Tänä keskiviikkona Nintendo esitteli 3DS-käsikonsoliaan medialle Atlantin molemmin puolin. Moni teistä varmasti katseli tilaisuutta livenä Nintendon videostreamista tai luki monituisilta sivuilta livebloggausta, joten monia yllätyksiä tästä artikkelista ei tule teille tulemaan. Tarjoan kuitenkin pikakatsauksen paikan päällä esiteltyihin peleihin ja muihin tunnelmiin Amsterdamin "Discover Nintendo 3DS" -tilaisuudesta.



Tilaisuuden juonsi varsin onnistuneesti englantilainen tv- ja radiopersoona Jonathan Ross, jonka mainostettiin olevan kova pelaaja itsekin. Hyvin mies pestinsä vetikin, vaikka kovin harjoitellulta kommentit kuulostivat - näin saatiin ohjelman ‘virallinen osuus’ soljumaan sopivasti eteenpäin mainospuheineen päivineen.

Eniten laitteesta itsestään puhui “köyhän miehen George Clooney’, eli Euroopan Nintendon markkinointipäällikkö Laurent Fischer. Lyhyesti voisi sanoa, että Nintendo 3DS on päällisin puolin kuin Nintendo DSi, seuraavin ulkoisin ja sisäisin eroin:

- ylänäyttö on 10% suurempi, laajakuvamuotoinen ja tietenkin 3D-näyttö
- vasemman peukalon tienoille on laitettu analoginen ohjaustatti
- laitteessa on kolme kameraa, yksi pelaajaa kohti ja kaksi ulospäin, jolloin ne toimivat 3d-kamerana. Tilaisuudessa mainittiin, että videokuvausmahdollisuus on tulossa päivityksenä
- erityisesti paljon puhuttiin erilaisista yhteysominaisuuksista, vaikka Wifi-kumppanuuksia todennäköisesti ei Suomessa nähdä, pyrkii 3DS päivittelemään itseään aina, kun se pääsee WLANiin kiinni - tai latailemaan lisäsisältöä, kun se huomaa lähistöllä toisen 3DS:n
- 3DS:ssä on kallistuksentunnistus, jota käytettiinkin useissa esitellyissä peleissä
- eShop-virtuaalikauppa, josta voi ostaa ainakin GameBoy-pelejä
- laite on tietenkin tehokkaampi ja graafisesti kyvykkäämpi kuin edeltäjänsä, vaikea sanoa kuinka paljon, mutta pelien ulkoasu oli luokkaa Xbox/Wii, paikoittain jopa parempi

"Paljon jytinää, vähän innostusta" -osiosta vastasi Aardman -animaatiostudion David Spotsman, joka hehkutti Aardmanin yhteistyötä eri yritysten ja nyttemmin myös Nintendon kanssa. Sen hedelminä saadaan Shaun the Sheep -3D-lyhytelokuvia ladattaviksi 3DS:lle.

Illan hauskin vieras oli Capcomin Yoshinori Ono, joka aloitti laittamalla yleisön huutamaan “Hadouken!” ja vitsaili muutenkin luontevasti koko puheenvuoronsa ajan (“Tänään puhun teille Virtual Boy 2:sta... siis 3DS:stä!”). Esittelyssä oli tietenkin Super Street Fighter IV 3D Edition, ja etenkin sen verkko-ominaisuudet. Niihin kuuluvat mm. se, että pelkästään kadulla kävellessä peli voi haastaa matsiin toisen lähistöllä olevan 3DS:n, eikä omistajien edes tarvitse tietää asiasta: seuraavan kerran peliin katsoessa voikin yllättäen havaita omistavansa lisää virtuaalipatsaita. Pelissä on myös katsojatila, jolla pääsee seuraamaan muiden matseja.

Yhteistyökumppaneiden esiinmarssia jatkoi Ubisoftin päämies Yves Guillemot, joka kehui firman pelintekijöiden innostuneen 3DS:n teknologiasta ja ideoineen sille koko joukon pelejä. Valkokankaalla nähtiin trailereita seuraavista:

Rayman 3D
Splinter Cell 3D
Rabbids 3D
Ghost Recon: Shadow Wars
Combat of Giants: Dinosaurs 3D
James Noir’s Hollywood Crimes
Asphalt 3D
Driver Renegade

Yleisö odotti jo itse Kojimaa lavalle, kun hehkutettiin tärkeää pelisarjaa ja Konamia ja ainakin puolet yleisöstä pettyi, kun esiin astui kaksi 3DS:n PES-jalkapallopelin tekijää: Enomoto Shinji ja Hatsumi Naoya. Miehet olivat ehkä hermostuneitakin, koska kaksikon puhe tuntui takeltelevan, eikä yleisöä otettu haltuun. Ylihehkuttava traileri päätti osuuden, joka jätti kylmäksi - mutta tästä lisää myöhemmin.

