Liekö liikeohjainten toisen tulemisen uutuuden viehätys alkanut jo haihtua, kun jokainen tämän satsin peleistä tuntui ohjaimia useamman kuukauden testailleelle pettymykseltä - jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Toki sama nähtiin Wiillä: alkukahinoissa markkinoille työnnettiin monenmoista vaihtelevan laatuista, kun oli kova hinku päästä mukaan huumaan. V2.fi:n arvostelussa nyt toinen kattaus Move-pelejä - kannattaa lukaista, mikäli moinen joulupukin kontista löytyi.




The Shoot oli yksi suosikeistani Moven mukana tulleen demolevyn valikoimasta. Toki aivan vastaavanlaisia valopyssyräiskintöjä on nähty jo monta vuosikymmentä, mutta voihan Move-ohjainta näinkin käyttää. The Shootin (ikärajaakin laskeva) idea on se, että räiskintä tapahtuu elokuvan filmauksissa ja kohteet ovat lastulevystä tehtyjä lavasteita, eivätkä lihaa ja verta.

Tämän tekstikappaleen voi lukea myös Time Crisis -arvion yhteydessä. Iso osa valopyssypelien viehätyksestä (samaan tyyliin kuin kitarapeleissä) muodostuu siitä, että kädessä on jotain oikeaa välinettä muistuttavaa. Pallotötteröllä sohiminen vie leijonanosan immersiosta ja siirtää sitä lähemmäksi Powerpoint-esityksen pitämistä, kuin adrenaliinintäyteistä pyssytaistelua. Moveen on kyllä saatavilla lisäkuoret, jotka tekevät siitä 60-luvun scifipyssyn näköisen. Mikäli suunnittelet valopyssypelien pelaamista, suosittelen kyseistä lisähankintaa.

Eroja perusvalopyssyilyihin ovat panosten loppumattomuus sekä erikoisvoimat, joita aktivoidaan esimerkiksi pyörähtämällä ympäri. Välillä tämä liike hävitti ikävästi Moven kalibroinnin. Mikäli ammunnassaan tekee liikaa huteja, ampuu vääriä kohteita tai muuten törttöilee, pistää (ärsyttäviä kommentteja alituiseen huuteleva) ohjaaja kuvaukset poikki ja pelikerta alkaa alusta. Kehystarinaidea on ihan passeli ja jonkin aikaa Shootin kanssa on ihan hauskaakin, mutta ei tarpeeksi kauan. Ainakaan hintaansa nähden.

PS. Ääninäyttelyssä on tehty joitakin melko erikoisia suomennoksia.






The Shootin esi-isien sukulainen, suoraan pelihallista kaapattu Time Crisis on pitkän linjan valopyssyttely, jonka ensimmäinen osa ilmestyi jo vuonna 1995. Moven julkaisun yhteydessä julkaistu (mutta myös perinteisillä pyssyillä haluttaessa pelattava) Time Crisis: Razing Storm sisältää kolme peliä: Razing Storm, Time Crisis 4 sekä Deadstorm Pirates.

Razing Storm on itseasiassa pääsarjan sivupolku, jossa mukaan on tuotu länsimaisista FPS-peleistä tuttuja aineksia. Makunsa kullakin, mutta omasta mielestäni tämä ratkaisu toimii ja tuo peliin hieman lisää lihaa luiden ympärille. Tarinamoodissa sallitaan jopa hieman raiteilta poikkeamista. Perustana on kuitenkin se aivan sama peli, jota on 15 vuoden ajan jo pelattu. Grafiikka, musiikit ja ääninäyttely ovat perinteistä japaniränttätänttää mukamas länsimaille sovitettuna ja saattavat alkaa herkimpiä nopeasti ärsyttää. Kuten koko pelikin.

(Lue tähän väliin Time Crisiksen mainitseva kappale The Shoot-kohdasta.)

Time Crisiksen kanssa aseen pitäminen kädessä on vielä oleellisempaa kokemuksen kannalta kuin The Shootin kanssa, mutta pyssykotelo hankaloittaa aseen lataamista turhautumiseen asti. Alunperin olisin ollut valmis julistamaan näiden kahden valopyssyttelyn välisen kamppailun voittajaksi Shootin, mutta uusintakierros käänsi kuviot: Razingissa on enemmän pelattavaa, höyrypäisempi meininki ja asennetta sen verran, ettei sitä saa täysin karsittua edes tuomalla pelin kotioloihin ja korvaamalla ison painavan konekiväärin pallopäisellä taikasauvalla.






