Hinta: 800 MSP
Ikäluokitus: 12
Teksti: Manu Pärssinen


Atari on viime aikoina harrastanut kovalla tahdilla vanhojen pelinimikkeiden kaivamista haudoistaan, vaikka lopullinen tuotos ei sitten olisikaan muistuttanut esikuvaansa. Näin on myös Yars’ Revengen tapauksessa. Alkuperäisessä pelissä pääosassa oli Yar-rodun edustaja, kärpäsmäinen hyönteinen, jonka piti räiskiä tiensä läpi suojamuurin päästäkseen Qotile-pahiksen kimppuun. Uudessa versiossa Yar on animemaailmasta repäisty neitonen keskellä Panzer Dragoonmaista raideräiskintää.

Aluksi kaikki vaikuttaa komealta: tarina on ihan jees scifianimehuttua, toteutus tyylikästä ja kun varsinaiseen peliin päästään, maisematkin XBLA-peliksi sieltä komeimmasta päästä. Maalatun oloiset taustat ovat värikkäitä ja niitä katselee mielellään. Yar on varustettu kolmella erilaisella aseella ja kourallisella lisävoimia, mikä tuo pelaamiseen hieman kaivattua vaihtelua ja strategiointeja, kun joidenkin aseiden latautumista pitää odottaa ja läväyttää ampuminen oikeaan hetkeen sekä oikean tyyppiseen viholliseen.

Vihollistyyppejä ei ole kuitenkaan montaa, eikä muutaman tunnin mäjäyksen läpihaukottelu sisällä yllätyksiä. Paikallaan junnaava musiikki vain korostaa tunnelmaa, jota vastaavan saa pyörittelemällä peukaloitaan Pendolinomatkalla Helsingistä Tampereelle. Siinä, missä Panzer Dragoonit ja varsinkin Rez saavat pelaajan välillä unohtamaan, että kuljetaan raiteilla, Yar’s Revenge muistuttaa siitä jatkuvasti. Keskinkertaisen alapuolelle jäävään kokemukseen ei vain ole nähty tarpeeksi vaivaa.





Hinta: 800 MSP
Ikäluokitus: 12
Teksti: Manu Pärssinen


Beyond Good and Evil on ollut vuosi ilmestymisensä jälkeen varmaankin jokaisella listalla, johon on kerätty ‘pelit, jotka eivät saaneet tarpeeksi huomiota’ tai ‘pelit, jotka ansaitsisivat jatko-osan’. Jatko-osa on edelleen vähän hataralla pohjalla, vaikka sitä ollaankin jossain Ubisoftin syövereissä tekemässä, mutta lisähuomiota on nyt saatu HD-version XBLA-julkaisun ja tulevan PSN-julkaisun myötä.

BGaE on toimintaseikkailu, jonka pääosassa on kekseliäs ja rohkea fotojournalistineitonen Jade. Häijyt DomZit ovat hyökänneet Hillysin planeetalle, eikä armeija tunnu tekevän tarpeeksi. Silloin toimeen ryhtyy vastarintaliike IRIS Network, jonka touhuihin Jade sekaantuu, apunaan sikaolento Pey’j, agentti Double H ja tekoäly Secundo. Salajuonet pitää selvittää, planeetta pelastaa ja hieman toimittajan hommiakin hoitaa siinä sivussa. Mukaansa tempaava, hyvin kerrottu tarina ei ole menettänyt lumoaan vuosien saatossa, vaikka täysihintaisessa pelissä se ei ehkä tänä päivänä olisikaan syvällisimmästä päästä.

