Katsaus liikuttaviin PS3-peleihin
Playstation Moven alkusato
Playstation Move on ollut nyt kaupoissa kohta kuukauden ja Microsoftin haastaja Kinect saapuu parin viikon päästä. On siis hyvä aika katsastaa muutamia Move-ohjainta hyödyntäviä pelejä.
Moven peruspaketissa tulee mukana Starter Disc, joka sisältää lyhyet demot peleistä Sports Champions, Start the Party, TV Superstars, The Shoot ja EyePet Move Edition. Pidempään testiin emme saaneet TV Superstarsia, joka on kokoelma tv-kisailun tyyppisiä minipelejä emmekä The Shootia, joka tuo mieleen 90-luvun valopyssypelit ja on sellaisena varsin viihdyttävä.
Sivuhuomautuksena pitää vielä mainita, että kaikki Move-pelit ovat täysin suomenkielisiä ja niiden myyntihinta vaihtelee 35-50 euron välillä.
Move-pelien julkaisukierroksen virallinen minipelikokoelma on koko perheelle tarkoitettu Start the Party. Värikkäillä, hassunkurisilla grafiikoilla ja vinkeillä animaatioilla koristeltu partypläjäys tuo mieleen EyeToy-kamerapelit, mutta lisäbonuksena ovat Moven tuomat tarkemmat liikkeet ja 'tehostettu todellisuus' -efektit.
Partypelit toimivat tietenkin paremmin kavereiden kera, eikä StP:tä varten tarvitse onneksi vielä kärrätä rahaa pelikauppaan useamman ohjaimen hankkimiseksi, sillä kaikki pelit pelataan antamalla oman osuuden päätteeksi kapula seuraavalle pelaajalle. PS3:n kamera kuvaa pelaajaa ja näyttää tämän ruudulla ja tehotodellisuus vastaa siitä, että pelaajan ohjain muuttuu kuvassa vaikkapa tennismailaksi tai hiustenleikkuukoneeksi.
Moven liikkeentunnistus on kyllä tarkkaa ja syvyyssuunnassakin homma toimii, mutta kaikesta paistaa, että tässä ollaan nyt liikkeellä vielä ensimmäisen kierroksen Move-pelien kanssa. Lastentauteja ei ole niinkään teknisellä puolella kuin siinä, miten eri tavoin ohjainta voisi hyödyntää. Minipelejä on käytännössä yllättävän pieni määrä ja vaikkei peli olekaan täysihintainen, tuntuu näin lyhyt hupi pettymykseltä. Aasian maissa peliä pakattiin myös Moven kylkeen, mikä osaltaan selittänee vähäistä sisältöä - mutta tällaisiahan Wii-pelitkin aluksi olivat.
Veikkaan, että Start the Partya saa kohta halvalla käytettynä tai alelaareista, jolloin se kannattaa hankkia muksuja viihdyttämään.
Move-pelien julkaisukierroksen virallinen urheilupelikokoelma on koko perheelle ja vanhemmillekin kaveriporukoille tarkoitettu Sports Champions. (Lupaan, etten aloita seuraavan pelin arviota näin). Urheilulajeja ei ole valittu aivan tavallisimmasta päästä, sillä mukana ovat liikepeleille pakollisen pingiksen lisäksi lentopallo, gladiaattoritaistelu, frisbeegolf, boccia ja jousiammunta. Omaperäisestä valikoimasta pelille pitääkin antaa heti plussaa.
Pöytätenniksen pelaaminen on kaukana Wii Sportsin tarjoamasta reaktiotestistä. Move kun osaa ottaa huomioon mm. etäisyyden sekä mailan asennon ja lyönnin voiman millintarkasti, voidaan jo puhua pingissimulaatiosta kuntoilupelin sijaan. Laji onkin parhaita tapoja tutustuttaa Wii-pelaajat siihen, miten Move Nintendon kilpailijasta eroaa. Ohjaimen tarkkuudesta on myös hyötyä frisbeegolfissa ja jousiammunnassa, jotka nekin tuntuvat yllättävän luonnollisilta, mutta tarjoavat silti sekä hauskuutta että haastetta. Jousiammunta tarvitsee tosin tämän saavuttaakseen kaksi Move-ohjainta.
