Tänä sunnuntaina on luvassa vähän erilaista listaa. Toimituksen levynkulmalla on pyörinyt pitkään lyhyitä tekstejä liittyen erilaisiin tuotteisiin, joista on iloa vanhojen kotitietokoneiden kanssa pusaajille. Päätimme koota ne yhdeksi vinkkipaketiksi.



Teksti: Jarkko "Grue" Lehti


Commodore 64:n kanssa lapsuutensa viettäneet muistavat 1541-levyaseman varmastikin lievällä kunnioituksella. Rakas laite sai myös lempinimiä osakseen, varmastikin suuren kuumenemistaipumuksensa vuoksi; itsekin laitetta tuli kutsuttua "leivänpaahtimeksi". Ei ollut ollenkaan epätavallista, että pitkien pelisessioiden jälkeen lerppu suoraansanottuna lerpahti mutkalle asemasta poistettaessa - yksinomaan lämmön vuoksi.

Nykypäivänä Commodore 64:lle on internetistä saatavana kattavat kokoelmat pelejä ja uusia demoscenetuotoksiakin tulee koko ajan lisää, mutta miten saada nuo internetistä ladatut tiedostot toimimaan rakkaan C64:n kanssa? Emulaatio on aina yksi, ei niin tyydyttävä ratkaisu: ruudunpäivitys on tökkivää ja ääniemulaation laadussakin toivomisen varaa. Internetistä ladatut tiedostot on myös mahdollista siirtää lerpuille, mutta suoraan sanottuna prosessi on hankala ja vaatii toimiakseen kaapeleita ja osaamistä virittää tarvittavat ohjelmistot PC:lle. Lisäksi lerppujen hankkiminen on vähintäänkin hankalaa nykypäivänä.

Tähän rakoon iskee 1541 Ultimate, laite joka osaa käyttää SD-korttia massamuistinaan. Näin internetistä ladatut tiedostot voidaan kätevästi kopioida muistikortille ja ladata sieltä myöhemmin C64:ään. Laitteeseen on myös sisäänrakennettuna turbomoduleita, jolloin levyltä lataaminen nopeutuu huomattavasti. Lisäbonuksena laite osaa myös emuloida REU-muistinlaajennuskorttia, jolloin C64:lle saadaan parhaimmillaan 16 Mt muistinlaajennus.

1541 Ultimaten käyttö on hyvin yksinkertaista. Laitteessa on 3 näppäintä, joista keskimmäistä painamalla pääsee laitteen toimintavalikkoon. Siitä hoidellaan asetusten muuttaminen ja levyjen hallinta: kun peli vaikkapa pyytää vaihtamaan levypuolta, painetaan menu-näppäintä, valitaan listalta seuraava image ja jatketaan pelaamista. Hämmentävän yksinkertaista ja toimivaa! Laitteen kahta muuta nappia taas käytetään aktivoidun turbomodulin hallintaan, toinen nappi on "freeze" ja toinen "reset". Nappien paikat ovat vieläpä määritettävissä laitteen asetusmenusta.

Kaiken tämän päälle laitteen ohjelmisto ja raudan kuvaus on julkaistu avoimella lisenssillä, joten kaikilla kynnelle kykenevillä on mahdollista ohjelmoida laitteelle omia laajennoksia tai jopa kokonaan uutta rautaa, esim CPU-kortti. Kokonaisuutena tämä on se lisälaite, jota ilman allekirjoittanut ei enää osaa kuvitella elävänsä Commodore 64:n parissa.

1541 Ultimatea valmistetaan pieninä erinä tilausten perusteella. Lisätietoa saatavuudesta voi katsoa - ja tilauksen tehdä - osoitteesta www.1541ultimate.net.




Amiga on eräs retrokansan suosikeista etenkin Suomessa. Monella on edelleen tallessa ja käytössä näitä pelaajien ja demokansan suosimia viimeisiä kotimikroja. Ongelma on kuitenkin se, että laitteesta ei tahdo saada nykyisiin näyttölaitteisiin kunnollista kuvaa. Komposiittivideo on suttuista eikä tue kaikkia näyttötiloja, TV-modulaattorista ei tarvitse edes puhua, ja RGB tarvitsisi näyttölaitteen, joka suostuu tahdistumaan 15 ja 31 kilohertsiin. Harva taas viitsii enää pitää nurkissa 25 vuotta vanhaa kuvaputkikonetta, jos se ylipäätään edes toimii.

Ratkaisun tarjoaa Individual Computers, jonka mallistossa on monenlaista muutakin retrotarviketta. Indivision-niminen laite asetetaan Amigan emolevylle näyttöpiirin päälle, ja se kaappaa videosignaalin ja käsittelee sitä niin, että Amigan käyttö onnistuu normaalissa VGA-näyttötilassa valtaosalla LCD-näytöistä ja -televisioista. Kyseessä on itse asiassa pieni FPGA-piirillä toteutettu videoprosessori. Kuva on täysin vakaa ja häiriötön. Jos näyttölaitteen ominaisuudet riittävät, voi ruudun tahdistuksen asettaa myös niin, että esim. näyttöä vierittävät pelit toimivat entiseen tapaan sulavasti - vakioasetus kun jättää niihin pienen nylkytyksen. Testien perusteella tämä säätö karsii hieman käyttökelpoisia näyttöjä, mutta lopputulos on vieläkin parempi.

Indivisionista on omat versionsa Amiga 1200-, 4000- ja 500 Plus/600 -tietokoneille sekä Commodore CD32 -pelikonsolille. Edustaja Suomessa on Gentle Eye.



Etenkin ammattilaisten kameroissa suosittu Compact Flash -muistikortti on siitä mielenkiintoinen eläin, että se käyttäytyy IDE-kiintolevyn tavoin. Tämän ansiosta on helppoa tehdä sovitin, jolla tietokone huijataan luulemaan CF-korttia kiintolevyksi, ja laajojen käyttökohteidensa vuoksi CF-kortit ovat myös kohtuuhintaisia. Koska vanhempien koneiden kanssa tilantarve on usein vain muutamia satoja megoja, ehkä pari gigaa, CF-kortti on hyvä ratkaisu hitaan ja meluisan kiintolevyaseman tilalle. Lisäksi sen sisältö on helppo kopioida suoraan nykyaikaisella koneella, vaikkapa emulaattorin välityksellä.

Olemme itse menestyksellä käyttäneet CF-kortteja paitsi erilaisissa Amigoissa, myös Pentium-tason PC:issä. Sovittimia ja kortteja saa edullisesti DealExtremestä ja mm. eBay-verkkohuutokaupasta. Moniin laitteisiin on myös saatavana erityisiä CF-korttiadaptereja. Ostaessa kannattaa huomioida, että nopein ei ole aina paras - parhaille ammattilaiskameroille suunnitellut 266-kertaisella nopeudella toimivat kortit saattavat olla jo liian hyviä. Samoin kortit ovat ohjainpiireiltään yksilöitä, joten kannattaa kysyä Googlelta, mikä olisi paras merkki omaan tarpeeseen. Omassa käytössä ehdottomasti yhteensopivin merkki on ollut SanDisk.



Uusia hiiriä ja peliohjaimia ei pitkään saanut muualta kuin riistohintaan verkkohuutokaupoista. Tämän ansiosta monella jäi klassikkopelaaminen kokonaan paitsioon, kun ajatus vain yhteen suuntaan toimivasta tikusta ja pöydällä takeltelevasta hiirestä ei kovasti houkutellut.

Apuun tulevat Speedlink, joka on ottanut uusintapainoksen klassisesta Competition Pro -joystickista ns. Atari-liittimellä, sekä MicroMys-niminen hiirisovitin. MicroMysillä voidaan kytkeä mikä tahansa PS/2-liitäntäinen hiiri (tai USB-hiiri PS/2 -sovittimella) Amigaan, Atari ST:hen tai Commodore 64:ään. Näin on täysin mahdollista käyttää vaikkapa optista hiirtä tai laser-rottaa klassikkopeleissä, mikä vie pelimukavuuden aivan uudelle tasolle verrattuna kammottaviin 80-luvun saippualaatikoihin. Uusi, toimiva Competition Pro antaa saman tunteen vanhoihin toimintapeleihin, kun yllättäen tikun tulitus ei lopetakaan toimimista kesken Xenon 2 -session. Molempien edustaja Suomessa on Gentle Eye.