Viimeinen yhteistyökumppanivieras oli Team Ninjan Yosuke Hayashi ja kaikki tiesivät mitä se tarkoittaa: Dead or Alive Dimensions, 3D-rintoineen päivineen. DOA-sarja on viettänyt pitkään hiljaiseloa ja 3DS:n pelin luvataan olevan ‘Best of Collection’ kaikista DOA-peleistä.

Laurent Fischerin aloittamaa 3DS:n ominaisuuksien listaamista jatkoi astetta isompi pomomies, eli Euroopan Nintendon pääjohtaja Satoru Shibata. Tärkein niistä oli tietenkin julkaisupäivä, joka on Euroopassakin maaliskuun lopulla, eli 25.3. Hinta sijoittunee 250-350 euron välille, vahvistusta Suomen osalta odotellaan ensi viikon aikana.





Yleisö päästettiin messuhalliin rakennettuun ‘Nintendokaupunkiin’ testaamaan pariakymmentä 3DS-peliä. Kaikkien niiden demot oli valitettavasti rajoitettu parin minuutin kestoon tai pariin pikaiseen tehtävään, joten kovin kattavaa kuvaa peleistä ei vielä saanut. Keskityinkin lähinnä 3D-efektin toimivuuden tarkasteluun. Tässä läpileikkaus tapahtuman pelivalikoimaan.

Resident Evil: Mercenaries 3D Edition
Pelonsekaisin tuntein nousin linja-autoon, jossa pääsin testaamaan ensimmäistä 3D-peliäni, Resident Evil: Mercenariesia. Itse asiassa pelistä ei jäänyt kovinkaan paljon mieleen, enimmäkseen seisoin paikallani ammuskelemassa joka puolelta köpötteleviä zombeja, sillä olin aidosti hämmästynyt 3D-ruudun laadukkuudesta. Ei häiriöviivoja, ei värihäiriöitä, ei sumeutta, ei vapinaa (paitsi jos liikutti päätään tai konetta liian paljon). Enpä olisi uskonut. Huh, melkoinen tulevaisuusfiilis. RE oli yksi 3DS:n alkuvalikoiman parhaan näköisistä peleistä, niinkuin sen on luvattu olevankin.

AR Games / Face Raiders / kamera / Mii Maker
AR Games (AR = augmented reality, tehostettu todellisuus) -peli aiheutti eniten naurunremakoita, johtuen siitä, miltä pelaajat näyttivät pelatessaan sitä. Peli käyttää erityistä korttia, jonka päälle ilmestyy kolmiulotteinen kuutio, kun sitä kuvaa 3DS:n kameralla. Laatikosta tulevia maalitauluja ja muita otuksia sitten tähtäillään ja ammutaan liikkumalla itse kohteen ympärillä.

Oli jokseenkin hämäävää katsoa samaa pöytää kolmiulotteisena ruudulla, joka oli oikeasti edessäni, sillä jotain eroa ‘oikeaan’ näkymään kuvassa kuitenkin on. AR Games, samoin kuin 3DS:n mukana tuleva Face Raiders -peli ja kameraohjelmisto kärsivät ainakin omissa silmissäni siitä, että näin hyvin herkästi kuvan tuplana. Pelkästään polygoneista koostuvissa peleissä tätä ongelmaa ei ollut, mutta heti kun mukaan tulee kameran kautta oikeaa ympäristöä, näin kävi.

Face Raiders ottaa kuvan pelaajasta ja käyttää sitä hauskalla tavalla vihollisena - itseään siis ammutaan naamaan, niinkuin Jonathan Rosskin totesi. Tähtäys tehdään liikuttelemalla itse laitetta ilmassa.

3D-kameralla otetut kuvat toistivat hienosti tilasyvyyden, mutta lähietäisyydellä olevat esineet tai ihmiset näyttivät hieman latteilta pahvikuvilta. Toisaalta, eipä tällaistakaan ole ennen nähty.

Dead or Alive Dimensions
Dead or Alive Dimensionsin demo oli säädetty todella helpolle vaikeusasteelle, mikä toisaalta takasi sen, että Tinan rintoja hytkyttelevää voittovideota pääsi näkemään useaan otteeseen. Peli oli sama vanha DOA, kontrollit toimivat ihan kohtuullisesti ja kenttien 3D-syvyyskin näytti hyvältä. Sen sijaan hahmot ja muut taustan elementit (kuten paikallaan jököttävät pahvikuvilta näyttävät kirahvit) olivat jokseenkin kaksiulotteisen näköisiä. Ehkä efektiä voisi verrata elokuviin, joihin 3D-ominaisuus on lisätty jälkikäteen.