Myös gladiaattoritaistelussa ja lentopallossa voi hyödyntää kahta ohjainta, mutta molemmat toimivat mainiosti yhdelläkin - tosin gladiaattoritouhusta tulee aluksi aika simppeliä torju-lyö-torju-lyö-kamppailua ja sitten vähän liiankin monimutkaista, kun väistelläkseen pitää osua kesken hutkinnan pieniin kolmio- ja neliönappeihin. Välttyä ei kuitenkaan voi Soul Calibur -fiiliksiltäkään ja mitä enemmän taistelua pelaa, sitä paremmilta sen taktiikat tuntuvat. Boccia osoittautuu valikoiman tylsimmäksi ja täten turhimmaksi lajiksi, mutta kesämökkipetankin pelaajat pystyy ehkä sen varjolla houkuttelemaan peliseuraksi.
Pelaajan avatareina toimii joukkio komeita könsikkäitä ja pitkäsäärisiä kaunottaria, joiden liikehdintää on mukava seurata, mutta jotka ovat kuitenkin melko mielikuvituksettoman geneerisiä ilmestyksiä - kuten myös pelin ympäristöt. Kaiken kaikkiaan Sports Champions on parempi sekä partypelinä että ihan pelinä itsenäänkin kuin Start the Party. Frisbeegolfia ja jousiammuntaa treenasi mielellään myös yksinään. Pisteitä tippuu taas siitä, että lajeja olisi voinut olla enemmänkin. PS. Olenko ainoa, jota pelin alkumusiikki muistuttaa Mr.Bean-leffasta?
Vanhoista PS3-peleistä tehdyt Move-päivitykset käsittelemme vain lyhyesti.
Hankin EyePetin aikoinaan heti kun se ilmestyi, koska ajattelin sen olevan mainio peli muksulleni. Silloisella EyeToy-teknologialla olohuoneeseen vaadittiin kuitenkin kasa valonheittimiä, jotta homman sai edes jotenkin toimimaan. Move-ohjaimen kanssa virtuaalilemmikin kanssa leikkiminen on kertaheitolla helpompaa, mutta se ei pelasta söpöä pörröpäätä joutumasta taas hyvin nopeasti hyllylle pölyttymään. Nyt EyePet toimii entistäkin parempana esittelynä siitä, mitä tehostetulla todellisuudella (augmented reality) pystytään tekemään, mutta viihdearvo jää pariin iltaan.
Okei, myönnetään, etten ole EyePetin keskeisintä kohderyhmää, mutta 30 vuoden peliuran aikana on tullut kyllä pidettyä huolta jos jonkinlaisista virtuaaliotuksista. Muistan, kuinka vuosituhannen vaihteessa piti lähteä ajoissa kylästä kotiin, ettei Seaman kuole nälkään Dreamcastin sisuksissa. EyePet kiehtoo aikansa pinnallisella realistisuudellaan, mutta vaikka lemmikistään tekisi kuinka 'omansa' näköisen, ei siihen synny kovin vahvaa sidettä. EyePetiä jo aikanaan testanneiden ei kannata Move-versiota hankkia, mutta lemmikkieläimettömälle pikkuväelle siitä on varmasti enemmänkin iloa.
Heavy Rain ansaitsi aikoinaan V2.fi:n arvostelussa komeat 93 pistettä, vaikka siitä puutteitakin löytyi. Playstation Movea täytyy kuitenkin kiittää yhdestä asiasta: se antoi minulle syyn pelata kyseistä peliä uudelleen. Heavy Rain oli alunperinkin suunniteltu liikeohjattavaksi, joten sen sovelluttaminen Move-ohjaukseen ei ollut pelistudiolta ylitsepääsemätön urakka - tosin samalla menetettiin luvatut lisäepisodit.
Mikä onkin harmi, sillä Move-ohjaus ei tuo peliin mitään lisää - mielummin olisin ottanut sitä tarinan monipuolistamista. Kiusaus tarttua perinteiseen PS3-ohjaimeen on monessakin kohdassa liian suuri ja se käy selväksi, että uusioversion tarkoituksena oli nimenomaisesti saada Move-valikoimaan vähän aikuisempaankin makuun soveltuvia pelejä. Jos kuitenkaan Heavy Rainia ei aiemmin hankkinut, Move-pelinä sen saa nyt halvemmalla, eikä mikään estä ohjaamasta peliä perusohjaimella.
Testatusta valikoimasta Sports Champions nousi sekä itseni, että perheeni suosikiksi. Uskon, että se löytää tiensä joulunaikaan moneen lahjakonttiin, ellei sitä ennen julkaista jotain vielä hauskempaa, monipuolisempaa ja Movelle soveltuvampaa - monenmoista on kuulemma luvassa. "Move on vain tarkempi Wii" -argumenttia ei voi ohittaa, mutta mikäli liikkuminen pelaamisen ohessa kiinnostaa, on tänä jouluna ainakin varaa valita.
