. Parempi onkin vain naatiskella, toteaisi Mertaranta.
Silmiin ottavat myös jotkut täysin NHL11-identtiset välianimaatiot ja korviin NHL11-identtiset selostukset, mutta nekin ovat ulkokultaisia seikkoja. Pelitiloista verkkopeliallergisena arvostan edelleen kaikkia Be A ... -moodeja, joihin on myös tehty lisäpanostusta. Ainoastaan hehkutettu Be A Legend jää vähän liian kevyeksi. V2.fi:n toimistolla on pelattu lounastauoilla kohtuullisen säännöllisesti NHL-pelejä kympistä lähtien ja silläkin perstuntumalla 12 petraa edeltäjistään. Se on erinomainen jääkiekkopeli ja ansaitsee täydet tähdet.
Madden 12
EA Tiburon, EA Sports
Android, PS2, iOS, PS3, PSP, Wii, X360
Arvioitu: X360
3+
 |
Suomi on formulakansa, suomalaiset jääkiekkokansaa. Joka vuosi vähän ihmetyttää, miksi Madden-pelisarjaa tuodaan tänne amerikkalainen jalkapallo kainalossaan kohtuullisella tohinalla, mutta yhtä lailla yllätyin siitä, että melkein joka kaupungissa täälläkin kyseistä lajia harrastetaan. Amerikan ykköslaji baseballin ohella näyttää ulkopuolisen silmin oudolta ja katkonaiselta rykimiseltä, mutta pinnan alla on paljon strategiaa.
Olen pelannut aiemmin Maddenin 07-, 09- ja 10- versioita, joten viimevuotiseen en osaa verrata. Kymppiin jäin kuitenkin aikoinaan hetkeksi koukkuunkin, eikä siitä ole uusimman myötä ainakaan huononnuttu - tosin olen kollegoilta kuullut, että parannukset viime vuotiseen verrattuna eivät ole kummoisia. Yksi asia pelistä kuitenkin näkyy: koska sillä tienataan huikeita summia Atlantin tuolla puolen, siihen myös panostetaan. Monet Maddenissa esitellyt ominaisuudet tihkuvat muihin EA:n urheilupeleihin, joten sitä voidaan pitää esimerkillisenä teoksena paitsi jenkkifutiksen, myös yleisesti urheilupelien saralla.
Samoihin asioihin, kuin NHL:ssäkin, voisi kiinnittää huomiota: grafiikka on paikoittain vain kohtuullista, selostus saattaa tökkiä ja pienet kökköilyt ottavat helposti silmään. Yksinpelaajaa (tätä en kyllä uskaltaisikaan ketään osaajaa vastaan pelata) Madden hellii tutulla Franchise-pelitilalla, johon on ahdettu niin paljon sisältöä, että maalaispoikaa heikottaa. Amerikassa kaikki on suurempaa. Kun tekoäly on puolustuksenkin osalta kunnossa ja pelin perusasiat itsellä hallussa, on helppo nähdä ja kokea pelin ydin (ja vanha klisee): se on helppo oppia, vaikea tulla mestariksi. Maddenin läpikahlaaminen pintapuolisestikin vie viikkoja, puhumattakaan siitä, mitä kaikkea kulisseissa tapahtuu.
Madden on Madden. Mikäli laji kiinnostaa, mitään muuta peliä ei tarvitse hankkia. Lajia aamupalakseen, päivällisekseen ja iltapalakseen syövät voivat lisätä alle yhden tähden lisää, satunnaisena pelaajana perustan arvosanani touhun yleiseen koukuttavuuteen ja hauskuuteen.
NBA 2K12
Visual Concepts, 2K Sports
X360, PS3, PS2, PSP, Wii, PC, iOS
Arvioitu: PS3, X360
3+
 |
EA:n ylläolevissa peleissä mainitsin puutteet grafiikoissa ja selostajien puheissa. Tämä mielessäni NBA2K12 tipautti leukani. Sitten se tipautti sen uudestaan, ja vielä kerran. Pientä nykimistä lukuunottamatta tässä on todennäköisesti yksi kaikkien aikojen parhaan näköisistä urheilupeleistä ja EHDOTTOMASTI parhaiden toteutettu pelien selostus. Kaikki on vielä kääritty amerikkalaiseen karkkipaperiin ja toteutettu visuaalisesti sellaisella viimeisen päälle hiotun tv-lähetyksen tyylillä, että muiden urheilupelien on syytä ottaa oppia. Korville ja silmille riittää herkkua.
Itse pelaaminen ei tarttunutkaan sitten niin luontevasti kouraan kuin EA:n teoksissa. Toki hyökkäsin aluksi ehkä vähänkin liian suoraan matseihin ja otin sen vuoksi kymmeniä pisteitä turpiini. Siperia sitten opetti ja parin pelin jälkeen oikeat napit ja rytmi alkoivat löytyä, vaikka pieni epäreiluuden sivumauste jäikin hampaankoloon tekoälyvastuksen läimiessä koreja ja levypalloja tiuhaan tahtiin. Koriksessa tulee myös paljon lähikontaktitilanteita ja niissä 2K12 kaipaisi vähän viilaamista - animaatioiden rajoitukset ja hieman hankalat kontrollit yhdessä aiheuttivat paljon enemmän tarkoituksetonta toikkarointia kuin tarkoitettuja pallonriistoja. Täynnä elämää ja vilskettä olevalla kentällä oli myös välillä vaikeuksia seurata peliä, mutta koripallo on nopeatempoinen laji, joten tähän oli vain totuttava.