Toisin kuin muut listan tuotteet, WHDLoad on ohjelma. Tämä liioittelematta pieneksi ihmeeksi luonnehdittava softa mahdollistaa vanhojen klassikoiden pelaamisen ja demojen katselun viimeisimmälläkin Amiga-raudalla, helposti suoraan kiintolevyltä ja ilman emulaattoreiden tahmailua. Mukana seuraavalla apuohjelmalla on helppo dumpata alkuperäiset levynsä asennustiedostoiksi kiintolevylle, ja yhdessä sopivan kokoisen CF-kortin kanssa Amigasta syntyy helppokäyttöinen klassikkopelikeskus - aivan kuin 1541 Ultimatella terästetty kuuslankku. Omalla kohdallani WHDLoad on nostanut Amigan käyttöastetta kaksin-kolminkertaiseksi, kun jokaista pelisessiota ei enää edellä arvailu siitä, mitkä asetukset mikäkin harvinaisen kranttu peli haluaa, tai vähintään pohdinta siitä, arvaanko kuluttaa vanhoja mutta vielä toimivia korppuja yhtään enempää.

WHDLoad maksaa 20 euroa ja sisältää suomenkieliset ohjeet, kokeiluversio on ilmainen. Lataa osoitteesta WHDLoad.de.

Kuvassa Amiga 4000 Indivisionilla ja CF-korttikiintolevyllä, 21" TFT-näyttö, Logitech-hiiri MicroMys-adapterilla, WHDLoad, Lion King ja tyytyväinen 5-vuotias.




Jos et ole oikein toipunut siitä, että varsinaiset kotitietokoneet kuolivat 90-luvun alussa, eikä uutta henkistä kotia ole löytynyt Windowsin, Macin tai Linuxin joukoista, voi MorphOS olla kokeilun arvoinen. Tämä AmigaOS:n henkinen jatko on käyttöjärjestelmä, joka on tehty mahdollisimman tehokkaaksi, eivätkä sen rautavaatimukset siksi ole kummoisia. Pyörittämään sopii vanha PowerPC-pohjainen kone - vanhalla Mac Minillä tai Power Macintosh G4:llä systeemi suorastaan lentää. MorphOS on taatusti erilaisen ihmisen valinta, johon on tarjolla paljon kaikenlaista mukavaa nörttiohjelmistoa. Ilmaisen, puoli tuntia kerrallaan toimivan kokeiluversion voi ladata tiimin kotisivuilta. Rekisteröinti maksaa jokseenkin tarkoitushakuiselta kuulostavat 111,11 euroa. Myös virallinen AmigaOS 4 on olemassa, mutta sitä ei voi ajaa vanhoilla Apple-ongelmajätteillä, mikä nostaa hintaa turhan korkealle...



Taannoin ehdimme jo testailla CDon.comin kauppaamaa Amiga Classix Competition Pro -pakettia, joka sisälsi samaan kauppaan USB-peliohjaimen ja tukun pelejä - osa klassikkoja, osa ei niinkään. Nyt samaisesta kapulasta on ilmestynyt juhlava kultainen versio, joka juhlistaa ohjaimen 25-vuotista taivalta. Hiukan kitschiin kallellaan olevan ilotikun kylkeen on lyöty 25 Amiga- ja 25 C64-peliä. Pelit ovat osin samoja kuin Amiga Classix -paketissa, mutta uusiakin on lisätty. Teknisesti paketti on toteutettu avoimen lähdekoodin WinUAE- ja VICE-emulaattoreilla.

Jos haluat lähinnä muistella ohimennen vanhoja hyviä aikoja - laillisesti ja ilman ROMZ WAREZ -sivustojen kaivelua Amigan bootromien ym. toivossa - on tämä Competition Pro -paketti hyvä valinta. Pelivalikoima on kärsinyt vähän siitä, ettei kaikkein parhaiden pelien oikeuksia ole saatu hankittua, mutta tälläkin valikoimalla voi viettää laatuaikaa, eikä mikään estä lataamasta emulaattoriin muita pelejä, joita on ihan laillisestikin saatavana verkosta. Retroilun jälkeen on käsissä ihan käyttökelpoinen USB-peliohjain, jolla voi sitten hakata vaikkapa Steamissa kaupattavia tasoloikkia. Kokeilukappaleesta suurkiitokset SpeedLinkille.