Alla vielä video Sonyn syystilaisuudesta, jossa Movella oli iso osa.
Moven peruspaketissa tulee mukana Starter Disc, joka sisältää lyhyet demot peleistä Sports Champions, Start the Party, TV Superstars, The Shoot ja EyePet Move Edition. Pidempään testiin emme saaneet TV Superstarsia, joka on kokoelma tv-kisailun tyyppisiä minipelejä emmekä The Shootia, joka tuo mieleen 90-luvun valopyssypelit ja on sellaisena varsin viihdyttävä.
Sivuhuomautuksena pitää vielä mainita, että kaikki Move-pelit ovat täysin suomenkielisiä ja niiden myyntihinta vaihtelee 35-50 euron välillä.
Bileet pystyyn! (Start the Party!)
Move-pelien julkaisukierroksen virallinen minipelikokoelma on koko perheelle tarkoitettu Start the Party. Värikkäillä, hassunkurisilla grafiikoilla ja vinkeillä animaatioilla koristeltu partypläjäys tuo mieleen EyeToy-kamerapelit, mutta lisäbonuksena ovat Moven tuomat tarkemmat liikkeet ja 'tehostettu todellisuus' -efektit.
Partypelit toimivat tietenkin paremmin kavereiden kera, eikä StP:tä varten tarvitse onneksi vielä kärrätä rahaa pelikauppaan useamman ohjaimen hankkimiseksi, sillä kaikki pelit pelataan antamalla oman osuuden päätteeksi kapula seuraavalle pelaajalle. PS3:n kamera kuvaa pelaajaa ja näyttää tämän ruudulla ja tehotodellisuus vastaa siitä, että pelaajan ohjain muuttuu kuvassa vaikkapa tennismailaksi tai hiustenleikkuukoneeksi.
Moven liikkeentunnistus on kyllä tarkkaa ja syvyyssuunnassakin homma toimii, mutta kaikesta paistaa, että tässä ollaan nyt liikkeellä vielä ensimmäisen kierroksen Move-pelien kanssa. Lastentauteja ei ole niinkään teknisellä puolella kuin siinä, miten eri tavoin ohjainta voisi hyödyntää. Minipelejä on käytännössä yllättävän pieni määrä ja vaikkei peli olekaan täysihintainen, tuntuu näin lyhyt hupi pettymykseltä. Aasian maissa peliä pakattiin myös Moven kylkeen, mikä osaltaan selittänee vähäistä sisältöä - mutta tällaisiahan Wii-pelitkin aluksi olivat.
Veikkaan, että Start the Partya saa kohta halvalla käytettynä tai alelaareista, jolloin se kannattaa hankkia muksuja viihdyttämään.
Sports Champions
Move-pelien julkaisukierroksen virallinen urheilupelikokoelma on koko perheelle ja vanhemmillekin kaveriporukoille tarkoitettu Sports Champions. (Lupaan, etten aloita seuraavan pelin arviota näin). Urheilulajeja ei ole valittu aivan tavallisimmasta päästä, sillä mukana ovat liikepeleille pakollisen pingiksen lisäksi lentopallo, gladiaattoritaistelu, frisbeegolf, boccia ja jousiammunta. Omaperäisestä valikoimasta pelille pitääkin antaa heti plussaa.
Pöytätenniksen pelaaminen on kaukana Wii Sportsin tarjoamasta reaktiotestistä. Move kun osaa ottaa huomioon mm. etäisyyden sekä mailan asennon ja lyönnin voiman millintarkasti, voidaan jo puhua pingissimulaatiosta kuntoilupelin sijaan. Laji onkin parhaita tapoja tutustuttaa Wii-pelaajat siihen, miten Move Nintendon kilpailijasta eroaa. Ohjaimen tarkkuudesta on myös hyötyä frisbeegolfissa ja jousiammunnassa, jotka nekin tuntuvat yllättävän luonnollisilta, mutta tarjoavat silti sekä hauskuutta että haastetta. Jousiammunta tarvitsee tosin tämän saavuttaakseen kaksi Move-ohjainta.
Myös gladiaattoritaistelussa ja lentopallossa voi hyödyntää kahta ohjainta, mutta molemmat toimivat mainiosti yhdelläkin - tosin gladiaattoritouhusta tulee aluksi aika simppeliä torju-lyö-torju-lyö-kamppailua ja sitten vähän liiankin monimutkaista, kun väistelläkseen pitää osua kesken hutkinnan pieniin kolmio- ja neliönappeihin. Välttyä ei kuitenkaan voi Soul Calibur -fiiliksiltäkään ja mitä enemmän taistelua pelaa, sitä paremmilta sen taktiikat tuntuvat. Boccia osoittautuu valikoiman tylsimmäksi ja täten turhimmaksi lajiksi, mutta kesämökkipetankin pelaajat pystyy ehkä sen varjolla houkuttelemaan peliseuraksi.