Pelimoodit ovat käytännössä variaatioita EA:n pelien moodeista, on My Playeria ja isompaa liigaa sekä pikapelejä. NBA’s Greatest -pelitilassa tavataan Michael Jordanit, Magic Johnsonit, Larry Birdit ja muut legendat ja sekin on toteutettu hartaudella kunkin vuosikymmenen tyyliä ja selostajien puheita myöden. Jos pelataan 70-luvun joukkueilla, on graafinen anti kuin discoajan tv-lähetyksestä. Hieno ja toimiva visuaalinen kikka. Korisfaneille on myös herkkua bongata legendojen tunnetuimpia temppuja.
Mutta se selostus. Tyypit pamlaavat sekalaista joukkueista ja yksittäisistä pelaajista, reagoivat kentän tapahtumiin sujuvasti siinä sivussa ja välillä otetaan mukaan syväluotaavampaa raporttia kentän laidalta. Huhhuijaa. On ehkä epäreilua nostaa yksi ominaisuus näinkin monimuotoisessa pelissä muiden edelle, mutta se totisesti vakuutti minut. Kun muillakaan osa-alueilla ei ole kuin pienehköä mussuttamista, on kyseessä erinomainen digitaaliversio aidosta urheilulajista. NBA2K12:n myötä pääsee alle 170-senttinen karvakoipikin näyttämään, kuka donkkaa tykimmin.
F1 2011
Codemasters Birmingham, Codemasters
PC, PS3, X360 (3DS, Vita)
Arvioitu: PS3
3+
 |
Formuloiden suosio Suomessa notkahti Kimin lähdön jälkeen, vaikka Kovalaisen ja Keken jälkikasvun edesottamuksia vielä maksukanavilta monet seuraavatkin. F1-pelit taas ovat olleet vuosien varrella varsin epätasaisia kokemuksia, joskus parempia, joskus huonompia. Kuukausi sitten julkaistun, tämän vuoden Codemasters-tekeleen kohdalta odotukset olivat korkealla, koska viime vuotiseen odotettiin reilua petrausta.
Lisenssin kanssa mukana ovat tietenkin kaikki tallit, kuskit ja radat, mikä riittää monelle ostoperusteeksi jo sellaisenaan. Heti lähtöviivoilta on kuitenkin sellainen fiilis, että päivitetyt tilastot, säännöt ja kuskien nimet ovatkin ne isoin muutos. Formula viilettää radalla viimeistä päivää ja vauhdin tunne on parhaasta päästä, mutta se on saatu aikaiseksi ympäristön yksityiskohtien, ruudunpäivityksen sulavuuden ja muun graafisen hionnan kustannuksella. (Toim.huom. ilmeisesti nämä ongelmat vaivaavat pääasiassa PS3-versiota). Codemastersin EGO-pelimoottori on kauneimmillaan Dirt 3:ssa ja valitettavasti rumimmillaan F1 2011:ssä. Äänipuolella moottorit laulavat hyvin samalla tavalla kuin tv-lähetysten kauttakin on tullut havaittua.
Autojen nopeuden, kiihtyvyyden sekä ratojen kapeuden ollessa mitä ne ovat, yksi asia on selvä: formuloilla ei ole helppo ajaa. Ellei jarruta täsmälleen oikeassa kohdassa oikealla voimakkuudella, löytää itsensä seinästä tai mutkan keskeltä tukkimasta liikennettä. Minkään sunnuntaikuskin rento ajelupeli tämä ei ole, ja sen huomaa nopeasti. Aloittelijoille ei tarjota myöskään minkäänlaista opastusta. Viime vuotisesta kilpakuskien tekoälyä on kiristetty entisestään, mikä sekin tuli huomattua lähinnä turhautumisena siihen, ettei kisoissa pärjännyt. “Et vaan osaa”, huutaa joku kohta kommenteissa. Ehkäpä Dirtit, Forzat, Driverit ja muut ovatkin enemmän minun pelejäni.
On helppo sanoa, että tässä on paras F1-peli konsoleille, kun kilpailua ei ole, ja kaikki lajin osa-alueet on kuitenkin otettu jossain määrin huomioon. Koska autopeligenre on kuitenkin niin kilpailtu, jäävät formulakisat tässä muodossaan ainoastaan asiaan vihkiytyneiden huviksi. En usko, että kotisohvien Vettelit pelistä kovin paljon pettyvät, kunhan jättävät rosoreunat ja tylsät tekstuurit huomioimatta ja tyytyvät siihen, että viime vuotiseen verrattuna uutta ja parempaa ei ole kuin hieman.
Keskustelut (2 viestiä)
22.10.2011 klo 23.45
Se on kyllä totta, että Madden-sarja saisi uudistua ja pistää uuden vaihteen silmään kuten NHL ja FIFA.
Rekisteröitynyt 12.05.2011
26.10.2011 klo 07.47
Ei siis mikään ihme, että NFL kiinnostaa, nyt kun sitä voi täysipainoisesti täälläkin seurata. Ja kyllä, kyseessä on upea laji, hieno show ja virallisesti maailman taktisin joukkueurheilu.
Sikäli samaa mieltä, että kyseessä mielenkiintoinen ja viihdyttävä laji, sekä madden hyvä pelisarja. Tosin niin kauan kuin lajin korkeatasoiset pelit pelataan nykyisillä aikavyöhykkeillä niin jää kyllä täysipainoinen seuraaminen suurimmalta osalta suomalaisista pois ellei sitten kykene yöt urheilua seuraamaan.
Kirjoita kommentti