Singstar Dance voitaisiin tuntea myös nimellä ‘äkkiä jollekin tunnetulle pelisarjalle Move-tuki’. Eri messuilla Suomessa se on ollut näkyvimpiä Move-pelejä, johtuen lähinnä taitavasti liikehtivistä esittelijätyttösistä, mutta kaiken kaikkiaan tanssiminen tuntuu varsin päälleliimatulta ratkaisulta. Ainakin sen nojalla saadaan laulettavaksi musiikkia hieman populäärimusiikin eri laidalta.

Tanssiosuus on lisätty peliin lätkäisemällä ruudun reunaan tanssijahahmo, jonka liikkeitä pitäisi seurata. Ongelma yksi: koskaan ei tiedä ennakkoon (ulkoa opettelematta), mikä liike seuraavaksi on tulossa. Ongelma kaksi: koskaan ei tiedä, mitä tekee väärin. Ongelma kolme: peli seuraa vain Moven palloa, joten tanssimisen voi hoitaa yhtä kättä heilutellen. Ongelma neljä: tämä ei ole hauskaa. Ehkä humalassa, muita humalaisia katsellen, mutta en koskaan ole.

Kotibileiden ohjelmaksi peli sopii mainiosti kappalevalikoimansa osalta - Cyndi Lauperin Girls Just Wanna Have Fun, Gloria Gaynorin I Will Survive, Salt’n’Pepan Push it ja Sir Mix-A-Lotin Baby Got Back saavat juhlajalat vipattamaan. Mukana ovat lisäksi mm. The Pussycat Dolls, Backstreet Boys, Lady Gaga ja Reel 2 Real, eli varsinainen kokoelma tanssilattian täyttäjiä. Singstar-konsepti on toiminut alusta asti karaokepelinä, konseptia ole muutettu, eikä näemmä kannatakaan, ellei sitä tehdä kunnolla. Tanssipeleissä Kinectin Dance Central vie Singstar Dancea kuusi-nolla. Tähdet lähinnä hittibiiseistä.

PS. Stop! Hammer time.






“Hei pojjaat, mikäs se on tänä päivänä suosittua?”, huusi joku kahvitunnilla Sony Cambridgen studiolla miettiessään käyttöä Move-ohjaimelle. “Porno!”, vastasi joku, mutta idea hylättiin jo ennen ylemmille johtoportaille esittämistä. “Tosi-tv!”, älähdettiin sohvan nurkasta ja siitä se ajatus sitten lähti. TV Superstarsissa pelaajan tarkoituksena on päästä eri tosi-tv-ohjelmissa vierailemalla (lue: minipelejä pelaamalla) taviksesta tähdeksi.

Ohjelmia on neljä erilaista, jotka kaikki pohjautuvat oikeisiin tosi-tv-ohjelmiin (Project Runway, Gladiaattorit, Hell’s Kitchen ja... joku muu), mutta sekoittavat reseptiä hieman. Esimerkiksi Big Beat Kitchen -nimisessä showssa räpätään keittiössä, mikä tehtiin viihdyttävämmin jo liki 15 vuotta sitten Parappassa. Let’s Get Physical (eli gladiaattorishow) on lajeista onnistunein, mutta simppeli sekin. Kaksi muuta showta ovatkin sitten heikkoa Flash-pelitasoa.

TV Superstars on taas valitettavasti sellainen Move-peli, jolle olisi riittänyt julkaisu PSN:ssä ladattavana versiona ja hintaa alle kymppi. Sisällön määrä riittää vain pariksi tunniksi ja siitäkin vain pieni osa viihdyttää. Kavereiden kanssa pelaaminen on vain hieman hauskempaa kuin Big Brother silloin, kun kaikki nukkuvat.

PS. Kannattaa äänittää hahmolleen jokin aivan älämölö tunnuslause - siitä saa irti eniten hupia :)



Loppukaneettina voisin mainita, että koska kaupoista löytyvät Move-pelit maksavat keskimäärin enemmän kuin minkä arvoisia ne ovat, kannattaa tsekata myös PSN:n valikoimaa: Sackboy’s Prehistoric Adventure on mainiota vanhempi/lapsi-pelattavaa ja palikkatasapainottelu Tumble toimii Movella erinomaisesti.