Pelaajan avatareina toimii joukkio komeita könsikkäitä ja pitkäsäärisiä kaunottaria, joiden liikehdintää on mukava seurata, mutta jotka ovat kuitenkin melko mielikuvituksettoman geneerisiä ilmestyksiä - kuten myös pelin ympäristöt. Kaiken kaikkiaan Sports Champions on parempi sekä partypelinä että ihan pelinä itsenäänkin kuin Start the Party. Frisbeegolfia ja jousiammuntaa treenasi mielellään myös yksinään. Pisteitä tippuu taas siitä, että lajeja olisi voinut olla enemmänkin. PS. Olenko ainoa, jota pelin alkumusiikki muistuttaa Mr.Bean-leffasta?
Vanhoista PS3-peleistä tehdyt Move-päivitykset käsittelemme vain lyhyesti.
EyePet Move
Hankin EyePetin aikoinaan heti kun se ilmestyi, koska ajattelin sen olevan mainio peli muksulleni. Silloisella EyeToy-teknologialla olohuoneeseen vaadittiin kuitenkin kasa valonheittimiä, jotta homman sai edes jotenkin toimimaan. Move-ohjaimen kanssa virtuaalilemmikin kanssa leikkiminen on kertaheitolla helpompaa, mutta se ei pelasta söpöä pörröpäätä joutumasta taas hyvin nopeasti hyllylle pölyttymään. Nyt EyePet toimii entistäkin parempana esittelynä siitä, mitä tehostetulla todellisuudella (augmented reality) pystytään tekemään, mutta viihdearvo jää pariin iltaan.
Okei, myönnetään, etten ole EyePetin keskeisintä kohderyhmää, mutta 30 vuoden peliuran aikana on tullut kyllä pidettyä huolta jos jonkinlaisista virtuaaliotuksista. Muistan, kuinka vuosituhannen vaihteessa piti lähteä ajoissa kylästä kotiin, ettei Seaman kuole nälkään Dreamcastin sisuksissa. EyePet kiehtoo aikansa pinnallisella realistisuudellaan, mutta vaikka lemmikistään tekisi kuinka 'omansa' näköisen, ei siihen synny kovin vahvaa sidettä. EyePetiä jo aikanaan testanneiden ei kannata Move-versiota hankkia, mutta lemmikkieläimettömälle pikkuväelle siitä on varmasti enemmänkin iloa.
Heavy Rain Move Edition
Heavy Rain ansaitsi aikoinaan V2.fi:n arvostelussa komeat 93 pistettä, vaikka siitä puutteitakin löytyi. Playstation Movea täytyy kuitenkin kiittää yhdestä asiasta: se antoi minulle syyn pelata kyseistä peliä uudelleen. Heavy Rain oli alunperinkin suunniteltu liikeohjattavaksi, joten sen sovelluttaminen Move-ohjaukseen ei ollut pelistudiolta ylitsepääsemätön urakka - tosin samalla menetettiin luvatut lisäepisodit.
Mikä onkin harmi, sillä Move-ohjaus ei tuo peliin mitään lisää - mielummin olisin ottanut sitä tarinan monipuolistamista. Kiusaus tarttua perinteiseen PS3-ohjaimeen on monessakin kohdassa liian suuri ja se käy selväksi, että uusioversion tarkoituksena oli nimenomaisesti saada Move-valikoimaan vähän aikuisempaankin makuun soveltuvia pelejä. Jos kuitenkaan Heavy Rainia ei aiemmin hankkinut, Move-pelinä sen saa nyt halvemmalla, eikä mikään estä ohjaamasta peliä perusohjaimella.
Liikunnan iloa, monta kiloa
Testatusta valikoimasta Sports Champions nousi sekä itseni, että perheeni suosikiksi. Uskon, että se löytää tiensä joulunaikaan moneen lahjakonttiin, ellei sitä ennen julkaista jotain vielä hauskempaa, monipuolisempaa ja Movelle soveltuvampaa - monenmoista on kuulemma luvassa. "Move on vain tarkempi Wii" -argumenttia ei voi ohittaa, mutta mikäli liikkuminen pelaamisen ohessa kiinnostaa, on tänä jouluna ainakin varaa valita.
Alla vielä video Sonyn syystilaisuudesta, jossa Movella oli iso osa.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti