Jokainen joutuu varmasti useammankin kerran elämässään odottelemaan, vaikkei edes menisi armeijaan. Joukkoliikenne voi olla myöhässä tai matka muuten vaan pitkä, luennon alku viivästyy, päädyt terveysasemalle odottelemaan vastaanottoaikaa. Joskus käy jopa niin, että työprojekti seisoo, eikä mielekästä tekemistä ole. Tällöin jokin pienissä paloissa pelattava, nopeasti käynnistyvä ja mahdollisesti vieläpä mobiili peli on kullan arvoinen. Listalla taas omia kokemuksia; kertokaa kommenteissa lisää. Pelit on tarkoituksella valittu eri alustoilta.




Game Boy Advance - sitten kun näytön valo-ongelma oli korjattu - oli kaiken kaikkiaan erinomainen kone lyhyiden hetkien kuluttamiseen: akku kesti miltei typerän kauan, peli käynnistyi hetkessä ja koko komeus mahtui taskuun helposti. Oma suosikkini junamatkoilla oli tämä höyhenenkevyt strategia, jota saattoi pelata yhden skenaarion kerrallaan.




Nintendo DS ei ollut yhtä kompakti paketti kuin GBA, mutta kyllä sekin vielä pitkän takin taskussa kulki, etenkin Lite-versiona. Tri Kawashiman hilpeät päässälaskuharjoitukset ja sudokut siivittivät eräänkin kolmituntiseksi venyneen auton huollon odottelua.




Atari Lynx ei ollut kovin hyvä taskukonsoli mm. siksi, että se painoi suurin piirtein rinkan verran ja söi paristoja vain hieman vähemmän kuin puuhiomo. Tämän vastapainoksi sillä oli muutama mukava peli. California Gamesin BMX:ää ja surffausta pelattiin 20 vuotta sitten rippileirillä huomattavasti enemmän kuin oli terveellistä.




Matkustin viime kesänä Pendolinolla Ouluun, ja paitsi että juna oli ajoissa, koin muutenkin hämmentävän hetken: Buzzin MM-kisoista palkintona saadusta PSP Go -konsolistani oli hyötyä. Ostin Squaresoftin jRPG-klassikon PlayStation Storesta ja tallensin sen Gon muistiin. Kuusituntinen matka sujui yhdessä hujauksessa.




Pelaajabarometri-tutkimuksen mukaan Windowsin Pasianssi on Suomen suosituin tietokonepeli. En epäile tätä hetkeäkään, niin universaali on tämän kortinlätkinnän viehätys sukupuoleen ja ikään katsomatta. Muutaman minuutin pelikerta sisältää aina myös pienen jännityksen siitä, meneekö peli tällä kertaa läpi. Eri matkapuhelimet sisältävät nekin versioita samasta pelistä.




Nokian epäonnistumisia on kelattu väsymykseen asti, mutta muistellaanpa onnistumisiakin välillä. Nokia 5110 ja matopeli esittelivät mobiilin pelaamisen heillekin, jotka tuskin olisivat muuten ajatelleet pelilaitteesta maksavansa. Kekseliäimmät lisälaitevalmistajat tehtailivat jopa erillisiä matopeli-joystickeja. Oma ennätykseni syntyi armeija-aikaan Helsingin rautatieasemalla, lomajunaa odotellessa.




Applen iLaitteiden kaupassa on vaikka minkälaista ajantappoa ja myös -hukkaa. Tiny Tower on eräs lukemattomista tarjolla olevista yksinkertaisista taloussimulaatioista, mutta sillä on etunaan kaksi asiaa: ensinnäkin sen peruspeli on ilmainen (eivätkä ostettavat bonukset riko peliä) ja toisekseen peli "jatkuu" koneen kellon perusteella, vaikka iPod/Pad/Phonella tekisi muuta välillä. Syvyyttä pelimekaniikasta löytyy lammikon verran, mutta ainakaan tekeminen ei lopu, kun taloonsa väsää riittävästi kerroksia.