Isomman budjetin verkkoroolipelien joukko on saamassa hieman pidemmän tauon jälkeen taas lisäyksen. Tällä kertaa tarjoilla olevalla tuotoksella on lähtökohdat kohdillaan. Kehittäjänä häärii legendaarinen Bioware ja peli sijoittuu sitäkin legendaarisempaan kaukaiseen, siis todella kaukaiseen galaksiin. Siitä, onko lopputulos näiden lähtökohtien arvoinen, pääsin ottamaan hieman ensimakua 14.10 Tukholmassa, kun Electronic Arts järjesti pelimedioille testitilaisuuden. Luvassa oli koko päivän mittainen satsi kokemuspisteiden keräämistä, tyrmien koluamista ja pelaajien välisiä taisteluita. Ja kun MMO:sta on kysymys, niin eihän se koko päivä mihinkään riittänyt, mutta tässä hieman ensitunnelmia.




Ennen pelaamista tiedossa oli hieman tietoa pelistä ja sen kehitystyöstä. Heti kättelyssä tehtiin selväksi, mihin kehityksessä oli päätetty panostaa eniten, eli tarinaan. Biowaren mielestä muut MMO:iden osa-alueet, kuten taistelu ja maailman tutkiminen, oli tehty ihan hyvin jo aikaisemmin, ja suurimmat aukot tulevien kilpailijoiden peleissä olivat nimenomaan tarinankerronnan puolella. Ihmisenä, joka MMO:sta toiseen on enintään silmäillyt lävitse tekstipohjaiset tehtäväkuvaukset, on minun vaikea tätä kiistää.

Pelissä on kaksi vihoittelevaa osapuolta, jotka eivät esittelyä kaipaa, ja aikajatkumon osalta vedellään tuhansia vuosia ennen elokuvien tapahtumia. Hyvin perinteisessä hahmonluonnissa pelaaja valitsee näiden kahden osapuolen väliltä, ja sitten hahmoluokkansa. Luokkia on valittavissa neljä molemmilla puolilla. Kun pelimaailma lopulta latautui eteeni, ei mennyt montaa hetkeä, ennen kuin oli ilmiselvää, että lupauksille paremmasta kerronnasta oli myös katetta. Tekstipohjaiset hyväksy/hylkää-valikot tympeine tehtäväkuvauksineen loistavat poissaolollaan. Tilalla on roima lasti ääninäyttelyä, MMO-skaalalla huolella animoituja hahmoja ja melko suoraan Mass Effecteistä luvalla lainattu dialogipyörä, jonka avulla pelaaja käy keskustelua maailman hahmojen kanssa.


Vaikka keskusteluiden toteutus ei nyt aivan parhaiden yksinpelien tasoa millään osa-alueella ollutkaan, ero muihin MMO:ihin on valtava. Huolimatta siitä, että peliaikaa oli rajatusti ja tahdoin nähdä pelistä mahdollisimman paljon, en hyppinyt keskusteluiden ylitse, sillä tehtävillä oli ihan järkeä tekevät perusteet ja ne esitettiin minulle tunnelmallisella tavalla. Dialogipyörää hyödynnetään lähinnä “hyvis taikka kusipää” -tason valinnoilla, jotka vaikuttavat hahmon hyvis/pahis-pisteillä mitattavaan karmaan. Kuten Mass Effectien jäljiltä olettaa sopii, parhaat naurut irtosivat pimeällä puolella pysyttelystä. Se, miten karma konkreettisesti vaikuttaa pelikokemukseen pelin edetessä, jäi vielä minulle epäselväksi.

Hyvää kertomusta ei tietenkään saada aikaiseksi pelkällä horinalla tehtävien taustoista. Näinpä jokaisella hahmoluokalla on oma saagansa, joka etenee tehtävien suorittamisen ja tasojen saamisen myötä. Kovin pitkälle en valitsemani hahmoluokan tarinassa lyhyessä ajassa ehtinyt, joten tämän osa-alueen onnistumisesta lisää varsinaisessa arvostelussa sitten joskus. Sitä alleviivailtiin, että jokainen hahmoluokka on pelikokemuksena täysin omansa, ja täten pelissä olisi jo tehtävien suorittamisen ja tarinan seuraamisen muodossa tuoretta pelattavaa satoja, ellei tuhansia tunteja. Se, kuinka kirjaimellisesti tämä pitää paikkansa nähdään sitten aikanaan, tyrmät nyt epäilemättä ovat ainakin kaikille luokille yhteisiä. Biowaren taholta luvattiin, että tarinankerronta on vahvasti läsnä kaikessa mitä pelaaja tekee. Toisaalta kysymykseeni esimerkiksi siitä, miten se nitoutuu pelaajien välisiin taisteluihin jos mitenkään, sain vastauksen mallia “toivomme, että pelaajat luovat omat tarinansa”. Katsellaan...




Tuhat tuntia ääninäyttelyä tai ei, kyseessä on edelleen MMO. Maailmassa juoksee totuttuun malliin lasti muita pelaajia suorittamassa tehtäviä omaan tahtiinsa. Hynttyiden iskeminen yhteen kaverin kanssa luonnollisesti onnistuu, mutta on paikoitellen hieman vaivaalloista, sillä molempien pitää olla dialogeissa samaan aikaan läsnä. Kokemuspisteiden tykityksen keskeyttäviä keskusteluita, joita toinen ei välttämättä tahdo skipata, on runsaalla kädellä. Jos dialogiin osallistuu enemmän kuin yksi pelaaja, peli arpoo kenen repliikki lopulta esitetään. Lopputuloksena oli aika hauskoja keskusteluita, joissa pompittiin tunnetilojen äärilaidoista toisiin. Yhdessä tekemisen lievä kankeus oli kuitenkin ainakin pelin alussa otettu huomioon suunnittelussa siten, että kaverin apua ei käytännössä tarvinnut ikinä. Kaikki tehtävät olivat suoritettavissa ilman apuvoimia, joten yksinäiset, lähinnä tarinasta kiinnostuneet sudet voivat huokaista helpotuksesta. Suoritetuista tehtävistä saa palkintoina kokemuspisteitä, varusteita ja ääninäyttelijän kehut.

TOR:ssä nimellä “flashpoint” kulkevia tyrmiäkin päästiin testaamaan. Kolmen kollegan avustuksella taistelin itseni läpi ison aluksen, rooleista sen kummemmin välittämättä. Perinteinen tankkien, parantajien ja vahingontekijöiden roolijako on voimassa, mutta ainakin tässä flashpointissa tuntui täydellinen sekahärdelli olevan ihan varteenotettava vaihtoehto, kunhan nyt parantaja teki joskus jotain. Se, onko peli julkaisussa mahdollisesti vaikeampi, tai oliko kyseessä vain erityisen helppo flashpoint, selviää myöhemmin. Erot vaikkapa World of Warcraftin vastaaviin kokemuksiin olivat aika paljolti samoissa asioissa kuin tyrmien ulkopuolellakin. Dialogia, tarinaa ja tunnelmanluontia harrastettiin huomattavasti enemmän.




Jos World of Warcraft on pelattujen pelien listalla, taistelu TOR:ssä tuntuu hyvin kotoisalta heti kättelyssä. Käyttöliittymä, taitojen käyttö ja taistelun yleinen tuntuma olivat kaikki vähän liiankin tuttua huttua. Vahvempi tarinankerronta sai ainakin testisession ajan tehtävät tuntumaan mielenkiintoisilta, mutta olisin silti toivonut hieman persoonallisempaa otetta siihen, mitä pelissä nyt kuitenkin tulee hyvin suuri osa ajasta tehtyä, eli taisteltua. Itse päädyin keräämään tasoja Trooperilla, sillä halusin ottaa selvää, onko laserpyssyillä räiskimisessä mitään tolkkua. Pelkona oli, että tulitaisteluiden sijasta luvassa olisi iholla riehuvien mölliäisten kuritusta typerältä näyttävillä naamalaukauksilla. Tässä suhteessa meno oli positiivinen yllätys.