James Noir Hollywood Crime
Hienolta kuulostava nimi kätkee sisäänsä tarinan tähdeksi pyrkivästä miekkosesta, jonka pitää ratkoa pulmia. Demossa oli kaksi pulmaa, jotka selvisivät käden käänteessä. Jälkimmäisessä niistä piti käännellä kuutiota ja siinä olevia viisareita osoittamaan tiettyjä kirjaimia. Olisihan siitäkin ilman 3D:tä selvinnyt, eikä peli muutenkaan tältä istumalta vakuuttanut.

Steel Diver
Steel Diver -sukellusvenepeli jätti varsin kaksijakoisen mielikuvan. Varsinainen peliosuus, jossa sivultapäin kuvatussa vedenalaisessa maisemassa väistellään syvyyspommeja ja kiviä, oli peli-idealtaan kuin kevyestä Flash-pelistä. Merenpohja näytti kyllä 3D:nä ihan kivalta, mutta sukellusvene ja ‘viholliset’ siihen verrattuna kököiltä. Pelissä oli kuitenkin toinen pelitila, joka sai meikäläisen ihastumaan. Periskoopin läpi katseltava merimaisema, varsinkin myrskyävä sellainen näytti todella komealta, vaikka itse peli-idea olikin taas simppeli - laukaise torpedo oikealla hetkellä. Pyörivällä toimistotuolilla istuessa pelaaminen oli hauskaa, kun vihollislaivoja piti etsiä horisontista pyörimällä itse fyysisesti ympäri. Tämä oli tapahtuman ainoa peli, jota pelasin useamman kerran - toivotaan että sen hinta tulee vastaamaan sisällön kapeutta.

The Legend of Zelda: Ocarina of Time
The Legend of Zelda: Ocarina of Time. OCARINA OF TIME! Yksi monissakin yhteyksissä maailman parhaiden pelien joukkoon nostettu peli - nyt 3D:nä. Eipä se peliin itseensä mitään lisää, hyvähän tuo sellaisenaankin on, mutta syvyysefekti toimi tässäkin hyvin. Graafisesti peli näytti jokseenkin vanhentuneelta.

Pro Evolution Soccer 2011 3D
Aiemmin kerroin, että PES:n esittely lehdistötilaisuuden aikana oli pettymys. Mikään ei valmistanut minua siis siihen, että itse pelaaminen oli päivän parhaita kokemuksia ja nostaisin PES:n helposti testaamieni pelien kärkikaksikkoon, ellen ykköseksi. Kolmiulotteisuus oli erinomaisen hyvän näköistä ja PES 2011 3D oli ainoa peli jossa voisi juuri ja juuri kuvitella, että efekti tuo itseasiassa jotain lisää itse peliinkin. Etäisyyksien arviointi syötöissä ja potkuissa tuntuu luonnollisemmalta, kun kuvassa on syvyyttä.

Kid Icarus: Uprising
Kid Icaruksen paluu pelimaisemiin aiheutti aikoinaan ison kohahduksen ja peliin on selvästi panostettu. 3D-efekti oli paremmasta päästä ja grafiikka muutenkin näyttävää. Kaukana ollaan kuitenkin juurilta, sillä lyhyt testi tarjosi lähinnä räiskintää, eikä lainkaan tasoloikkaa. Pelissä oli myös hieman hankala ohjaustapa: tähtäys hoidetaan kynällä, liikkuminen tatilla ja ampuminen olkanapilla - laitetta joutuu siis pitämään ilmassa parilla sormella, jotta saa kaiken onnistumaan yhtä aikaa.

Super Street Fighter IV 3D Edition
PES kuului päivän kärkikaksikkoon ja tässä on se toinen peli. SSFIV3DE on tuotu 3DS:n ruudulle liki samalla näyttävyydellä kuin vastaava peli PS3:lla ja X360:lla. Pelihahmot ovat varsin komean näköisiä ja DOA:sta poiketen myös ne näyttävät kolmiulotteisilta, Chun-Lin pohkeita myöden. Peli tarjoaa kaksi näkövinkkeliä, perinteisen ja dynaamisen, joista jälkimmäinen toi ruudulle päivän upeimman 3D-kokemuksen. Vaikken suuri Street Fighter -fani olekaan, veikkaan että tämä tulee laitteelle joskus hankittua.

Lego Star Wars
Lego Star Wars -testini jäi myös hyvin lyhyeksi, yksinkertaisesti siksi, että Voima ei ole minussa vahvana (jäin hyvin pian jumiin tilanteeseen, jossa en tiennyt mitä tehdä). Yodana loikkiminen ja valomiekkailu oli toteutettu mukavan värikkäillä grafiikoilla, eikä 3D-syvyydessäkään ollut moittimista.

Super Monkey Ball
Nintendo 3DS:n aiheuttamista silmäsäryistä ja pahoinvoinnista puhuttiin jonkun verran internetissä Japanin tilaisuuden jälkeen. Omalla kohdallani Super Monkey Ball oli ainoa peli, joka sai hieman ällötyksen tunnetta aikaiseksi. Peli on muutenkin vähän outo lintu - sitä on mahdollista pelata kallistelemalla laitetta, mutta silloin ei voi käyttää 3D-näyttöä, koska liikuttelu tekee kuvasta epäselvän. Tatti+3D-yhdistelmä kuitenkin toimi, niinkuin pitikin, mutta jokin pelin tavassa käyttää 3D:tä aiheutti pienen motion sickness -tunteen.

Nintendogs +Cats
Jes, kissoja! Nintendogsin konsepti on nyt tuplasti parempi, kun on saatu maukujatkin mukaan. Myös koirat ovat entistä monimuotoisempia ruumiinrakenteeltaan ja turkit entistäkin siliteltävämpiä. Kivana kikkana lemmikit nyt myös tunnistavat isäntänsä/emäntänsä ja ryntäävät ruudun lähelle tervehtimään. Outoja ihmisiä virtuaalielukat saattavat kavahtaa. 3D-efekti oli tässäkin sieltä laadukkaammasta päästä.

Puzzle Bobble Universe
Miksi? Mitä 3D tuo tähän? Ei mitään. Taustakuvassa oli havaittavissa lievä syvyysefekti, mutta peli itse on nähty sata kertaa. Kai se oli pakko tällekin koneelle julkaista.

Samurai Warriors: Chronicles
Totesin pelin esittelijälle, etten juurikaan välitä kyseisestä pelisarjasta, mutta laite törkättiin silti kouriini. Graafisesti peli ja varsinkin pelihahmot ovat komeita sekä 3D-syvyys onnistunut. Tylsä nappienhakkaus on silti tylsää nappienhakkausta.

Ridge Racer 3D
Toinen peli, jossa 3D-efektin käyttö oli jokseenkin turhaa ja pelistä nautti aivan yhtä paljon sen ollessa pois päältä. Syvyysefekti oli kohtuullinen, mutta peli Ridge Racer. Tattiohjaus on toki tervetullut DS:n alkuaikojen kosketusnäyttörattikauheuden tilalle.

Rabbids Travel in Time
Ja vielä viimeiseksi kolmas peli, jossa 3D tuntui liiankin päälle pultatulta. Sivulta päin kuvattu tasoloikka ei antanut efektille paljon mahdollisuutta ja kaikki kaukaisinta taustaa lukuunottamatta näytti kaksiulotteiselta. Itse peli oli niin perushelppoa perinteistä tasoloikkaa kuin olla voi ja siinä samalla Rabbidien hullu karismakin on kadonnut. Lyhyt demo saattoi kyllä olla aivan pelin alkutasoista, joten en ihan vielä mene tyrmäämään. 3D:tä tämä peli ei kyllä kaipaa.





Paikan päällä olivat myös PilotWings Resort, The Sims 3, pari Virtual Console -peliä, Asphalt 3D sekä Combat of Giants, mutta ne jäivät itseltäni testaamatta.

Näiden lisäksi Cinema-osastolla sai katsoa 3D-trailereita muutamista muista peleistä: Animal Crossing, Mario Kart, Metal Gear Solid: Snake Eater (näytti hyvältä), Paper Mario, Resident Evil: Revelations ja Star Fox 64 3D. Ehkä leuat tipauttavin hetki itselleni oli katsoa Eurosportin tv-lähetystä 3DS:n näytöltä - vaikuttavaa, kuinka hyvältä se näytti - ja ilman laseja! Varsinkin tennisottelun etualalla istuva yleisö näytti todella kolmiulotteiselta noustessaan hurraamaan Hantuchovalle.

Kaiken kaikkiaan olin positiivisesti yllättynyt. 3DS:n näyttö näyttää paljon paremmalta kuin uskalsin odottaa ja pelivalikoima näyttäisi kattavan niin lapset, aikuiset, naiset, retrofanit kuin urheilufanitkin. Hieman huolestuttavaa oli, että joillain ihmisillä oli hyvin erilaisia tuntemuksia siitä, kuinka näyttöä pitäisi katsoa, vaikka itselleni 3D-efektin näkeminen peleissä ei tuottanut mitään vaikeuksia. ‘Oikean kuvan’ sekoittamisesta siihen mainitsinkin jo aiemmin.

Uskon, että tälläkin laitteella Nintendo tulee jälleen tulostamaan rahaa, vaikkei 3D näyttäisi tuovan peleihin itseensä mitään uutta. Onpahan vain graafinen efekti, ja varsin vakuuttava sellainen.