Osa BG&E:n pelimekaniikasta tuntuu nykyään hieman vanhahtavalta, mutta kun vauhtiin pääsee, sen unohtaa. Puzzlet, vaikka niistä monet ovatkin toistensa klooneja, viihdyttävät yhä ja grafiikoiden HD-päivitys on tehty tyylillä. Jade vahvana naishahmona on edelleen toimiva pelisankari, eikä ihme, että neidolle on näin kauan toivottu paluuta. Vaikka olisi aikoinaan peliin tutustunut, pelaa Beyond Good and Evilin reilut kymmenen tuntia mielellään uudelleen ja niille, jotka sen ovat skipanneet, uusioversiota voi lämpimästi suositella.





Hinta: 800 MSP
Ikäluokitus: 18
Teksti: Tero Huomo


Mielenkiintoisesti nimetty The Dishwasher: Vampire Smile ei ole vampyyrityttöjen tiskaussimulaattori, vaan jatkoa pirullisen nopeatempoiselle The Dishwasher: Dead Samurai beat ’em upille. Sarjakuvamainen juoni on sivuosassa, kun ruutu maalataan punaiseksi cyborgien, epäkuolleiden ja agenttien verellä. Nopeatempoisuus ei sentään tarkoita pelkkää napinrämpytystä, vaan liikkeitä ja taitoja esitellään useita täysihintaisia pelejäkin monipuolisempaan mätkintään.

Visuaalisesti komea, suttuinen tussipiirrosjälki ei kuitenkaan aivan sovi Dishwasherin nopeatempoisuuteen. Sumeat ääriviivat, epilepsian laukaiseva valoefektien ilotulitus sekä yli-innokas kameramies yhdessä takaavat, ettei ole useinkaan selvää kuka saa nekkuun ja keneltä. Pidempään pelatessa päätä särkee. Kaksinpelissä kamera pysyy jo miellyttävän kaukana, mutta hahmot hukkuvat ruudulle. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kokemusta voi maustaa Xbox-peleissä hyvin harvinaisella 3D-tuella. Syvyysvaikutelma on onnistunut, vaikka efektin tarpeellisuus kaksiulotteisessa mätkinnässä on kyseenalainen. Oikeista 3D-televisioista haaveilevat voivat lisäksi poimia pelin aikana tavaran, joka mahdollistaa 3D:n kokemisen puna-sini laseilla.

The Dishwasher: Vampire Smile muuttuu graafisen sekavuutensa ansiosta puuduttavaksi sohinaksi, jossa lähes identtisiä huoneita puhdistetaan tyhjästä ilmestyvistä vihollisista. The Dishwasher: Vampire Smile on sekasoppa, jossa ei vain ole mitään tarpeeksi mieleenpainuvaa tai palkitsevaa pitämään alkuinnostusta yllä.





Hinta: 1200 MSP
Ikäluokitus: 12
Teksti: Mikko Heinonen


Parin vuoden takainen indie-hitti, “köyhän miehen Diablo 3” Torchlight on nyt kääntynyt myös konsolimuotoon. Yksinkertainen action-RPG onkin ihan passeli konsolipelin formaatti, ja Torchlight muutenkin ihan hauska perinteinen luolakohlaus.

Manu totesi peliä kokeiltuaan, että Torchlight on hänelle “liian PC”. Voin ymmärtää tämän näkökannan, sillä Torchlight on vielä monta astetta enemmän Diablo kuin vaikka joku Baldur’s Gate: Dark Alliance. Tehtäviä on WoW-tyyliin auki jatkuvasti useita, eikä pelaajaa viedä mitenkään narussa tapahtumasta toiseen. Konsolointi on kuitenkin onnistunut ihan mukavasti mitä tulee kontrolleihin ja pelattavuuteen muutenkin, joten mitenkään paperinmakuinen taulukkorope tämä ei todellakaan ole.

Torchlightin ehdottoman ostosuosituksen tiellä on vain yksi merkittävä este: se ei sisällä co-op-kaksinpeliä. Yksinkin luolien tutkimista ja lootin kaupunkiin kiikuttamista jaksaa kyllä jonkin aikaa, mutta kaverin kanssa homma toimisi kuin eläin.