Trooperin tehtävät oli selkeästi suunniteltu pitkän matkan aseiden käyttäjille, sillä myös vastustajilla oli pääasiassa käytössä tuliaseita. Saavuttamani taidot olivat voimakkaampien laukausten lisäksi kranaatteja, vastustajien iholle tarttuvia pommeja ja kiväärin perän tarjoamista lähietäisyydeltä. Taitojen käyttöä rajoitettiin itsestään latautuvalla ammusvarastolla, eli hyvin perinteistä MMO-mekaniikkaa on näiltä osin tarjoilla. Ehdin testaamaan lyhyesti myös Jedi Consularia ja Sith Inquisitoria, ja mitään yllätyksiä ei melee-hutkimisen suhteen vastaan tullut. Kaikki toimi hyvin ja pelimekaniikka tuntui olevan aika hyvin viimeistelty.

Myös pelaajien välisiä taisteluita testattiin lyhyesti. Taistelut ovat instansoituja, kahden osapuolen välisiä rähinöitä ja tällä osa-alueella ei ollut kyllä juuri mitään omaa esiteltävänä. Alueita valloiteltiin ja valopalloja siirreltiin lähinnä teoriassa, käytännössä toimittajalauma kokoontui kartan keskiosille kokeilemaan, kenen hahmoluokalla irtoaa paras pistesaldo toivottomalla rämpyttämisellä. Taisteluiden tempo oli aika korkea, mutta terveyspisteitä hahmoilla tuntui olevan todella runsaalla kädellä. Kokemieni 1vs1-tilanteiden kesto piti laskea lähestulkoon minuuteissa sekuntien sijaan. Pelimekaniikan toimivuudesta PvP:ssä tai hahmoluokkien välisestä tasapainosta on tässä vaiheessa aivan turha lähteä spekuloimaan mitään, mutta kokonaisuutena pelaajien väliset taistelut tuntuvat peliin “koska muillakin on”-periaatteella tehdyltä lisäykseltä.




Teknisesti peli oli betassa olevaksi MMO:ksi hyvässä kuosissa. Näin kysymykseksi jääkin, että onko TOR:stä nyt vihdoin todelliseksi kilpailijaksi markkinoiden hirmuhallitsijalle. Tähän tuskin osaan vastata varmuudella vielä arvostelussakaan, vielä vähemmän nyt. Se on kuitenkin selvää, että Bioware on panostanut kunnolla siihen osa-alueeseen, mihin Star Wars -MMO:ta tehdessä kannattaakin panostaa. Yksinpelimäisempi, tarinavetoisempi kokemus tasoja kerätessä tuskin herättää negatiivisia tuntemuksia kenessäkään, sillä tahtoessaan dialogit sun muut voi skipata nopeasti ja keskittyä kokemuspisteiden keräysvauhdin maksimointiin jos niin toivoo.

Niille, joille yhdentekevät possunlahtaukset ja olematon tarina ovat aina olleet kuin naamaan iskeytyvä tiiliseinä verkkoroolipelejä kokeillessa, voi TOR olla vihdoin se oikea MMO. Kysymyksiä, joihin tilaisuudessa olleilla EA:n ja Biowaren ihmisillä ei ollut tarjota vastauksia, on kuitenkin ilmassa hurja määrä. Kantaako tarina muutamaa ensimmäistä peli-iltaa pidemmälle? Miten avaruustaistelut ja aluksilla lentely oikeasti toimivat? Mitä sisältöä pelillä on tarjota, kun maksimitaso on saavutettu? Millä tasolla saan oman kuolemantähteni, ja maksaako se pelirahaa vai aitoa rahaa? Saako siitä pinkin?